Haukipudas-seuran 70-vuotista kotiseututyötä juhlistettiin katselemalla Kotiseutumme yläilmoista ‑dronevideoita valkokankaalta lukiolla tiistai-iltana. Kutsua oli kuultu, ja äkeä oli paikalla mukavasti. Ilmakuvat Haukiputaalta ihastuttivat ja hämmästyttivät kuinka paljon näkymät ovat muuttuneet ja miten kaunis Haukipudas on eri vuodenaikoina.
Juhlavuotenaan Haukipudas-seura on vastannut haasteeseen kehittää kotiseututyön toimintamuotoja ja siten tallentaa ja välittää kotiseututietoutta.
– Haasteena on saada myös nuorempi polvi kiinnostumaan omasta kotiseudusta ja mukaan kotiseututyöhön, sanoi Haukipudas-seuran puheenjohtaja Ilpo Väisänen.
Korona-aika on mutkistanut Haukipudas-seurankin toimintaa, mutta juhlavuoden kunniaksi saatiin toinenkin iso juttu maaliin julkaisemalla Haukiputaan Perinnepolulla ‑opaskirja kesällä. Se kertoo tekstein ja kuvin museon ja kirkonseudun kohteista, muutamista merkkihenkilöistä ja peilaa laajemminkin paikkakunnan historiaa.
Upeat dronevideot Haukiputaalta on toteuttanut kuvaustiimi Leena Happonen ja Hannu Lievetmursu. Linkki videoihin julkaistaan lähiaikoina Haukipudas-seuran kotisivuilla ja somekanavilla. YouTubesta videoita löytyy #haukipudasseura ‑haulla.
Yhdistys sai osaan Kotiseutua yläilmoista ‑projektiin Suomen Kotiseutuliitolta apurahaa. Kriteereinä olivat uudenlainen kotiseututyö, sosiaalisen median hyödyntäminen ja toimintamallit, joita voidaan ottaa käyttöön myös muualla.
Videoita esitetään livenä syksyn aikana Haukiputaan eri kyläkulmilla ja opetusmielessä kouluilla painottaen kutakin aluetta.
Lukiolla nähdyssä katsauksessa oli vain murto-osa kuvaustiimin videoista.
– Videoita olemme kuvanneet dronella paljon myös Iin seudulla, kertoi Hannu Lievetmursu.
Kuvaukset dronelaitteella ja videon työstäminen taustamusiikkeineen ja teksteineen on aikaa vaativaa ja pikkutarkkaa työtä. Kuvaukset vaihtelevissa sääoloissa haastavat, kuvaili Leena Happonen työvaiheita.
Kuvaukset on tehty maasta ohjaten dronelaitteella 80–120 metrin korkeudesta, mutta myös matalammalta. Kirkon sisälläkin on dronella käyty.
Haukipudas-video sisältää paitsi näkymiä yläilmoista käsin, myös vanhoja valokuvia ja paikkakunnan historiaan pohjautuvia tekstejä. Haukipudas-seura on tehnyt arvokasta työtä kokoamalla kuvia ja tietoa yhteen pakettiin, ja video on kuvattu upeasti, kiiteltiin ja hämmästeltiin juhlaillassa.
– Tässä tuli paljon tietoa tiivistettynä ja uuttakin, vaikka Haukipudas on tullut hyvin tutuksi vuosikymmenten aikana, kiitteli kunnallisista luottamustoimistakin tuttu, kellolainen Hannu Pietilä.
– Perinnepolulla ‑opaskirja kannattaa hankkia ja lukea, sanoi Pietilä.
Haukiputaan Perinnepolulla ‑kirja on tiivis ja elävästi kirjoitettu tietopaketti, jonka tekstit ovat kirjoittaneet Liisa Ervasti-Julku ja Outi Hirvelä. Yhdistys sai julkaisun tueksi Valto Pernu ‑säätiön apurahaa. Opaskirjaa voi ostaa paikallisesta Oulu10:stä. Oppaan ulkoasun ovat suunnitelleet Leena Holmstöm ja Piritta Pietilä-Litendahl. Kirjan kannen vaivaisukkohahmon on piirtänyt Maria Bogdanoff.
– Haukiputaan Perinnepolulla ‑opas on alunperin Martti Asunmaan idea, joka saatiin toteutettua juhlavuonna, iloitsi pitkän linjan kotiseutuaktiivi Liisa Ervasti-Julku. Myös perinnepolun kohteista on kuvattu oma dronevideo.
Haukipudas-seuralla on haaveena jatkaa perinnepolku-projektia niin, että alueelle saataisiin opaskylttejä.
– Samaan tapaan kuin Pateniemen raitilla. Yksin Haukipudas-seuran rahkeet eivät tähän kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme yhteistyökumppaneita, vetosi Hannu Liljamo.
Haukiputaan entinen kunnanjohtaja Heikki Seppälä hämmästeli videon nähtyään sitä valtavaa muutosta, mikä paikkakunnalla on tapahtunut.
– Tämä erinomainen video palautti mieliin niin paljon muistoja. Uskomatonta, että Haukipudas oli aikoinaan Suomen teollistunein kunta, mutta yksi toisensa jälkeen laitokset hävisivät. Silti kaikesta on selvitty, huokasi Seppälä.
Videolla kuljetaan aikamatkalla linnuntietä Asemakylältä Maunun sahan syntysijoilta Niemeläntörmän, kirkonkylän ja Santaholman kautta Martinniemeen ja Halosenniemeen.
Matkan varrella yleisön huomio kiinnittyy muutamiin hyvin vaalittuihin vanhoihin rakennuksiin kuten Huovelinin myllyyn, Heiton taloon ja Halosenniemen Koivuhakaan. Ikäviäkin näkymiä on, kuten entisen Pohjola-opiston tienoo, missä purkutyöt ovat edelleen kesken. Santaholman sahan tapulinäkymät ovat enää muisto vain, tilalla on viihtyisä asuinalue. Martinniemen sahan alue on laaja merenrantojen syleilyssä. Halosenlahden rannalla pilkottaa punainen Koljun maja.
Heikki Seppälä kuuli, että kaupunki olisi laittamassa Koljua myyntiin.
– Todella ikävää, jos rakennus ei voi olla jatkossa kyläläisten käytössä. Aikoinaan talo ostettiin Repolalta kunnalle, muisteli muisteli Seppälä.
Julkaisutoimintaa, museo, kannanottoja
70 vuoden aikana Haukipudas-seura (alkujaan Kellon-Haukiputaan kotiseutuyhdistys) on julkaissut mittavan määrän kotiseutuaiheista kirjallisuutta. Ylläpitämänsä kotiseutumuseon ohella Haukipudas-seura pyrkii vaikuttamaan elinympäristöön kannanotoin ja aloittein.
Aikoinaan lähdettiin ajamaan Runtelinharjun suojelua niiltä osin kuin mitä pelastettavissa oli. Rakennusten osalta työtä on tehty Parkumäen koulun ja kirkonkylän kivikoulun puolesta, mutta se on ollut taistelua tuulimyllyjä vastaan. Sahaperinteestä kertovat “muistomerkit”, piiput on purettu yksi toisensa jälkeen Halosenniemessä, Martinniemessä ja Santaholmalla.
Haukipudas-seuralla on mietinnässä voitaisiinko teettää kotiseudusta kertovia tuotteita. 90-luvulla Haukiputaalla tehtiin vaatteita kankaasta, johon oli painettu vanhoja paikallisia puumerkkejä. Tiistain tapahtumaan oli Anneli Hannus pukenut ylleen puumerkkihameen. Hän oli tuolloin mukana hankkeessa ja edelleenkin pitänyt puumerkkikuosia pinnalla.
Haukipudas-seuran 70-vuotisilta oli mieliinpainuva tapahtuma kohtaamisineen ja muisteluksineen. Musiikista vastasi Jukka Takalo, joka on lauluillaan tuonut kotiseutuaan esille myös valtakunnallisesti. Monet paikalliset tekstit ovat syntyneet kotiseudulle paluun jälkeen lapsuus- ja nuoruusmuistojen siivittäminä.