Lähes puo­let met­sä­no­mis­ta­jis­ta kiin­nos­tu­nut kokei­le­maan vesien­pa­lau­tus­ta maillaan

Met­sä­ojien vesien palaut­ta­mi­nen luon­non­ti­lai­sel­le tai ennal­lis­tet­ta­val­le suol­le on yli­voi­mai­ses­ti tehok­kain tapa vähen­tää met­sä­ta­lou­den vesis­tö­kuor­mi­tus­ta. Kyse­lyyn vas­tan­neis­ta met­sä­no­mis­ta­jis­ta yli puo­let piti mene­tel­mää tar­peel­li­se­na ja 40 pro­sent­tia oli kiin­nos­tu­nut kokei­le­maan sitä omil­la maillaan.

Suon kas­vil­li­suus ja pin­ta­tur­ve pidät­tä­vät oja­ve­sien sisäl­tä­miä ravin­tei­ta ja kiin­toai­net­ta, jol­loin ravin­teet eivät pää­se samois­sa mää­rin rehe­vöit­tä­mään vesis­tö­jä. Vesien­pa­lau­tuk­sen avul­la voi­daan myös paran­taa kui­vu­nei­den soi­den luon­non­ti­laa ja hil­li­tä ilmas­ton­muu­tos­ta estä­mäl­lä tur­peen hajoa­mis­ta. Vesien­pa­lau­tus onkin lisät­ty vuon­na 2022 val­ta­kun­nal­li­siin met­sän­hoi­don suo­si­tuk­siin vesiensuojelutoimenpiteenä.

– Vesien­pa­lau­tus on uusi toi­min­ta­mal­li met­sä­ta­lou­den vesien­suo­je­luun. Sen laa­jaa käyt­töön­ot­toa on tär­ke­ää edis­tää, sil­lä oji­tusa­lu­eet aiheut­ta­vat perä­ti 80 pro­sent­tia met­sä­ta­lou­den vesis­tö­kuor­mi­tuk­ses­ta, sanoo John Nur­mi­sen Sää­tiön eri­tyis­asian­tun­ti­ja Anna Saa­ren­taus.

Iin Mic­ro­po­lik­sen, Tapio Oy:n sekä John Nur­mi­sen Sää­tiön yhtei­ses­sä Yksi­tyis-VES­PA-hank­kees­sa sel­vi­tet­tiin met­sä­no­mis­ta­jien tie­toi­suut­ta mene­tel­mäs­tä ja kiin­nos­tus­ta sen käyt­töön. Kyse­lyyn vas­ta­si 481 maa­no­mis­ta­jaa, joil­la on vesien­pa­lau­tuk­seen mah­dol­li­ses­ti sovel­tu­via koh­tei­ta maillaan.

Kak­si kol­mas­osaa (68 %) met­sä­no­mis­ta­jis­ta oli kuul­lut oji­tus­ve­sien palau­tuk­ses­ta vesis­tö­jen ja soi­den tilaa paran­ta­va­na mene­tel­mä­nä. Tar­peel­li­se­na mene­tel­mää piti yli puo­let (56 %) met­sä­no­mis­ta­jis­ta, ja vajaa puo­let (40 %) oli val­mis har­kit­se­maan sen käyt­töä omil­la maillaan.

Vesien­pa­lau­tuk­sen tär­keim­mäk­si hyö­dyk­si vas­taa­jat koki­vat vesien­suo­je­lun ja kalo­jen eli­nym­pä­ris­tö­jen paran­ta­mi­sen. Myös suoe­li­nym­pä­ris­tö­jen palau­tu­mi­nen koh­ti luon­non­ti­laa koet­tiin tärkeäksi.

Ne vas­taa­jat, jot­ka eivät olleet val­mii­ta kokei­le­maan mene­tel­mää, nime­si­vät esteik­si epä­var­muu­den vet­ty­mis­hai­tois­ta talous­met­säs­sä, tie­don puut­teen ja mene­tel­mäs­tä syn­ty­vät kustannukset.

– Vesien­pa­lau­tus­toi­met tulee suun­ni­tel­la huo­lel­la. Näin var­mis­te­taan vie­rei­sen talous­met­sän suo­tui­san kui­va­tus­ta­son säi­ly­mi­nen, sanoo Tapion ennal­lis­ta­mi­sen pro­jek­ti­pääl­lik­kö Mari Pän­kä­läi­nen.

Vajaa puo­let kyse­lyyn vas­tan­neis­ta koki tar­vit­se­van­sa lisä­tie­to­ja vesien­pa­lau­tuk­ses­ta, eten­kin sen sovel­tu­vuu­des­ta omil­le mail­le sekä mene­tel­män kustannuksista.

Vas­taa­jien mie­les­tä mene­tel­män käyt­töön­ot­toa vauh­dit­tai­si eni­ten kus­tan­nus­ten ja talou­del­lis­ten mene­tys­ten täy­si­mää­räi­nen kor­vaus. Myös naa­pu­rien mukaan läh­te­mi­nen ja val­tion sekä yksi­tyis­ten maa­no­mis­ta­jien väli­sen yhteis­työn näh­tiin vauh­dit­ta­van vesienpalautusta.

– Vesien­pa­lau­tus voi­si olla kes­kei­nen osa kes­tä­vää met­sä­ta­lout­ta ja vesien­suo­je­lua, mut­ta sen laa­jaa käyt­töön­ot­toa tulee tukea met­sä­alan toi­mi­joi­den riit­tä­väl­lä kou­lu­tuk­sel­la ja resurs­seil­la sekä toi­mi­vil­la rahoi­tus­kei­noil­la, ker­too Pänkäläinen.

Vesien­pa­lauk­ses­sa ohja­taan joh­deo­jan avul­la valu­ma-alu­een vesiä puh­dis­tu­maan suol­le. Näin suon ”käsit­te­le­mä” vesi­mää­rä on suu­rem­pi ver­rat­tu­na sii­hen, että valu­ma­ve­det kier­täi­si­vät suon oja­ver­kos­toa pit­kin. Oji­te­tul­la suol­la vesien pidät­tä­mi­seen tar­vi­taan myös suon ennal­lis­ta­mis­ta eli ojien tukkimista.

Kyse­lyyn vas­tan­neis­ta met­sä­no­mis­ta­jis­ta nel­jän­nes pitää vesien­pa­lau­tus­ta tur­ha­na, kos­ka he miel­si­vät ojien sam­ma­loi­tu­mi­sen ja per­kaa­mat­ta jät­tä­mi­sen riit­tä­vik­si vesiensuojelutoimiksi.

– Havain­to­jen perus­teel­la näin ei kui­ten­kaan ole, ker­too Itä-Suo­men yli­opis­ton pro­fes­so­ri Eeva-Stii­na Tuit­ti­la. Hän on tut­ki­nut met­sä­ta­lou­den ja ennal­lis­ta­mi­sen vai­ku­tus­ta suoe­ko­sys­tee­mei­hin, hii­li­va­ras­toon ja kasvihuonekaasuvirtoihin.

– Ojien umpeen­kas­vu ja per­kaa­mat­ta jät­tä­mi­nen eivät vali­tet­ta­vas­ti ole riit­tä­vän tehok­kai­ta kei­no­ja. Oji­te­tuil­la soil­la vas­ta ojien tuk­ki­mi­nen vähen­tää kui­va­tus­vai­ku­tus­ta saroil­la eli lopet­taa veden vir­tauk­sen tur­pees­sa koh­ti ojaa, Tuit­ti­la toteaa.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.