– Tämä on tärkeä ja erityinen päivä, kun kokoonnumme yhdessä Takkurannan koulun satavuotisjuhlaan, sanoi Kellon koulun rehtori Juha Heikkinen avatessaan juhlan viime keskiviikkoiltana.
Heikkinen kiitti kouluyhteisöä hyvästä yhteishengestä, laadukkaasta opetuksesta ja oppilaiden innostamisesta luku- ja lauluharrastuksiin. Koulu on ollut kautta aikojen kyläläisille kuin toinen koti.
– Kiitos kuuluu kaikille niille ihmisille, jotka ovat osa tämän koulun historiaa.
Kellon kouluun kuuluvassa Takkurannan yksikössä on 69 oppilasta 1–5 vuosiluokilla. Juhlaan osallistui yli 300 henkeä, mukana oli kyläläisiä, entisiä oppilaita ja opettajia sekä kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden edustajia.
Takkurannan koulun kasvatti, ministeri ja historioitsija Tytti Isohookana-Asunmaa kertoi juhlapuheessaan iloitsevansa takkurantalaisten puolesta, sillä koulu voi hyvin. Takkurannalla on saatu paljon aikaan.
– Näen usein kotini ohi kulkevia pieniä koululaisia, ja kerran havahduin iloiseen lauleluun, hän muisteli.
– Pienen koululaisen vanhemmat ja opettajat eivät voi saada parempaa kiitosta kuin lapsen hyräily kotiin palatessa. Ilo ja hyvä mieli ovat arvokkaita osoituksia kasvatustyön onnistumisesta. Myös turvallinen koulutie on kyläkoulun suuri etu ja onni.
Kautta aikojen Takkurannan koulu on antanut elämän peruseväät ja muovannut myös kyläyhteisöä. Nyt kylään olisi koko ajan halukkaita muuttajia, kunhan vain tontteja saataisiin.
Onnistumisesta saadaan Isohookana-Asunmaan mukaan kiittää koulun luottamushenkilöitä ja rakentajia, aktiivisia vanhempia ja ennen muuta koulun opettajia. Takkurannan koululla on ollut onni saada työhönsä sitoutuneita opettajia, kuin myös muuta henkilökuntaa.
Sotien jälkeen kaikkialla oli pula pätevistä opettajista. Suuri asia oli, kun Oulussa oli kesäyliopisto ja opettajakorkeakoulu aloitti 1950-luvun alussa. Oulun yliopisto on kouluttanut vuosikymmenet opettajia koko Pohjois-Suomea varten.
Takkurannan koulu perustettiin aikana, jolloin koettiin puutetta ja köyhyyttä, ja kylä kuului myös kunnassa syrjäalueeseen.
– Aineellinen niukkuus ei kuitenkaan tarkoita henkisen kulttuurin köyhyyttä. Tältä kylältä löytyy ensimmäinen suomenkielinen kansanrunoilija, talollinen Anders Vainio (1753–1821), joka kirjoitti itse kalevalamittaisia runoja esimerkiksi hänen elinaikanaan käydyistä sodista Venäjää vastaan.
Edistyksestä huolimatta huolet eivät lopu, Isohookana-Asunmaa totesi. Nuorten vallattomuudet ovat tuttuja kaikkina aikoina. Nuoret tarvitsevat kokoontumispaikkoja ja mielekästä tekemistä. Rajojen asettaminen yhdessä koulun ja vanhempien kanssa on perustyötä nuorten kasvatuspolulla, sillä yksi koulun tehtävistä on yhä yhteisöön kasvattaminen sivistämisen ja tiedon välittämisen rinnalla.
Koulu valmistaa lapsiaan myös tulevaisuuden vastaanottamiseen, siihen kuuluu nyt arkeemme työntyvä tekoäly.
– Olisikin nopeasti löydettävä tapa, miten tekoälyä käytetään oppimisessa ja arjessa yleensä. Kännykän käytön kaltaisia virheitä ei pitäisi tehdä. Koulut tarvitsevat nyt tekoälyä enemmän ihmistä, opettajia, jotka ohjaavat digiajan oppilaat tiedon lähteelle hyvän ja pahan, oikean ja väärän tunnistamisen kautta.
Koululla tulee myös olla kykyä rauhoitella lapsia arvaamattomissa kriiseissä. Opettajilla on edelleen iso rooli, onhan kasvatus käytännön toimintaa ja pohjimmiltaan yksilöllistä, johon pitää luoda yhteiset pelisäännöt.
Suomessa on valitettavasti viime vuodet oltu välinpitämättömiä tarttumaan nuorten syrjäytymiseen ja kiusaamiseen. Kiusaamisen nopea kitkeminen on yksi tärkeimmistä koulun tehtävistä. Pienissä kouluissa se yleensä havaitaankin heti.
– Pienillä kouluilla on muutoinkin monia etuja. Opettajilla on niissä myös enemmän mahdollisuuksia toteuttaa paikallisia toiveita kuin satojen oppilaiden kouluissa, Isohookana-Asunmaa muistutti.
Vapaus on lisännyt myös eriarvoisuutta. Kun opetussuunnitelman toteutusta ja oppikirjoja ei enää valvota valtakunnallisesti, oppimistulokset vaihtelevat entistä enemmän. Ihannoitu suomalainen peruskoulu on muuttunut alkuperäisestä ideastaan – osa kouluista menestyy paremmin kuin toiset. Koulujen on sopeuduttava myös ulkoisiin haasteisiin, kuten sotiin, pandemioihin ja ilmastonmuutokseen.
– Nuorilta kysytään nyt paljon, perustaitojen hallinnan ohella kekseliäisyyttä, uskoa, vahvaa tahtoa ja venymistä, sillä toivon menettämistä ja pelon kasvua emme tahdo nuorillemme. Osaavinkaan opettaja ei selviä ilman tukea koulujen viranomaisilta, ympäristöltään ja oppilaiden vanhemmilta.
– Juuri Kellossa yhteisöllisyyttä on alettu onnistuneesti vahvistaa yhdessä, Isohookana-Asunmaa iloitsi.
Historian havinassa katse kohti tulevaa
Takkurannan koululla on aikoinaan järjestetty rokotuksia, majoitettu evakoita, pidetty kursseja ja vietetty kylän yhteisiä juhlia. Takkurannan Martat perustettiin koululla 1937. Marttojen puheenjohtaja Leena Happonen lausui juhlassa kiitokset siitä, että martat ovat aikoinaan saaneet kokoontua koululla.
– Koulu on tärkeä koko kylän yhteisöllisyyden kannalta. Toivottavasti saamme pitää Takkurannan koulun pitkään!
Juhlaan esille oli laitettu vanhoja nostalgisia koulutauluja, luokkakuvia, lehtileikkeitä ja historiatietoa koulun vaiheista. Takkurannan koulun uudessa osassa koulutaipaleensa vuonna 1956 aloittanut Hannu Vehkaperä kauppasi kyläyhdistyksen vuonna 2014 julkaisemaa Kello merelle soi ‑kylähistoriaa.
– Tämä kirja on arvokas tietolähde, johon kannattaa palata yhä uudelleen. Myös nuoremmat voivat löytää siitä kiinnostavaa tietoa Takkurannan ja koko Kellon alueen historiasta.
Luokkaretkirahaston tueksi pidetyn kahvipuffetin äärellä juhlaväki muisteli kouluaikojaan. Koulun tulevaisuus herätti huolta, sillä kaupungin palveluverkkosuunnitelmassa jatko on sidottu oppilasmäärän kasvuun. Osa kuitenkin pohti, tulisiko päätöksissä huomioida paremmin myös kyläkoulun tarjoamat hyödyt pelkkien numeroiden sijaan.
“Koulu valkoinen, koulu tuttu isien, on turva lasten uusien. Täällä saamme rakentaa, aikaa tulevaa…”
Näin oppilaat lauloivat Takkurannan koulun oman laulun sanoin juhlaväelle. Juhlan esitykset saivat yleisön silmät kostumaan ja muistot heräämään.
Takkurannan koulu oli valmistautunut huolella ja antaumuksella upeasti sujuneeseen 100-vuotisjuhlaansa. Ohjelmassa oli Martti Asunmaan koulun vaiheista kertova kuvaelma, jossa oli myös huumoria mukana.
Kansakoululain tultua voimaan Haukipudas oli jaettu 14 koulupiiriin. Koulutyö alkoi 2024 kylän pirteissä, mutta takkurantalaiset vaativat sitkeästi omaa koulua kylälle. Se saatiin kolme vuotta myöhemmin. Oppilasmäärä nousi pian yli sadan, ja uusi päärakennus avattiin 1956.
Koulun opettajana toimi muun muassa Alli Winter, myöhemmin Mäkelä. “Mamma” hallitsi Takkurannan koulua vuoteen 1954 asti ja hänet muistetaan vaativana ja hyvin kuria pitävänä opettajana. Vuosikymmenten aikana kaikilla koulun opettajilla ja henkilökunnalla on ollut suuri vaikutus koko kyläyhteisöön.
Sota-aikana koululle sijoitettiin myös evakoita. Elintarvikepulan vallitessa oppilaiden oli tuotava kouluun marjoja, sieniä ja tähkäpäitä sekä osallistuttava koululla siivoukseen, tiskaamiseen ja puunkantoon. Voimistelutunneilla harjoiteltiin marssiaskeleita ja maastoutumisliikkeitä, joita esiteltiin yhdessä ohjelmanumerossa.
Takkurannan koulu on kautta aikojen ollut kylän yhteisöllisyyden tyyssija: “Koulu valkoinen, tuntee pienen ihmisen…Koulu kätkee sisään sydämen…”