Juha Leskelä, 70 sairastui harvinaiseen ja vakavaan polyradikuliittiin 52-vuotiaana vuonna 2005. Kyseessä oli yhtä vaikea tauti kuin on sen nimikin. Kyseessä on hermojuuriperäinen tulehdus, jonka syytä ja aiheuttajaa ei varmuudella tunneta. Plyradikuliitin taudinkuva on yksilöllinen ja vaihtelee lievistä pistelytuntemuksista ja lihasvoiman heikkenemisestä jopa neliraajahalvaukseen asti. Neljä viidestä sairastuneesta kuitenkin toipuu.
Martinniemeläinen Leskelä arvioi oman toipumisen kestäneen pari vuotta, mutta joitakin pysyviä jälkiä tauti jätti jälkeensä.
– Hetkeäkään en silloin epäillyt, ettenkö toipuisi enkä menettänyt toivoa paranemisesta, vaikka tiesin, että kyseessä on vakava juttu, Leskelä kertoi Martinniemen kirjaston tiistain tarinaillassa helmikuussa.
Tuona kohtalokkaana keväänä erityiskoulussa autonkuljettajana Oulussa työskennellyt Leskelä sairastui influenssaan ja oli viikon verran korkeassa, jopa 40 asteen kuumeessa. Kun tauti alkoi hellittää ja hän pääsi jalkeille, alkoi jaloissa tuntua pistelyä ja puutumista. Jalka ei ottanut aika ajoin alle ja oli tunnottomuutta. Kynnyksen yli astuminenkin tuotti hankaluuksia. Kun tunnottomuus alkoi levitä koko alaruumiseen, oli lähdettävä terveyskeskukseen. Sisukkaana suomalaisena miehenä omalla autolla, tietenkin. Sieltä passitettiin ambulanssilla sairaalaan, missä voimat loppuivat kokonaan.
Aluksi epäiltiin tukosta, mutta pian tutkimusten ja selkäydinnäytteen tulosten perusteella selvisi, että kyseessä on polyradikuliitti. Myös hermoratatutkimuksia tehtiin. Lääkärit kertoivat, että tautiin on lääkkeenä vasta-aine- eli immunoglobuliinihoito. Huomattavan kallista lääkettä ei ollut varastossa, vaan se piti tilata ja vei pari päivää, muistelee tuolloin vuoteen omana ja täysin autettavana ollut Leskelä.
Kun lääke tuli, sitä tiputettiin suoneen pieni määrä kerrallaan viiden päivän ajan koko ajan potilaan vointia tarkkaillen, sillä verenpaine heitteli rajusti. Myös lihakset kramppasivat kovasti, iho oli kosketusherkkä, kehoa särki ja kämmenistä lähti nahka. Tunnottomuus ja lihasheikkous oli levinnyt jaloista kasvoihin asti, mutta kyky syödä ja niellä säilyi. Rajuimmillaan polyradikuliitti voi halvaannuttaa koko kehon ja viedä hengityskoneeseen.
– Tiesin myös, että tautiin voi kuolla, mutta sitä en omalla kohdallani osannut pelätä, vaan luotin paranemiseen. Liekö silläkin ollut vaikutusta toipumiseen.
Lääke alkoi tepsiä ja kolmen viikon kuluttua sairaalaantulon jälkeen Leskelä huomasi eräänä aamuna, että hän oli yöllä omatoimisesti kääntänyt kylkeä. Se oli riemullinen tunne. Seuraavaksi oli noustava istumaan, seisaalleen ja yritettävä kävelemistä. Se onnistui kävelytelineen avulla. Ensiksi taittui muutama metri ja sitten pitempiä pätkiä töpötellen.
– Kun sain pyörätuolin alle ja pääsin kelailemaan ympäriinsä, silloin maailma avautui, tosin vain sairaalan seinien sisällä.
Yliopistosairaalan kuntoutusosaston ollessa täynnä Leskelä pääsi ODL:n kuntotaloon. Siellä fysioterapeutti sanoi, että nyt unohdetaan apuvälineet. Se tuntui aluksi hurjalta, mutta niin vain liikkuminen alkoi omin voimin. Sairaala- ja kuntoutusjakso kesti kaikkiaan 8 viikkoa. Tasapainon kanssa oli taiteilua. Fysioterapian ohella kuntoutumista edisti venyttely ja hieronta.
Leskelälle esitettiin vuoden sairauslomaa, mutta hän halusi palata töihin niin pian kuin mahdollista, ja niin hän tekikin syksyllä. Muutaman kuukauden kuluttua jälkitarkastuksessa hänelle suositeltiin kuntoutusjaksoa, ja lähetteen hän sai toivomaansa kuntoutusyksikköön Maskuun. Kehossa oli aika ajoin kankeutta ja voimattomuutta. Huimaustakin yksikössä tutkittiin, sitä esiintyi ruokailun jälkeen. Siellä ei vielä keksitty kuin vasta työterveydessä myöhemmin, että syynä oli diabetes. Kun hoito alkoi, vointi parani.
Leskelä palasi työelämään, jolloin myös autolla-ajokyky testattiin ja kelpoiseksi havaittiin. Eläkkeelle hän jäi 60-vuotiaana. Työelämässä hän oli aloittanut jo 15-vuotiaana. Valtion TVH:lla hän työskenteli 32 vuotta ennen koulumaailmaa ja eläkkeellejääntiä.
Nykyisin Juha Leskelä käyttää tarvittaessa apuvälineinä kävelykeppiä, jos taitettavana on pitempiä matkoja. Autolla hän ajaa edelleen. Oikea jalka tuntuu joskus kömpelöltä. Aikoinaan halvauksen “tiputtamiin” yläluomiin tehtiin korjausleikkaus.
Sairaalassa sanottiin, että polyradikuliitti voi uusiutua, ja pieni pelko siitä jäi. Etenkin silloin, kun influenssa iski toistamiseen, kun rokotteen ottaminen oli unohtunut tai flunssien aikana. Myöhemmin hän itse selvitti, että uusiutuminen ei ole tavallista. Onneksi tauti ei ole uusiutunut eikä myöhemmin ole sen takia tarvittu sairaalaa tai lääkettä.
Juhani Leskelä on syntyisin Oulusta ja kaupungissa hän asui 60 vuotta. Nykyisin hän asuu Martinniemessä kumppaninsa kanssa. Tovin aikaa kotipaikkoina olivat myös Ylikiiminki ja Pudasjärvi.
– Ylikiimingistä ovat palvelut hävinneet ja terveyspalveluihikin oli lähdettävä Kiiminkiin ja kauemmaksi, mikä ei ole hyvä asia.
Polyradikuliitti, mikä se on?
• Polyradikuliitti (Guillain-Barrén oireyhtymä) on selkäytimestä ulos tulevien hermojuurien immuunivälitteinen tulehdus. Aiheuttajaa ei varmuudella tunneta.
• Altistavana tekijänä voivat olla virusten aiheuttamat hengitystieinfektiot, tietyt ripulitaudit ja/tai oman elimistön puolustusjärjestelmän heikkeneminen.
• Tauti vaatii useimmiten sairaalahoitoa, joskus jopa tehohoitoa. Ennuste on enimmäkseen hyvä.
• Toipuminen voi kestää kuukausia, tärkeintä on aktiivinen kuntoutus.
• Harvinainen, Suomessa noin 50–100 uutta tapausta vuodessa, tavataan kaiken ikäisillä.
• Oireet alkavat tavallisesti äkillisesti alaraajoista ja tilan pahetessa lihasheikkous ja tuntohäiriöt voivat levitä laajemmin koko kehoon. Oireet vaihtelevat lievistä pistelytuntemuksista ja lihasvoimien laskusta vaikeaan halvaukseen asti.
• Voidaan todentaa aivo-selkäydinnestenäytteellä ja lihassähkötutkimuksella.
(Lähde: Duodecim Terveyskirjasto).
Martinniemen kirjaston tiistain tarinaillan seuraava kertoja 12.3. on rokin monitoimimies Pekka ”Nietsu” Niemelin. Tarinailta alkaa kello 17.30.