“NYT. Pitää julkaista elämänkerta. Päätalo, Knausgård, Cervantés. Ne vetivät isolla pensselillä. Tämä aika vaatii tiivistystä. Ei ole luonnonvaroja hukattavaksi. Koko elämä 26 twiitissä.”
Haukiputaalainen laulaja ja lauluntekijä Jukka Takalo on julkaissut omaelämäkerrallisen #twiittijokisarja-runoelmakirjan. Kooltaankin soman kokoisessa kirjassa on tiivistettynä Takalon elämänpolkua lapsuudesta tähän hetkeen twiitti-riimeissä – lyhyesti ja ytimekkäästi. Innoittajana ideaan oli Kalle Päätalon 26-osainen Iijokisarja.
Teoksen Jukka Takalo on omistanut äitinsä Liisa Takalon muistolle.
Twiittijokisarja-kirjan julkkarikiertue käynnistyy perjantaina 9.9. Martinniemen Kerholan keikalla kello 22.
– Ohjelmassa on laulua ja tarinaa sekä tärkeimpiä biisejä elämän kulminaatiopisteistä, luonnehtii Takalo.
Aiemmin samana päivänä hän on mukana myös uusilla Oulun kirjallisuusfestareilla Valveella.
Twiittijokisarja-kiertueen ohjelmassa Jukka Takalolla on syksyn mittaan paikallisia esiintymisiä muun muassa Martinniemen kirjastossa 20.9 Keikkakiertue yltää laajalti eri puolille Suomea.
Nyt koronakurimuksen hellitettyä on saanut jälleen laulaa ja tanssia, esiintyvät taiteilijat tehdä työtään ja ihmiset kokoontua yhteen. Kun K‑aika alkoi, Jukka Takalo teki samalta istumalta biisin, sanasta sanaan Ylen Tommy Fräntin lukeman uutisen mukaan, miten ravintoloissa ei saa enää tanssia eikä laulaa. Turvaväli-sääntöjen siivittämänä syntyi Hajurako-kappale yhdessä Utriaisen Peran kanssa taltiointeineen Kiiminkijoen jäällä.
– Tänä kesänä Hajurakoa ei ole enää tullut keikalla soiteltua, Twiittijokikiertueella ehkä, leimaahan se niin isosti vuotta 2020.
Jukka Takalo pani merkille kuinka huonosti vielä korona-aikana hahmotettiin tapahtumien ja kulttuurin merkitys koko yhteiskunnalle.
– Jonkin yksittäisen keikan arvoketju työllistää aika paljon porukkaa, paikallislehden toimittajasta nakkikioskille, puhumattakaan ravintolatyöntekijöistä, taksikuskeista ja kaljarekoista, miksaajista ja lipunmyyjistä.
Elämä näyttää olevan siirtymistä kriisistä toiseen, mutta harmaasta pilvestä voi löytää aina hopeareunuksen.
– Koronaa seurannut Venäjän hyökkäys on lisännyt ymmärrystä kulttuurin merkityksestä. Siitä, että kulttuuri kertoo ketä me olemme ja mitä meidän elämänmuodossamme on puolustettavaa. Vaikkapa Oulun titteli Euroopan kulttuuripääkaupunkina tuntuu nyt paljon merkityksellisemmältä kuin ennen hyökkäystä, pohtii Takalo.
Hän itse kulttuurintekijänä kokee paikallisen yhteisöllisyyden tärkeänä voimana, johon nojata.
– Se, mikä on merkityksellistä täällä, on muuallakin. Siitä on hyvä ponnistaa. Omasta pitää olla ylpeä ja meidän tarinoita pitää kertoa.
Martinniemessä vahvat juuret omaava Jukka Takalo on tullut tunnetuksi artistina, kirjailijana ja kulttuurivaikuttajana. Twiittijokisarja (Valassaaret 2022) on hänen kuudes kirjallinen julkaisu.
Nyt julkaistavan twiittikirjan tekstit syntyivät osaksi Oulu2026-kulttuuripääkaupungin hankevaiheen twiittitaideteosta, jonka kirjoittamiseen osallistui 20 kirjailijaa.
Uusin Takalolta ilmestynyt biisi on nimeltään Missä mun mustikat on? Kauniin melodisessa kappaleessa kysytään minne kimalaiset ovat menneet, kuka marjankukat pölyttää? Biisi löytyy suoratoistopalveluissa (https://jukkatakalo.ffm.to/missamunmustikaton) ja pian kansainvälisessä pleikkaripelissä Cave Digger 2 ‑VR.
Musavideossa Jukka nuotiokitaroi biisin Cave Diggerin maisemissa, Jäinen joki eli Frosty River ‑yhtyeen A.P. Sipilän kanssa.
Lyhyestä twiitti kaunis
Lyhyestä virsi kaunis, kuuluu vanha sanonta. Hyvin taipuu Jukka Takalon elämäkerta ja riimittely tiiviiseen, enimmillään 280 merkin twiitti-formaattiin, joka voi hyvinkin olla tämän päivän tankaa ja haikua.
Twiittijokisarjan 26 tekstiä alkavat kukin vuosiluvulla. Ensimmäinen on vuodelta 1966 ja viimeinen 2020: Tässä ja nyt. Elän vielä. Kiitos…
Takalon twiiteistä löytyy pysäyttäviä ajatuksia ja huomioita. Hänen taiteilijauraa tuntevillekin voi avautua uusia juttuja. Kun kaikkea ei sanota ja alleviivata, jää lukijalle tilaa myös omille ajatuksille. Tekstit herättävät jopa miettimään omaa elämää ja sen varrelta mieleenjääneitä pieniä hetken tuokiokuvia, joilla on voinut olla oma suuri merkityksensä.