Matkakertomus: Haukiputaan koulun A2-ruotsin lukijat tekivät Nordplus-yhteistyöreissun Luulajaan 11.–15.9.2023
Menomatkalla kävimme tutustumassa Outokummun Tornion terästehtaaseen. Outokumpu on Tornion ja Kemin seudulla erittäin merkittävä työnantaja. Noin 2100 ihmistä torniolaista ja kemiläistä käy siellä töissä päivittäin. Suuri osa työntekijöistä työskentelee prosessityössä kylmä- tai kuumavalssaamolla ja he ovat valmistuneet ammattiin Lapin ja Oulun ammattikorkeakouluista, Oulun yliopistolta tai Lappia ammattikoulusta.
Seuraavaksi suuntasimme Luulajaan, missä ensiksi kävimme Gammelstadissa, mikä on Unescon maailmanperintökohde. Siellä on yli 400 punaiseksi maalattua ns. kirkkotupaa. Pääsimme piipahtamaan myös Gammelstadin kirkkossa sisällä. Keskustassa majoituimme CItysleep-hostelliin. Eväsruokailun jälkeen lähdimme kaupungille. Kaupat Luulajassa menivät suurimmaksi osaksi kiinni kello 18. Vain ruokakaupat, ravintolat ja kioskit ovat auki myöhempään. “Kotiintuloaika” oppilailla oli kello 20.
Tiistaina koululla olleen aamupalan jälkeen meillä oli 9d-luokan kanssa luokanvalvojan tuokio, jonka jälkeen jakauduimme neljään eri ryhmään eri 9. luokkien tunneille. Sekä me opettajat että myös oppilaat ihmettelimme luokkien huonoa työrauhaa. Osa oppilaista istuskeli jalat pöydällä tunneilla ja hommaili ihan muuta, mitä oli pyydetty tekemään. Jokaisessa luokassa vain muutama oppilas teki kunnolla töitä “Suomen malliin” ja suuri osa hengaili tunneilla tehden ihan jotain muuta. Jos opettaja sattui olemaan sairaana, ei hänellä ollut sijaista, vaan tunti peruttiin.
Matematiikassa oppilaat oli jaettu seitsemään eri tasoryhmään. Ryhmä, missä itse olin paikalla, opiskeli meidän mittapuun mukaan 7. luokan tasoista matematiikkaa. Meidän oppilaat ymmärsivät ruotsinkielisiä sanallisia ohjeita hyvin ja pystyivät tekemään myös sanalliset laskutoimitukset. Jollakin ryhmällä oli kotitaloutta, missä laskettiin opiskelijan budjettia, jollakin toisella ryhmällä oli musiikkia. Musiikin tunnista oppilaat tuntuivat tykkäävän kovasti. Kuvistunnilla ruotsalaiset viimeistelivät esitelmiä, joten siellä oli vähän tylsää vain seurata toisten työn tekoa. Englannin tunnilla tehtävänä oli joko kääntää englanninkielisiä laulun sanoja ruotsiksi tai kääntää ruotsinkielisiä englanniksi.
Tuntien jälkeen kävelimme Teknikens husille. Siellä meillä oli kaksi työpajaa. Toisessa tehtiin kemiallisia kokeita, toisessa saatiin magneettien avulla “juna” liukumaan raiteita pitkin. Teknikens husilla sai myös tutkia, millaista on Norrbottenissa, mitkä elinkeinot siellä ovat tärkeitä (kaivos, avaruustutkimus, metsät ja vesivoima).
Keskiviikkona seurasimme taas eri 9. luokkien tunteja. 9E:n tunnilla oli ns. elevens val-tunti. Siellä tehtiin luokanvalvojan johdolla mm. rästissä olevia tehtäviä. Lisäksi luokanvalvoja kertoili, mitä kokeita on tulossa, tet-jaksosta jne. Osassa luokissa tehtiin töitä ihan kunnolla, toisissa oli yhtä levotonta kuin eilisilläkin tunneilla. Totesimme oppilaiden kanssa, että joskus pitää lähteä kauas, että näkee lähelle eli täällä monen silmät ovat avautuneet sille, miksi on hyvä, että koulussa on säännöt, joita noudatetaan.
Seuraavaksi lähdimme Luulajan kaupungin vieraiksi kaupungintalolle. Siellä meidät vastaanotti Anne-Mari Angeria, joka vastaa suomenkielisten, saamenkielisten ja meänkielisten asioista. Katsoimme aluksi pätkän elokuvasta, jossa ruotsinsuomalainen Katja kertoi omasta taustastaan. Hänen isoisänsä oli tullut 1960-luvun lopussa Ruotsiin töihin ja perhe oli sitten asettunut Ruotsiin. Suomalaiset tulivat töihin mm. autotehtaille ja kangastehtaille tekemään ns. likaiset työt, joita ruotsalaiset eivät halunneet tehdä. Suomalaisia ei silloin kovin arvostettu Ruotsissa, vaan he kokivat syrjintää ja rasismia. Kuulostaa tutulta tämän päivän Suomessa.
Katjan isä oli pienenä hävennyt, että oli suomalainen, mutta myöhemmin hän oli halunnut säilyttää kielen ja lahjonut lapsensakin puhumaan suomea. Katja kertoi, että isä lahjoi hänet kännykällä, että hän alkaisi puhua suomea. Nykyisin Katja puhuu suomea mielellään ja haluaa vaalia suomen kielen taitoaan.
Ruotsissa ruotsinsuomalaisilla on oma lippu ja heillä on myös oma päivä 24.2.Sverigefinnarnas dag. Luulajassa on panostettu kovasti siihen, että suomalaista alkuperää olevat saavat palveluja suomeksi. Suomen opetusta saa Luulajassa 170 oppilasta, saamea opiskelee 35 oppilasta ja meänkieltä 45 oppilasta.
Meille tarjottiin kunnon fikat eli tarjolla oli kahvia, teetä, voileipiä ja erilaisia leivonnaisia sekä hedelmiä. Sitten esittäytyi Filmpool Nord, joka rahoittaa elokuvia ja tv-sarjoja Ruotsissa. Useita ruotsalaisia sarjoja ja elokuvia on kuvattu Pohjois-Ruotsissa, esim. Älvsbyssä, Kiirunassa ja Haaparannalla. Filmpool Nordilla on 4–6 isompaa elokuva- tai tv-sarja-projektia vuodessa. Toinen esittelijöistä, Katja Härkönen, oli kotoisin Suomesta. Hänen Ruotsi-innostuksensa oli alunperin lähtenyt koulusta ja hän oli hakeutunut Nordjobb-töihin Ruotsiin. Nykyään Nordjobb-töihin voi hakeutua vasta 18-vuotiaana, mutta Katja oli aloittanut jo nuorempana. Lopulta hän löysi miehen Göteborgista ja nyt perhe asuu miehen kotipaikkakunnalla Luulajassa.
Lähdimme Luulajassa suomea opiskelevien kanssa Alcatraz-nimiseen pakohuonepaikkaan ja minigolfaamaan. Kielet suomi, ruotsi ja englanti sekoittuivat mukavasti keskenään. Suomen kielen lukijat tulevat käymään Haukiputaalla viikolla 42 eli juuri ennen syyslomaa, joten on kiva tavata heitä vielä uudestaan.
Torstainakin meillä oli ohjelmassa tuntien seuraamista. Tiinan kanssa me tapasimme aamulla koulun rehtorin Elisabethin. Juttelimme myös Åsa-opettajan kanssa, joka oli meillä käymässä toissa vuonna oppilasryhmän kanssa. Torstaina oli taas useita opettajia pois. Sijaisia on todella vaikea saada kouluille ja vain yhdellä poissaolijoista oli koko päivän sijainen. Poissaolot vaikuttivat myös meidän oppilaiden tunteihin.
Illalla söimme yhteisen illallisen ravintola Waldorfsissa Björkskatanin 9d-luokan kanssa. Oppilaista osa lähti vielä viettämään aikaa ruotsalaisten kanssa ja osa palasi hostellille. Ainakin osalle oppilaista on löytynyt kavereita ja toivottavasti yhteydenpito jatkuu vielä kotimaastakin päin.
Kokosimme oppilailta palautetta reissusta perjantaina. Oppilaiden piti vastata kysymyksiin mm. Suomen ja Ruotsin koulujen ja yhteiskunnan eroista ja mitä taitoja tällä viikolla oli opittu. Oppilaiden mielestä koulussa on ollut huono kuri, ja koulu on ollut helpompaa ja rennompaa. Koulussa on myös paljon maahanmuuttajia ja monikulttuurisuus näkyy koulussa.
Plussaa on koulussa valmistettu maukas kouluruoka ja se, että ei ole ulkovälitunteja. Ruotsin sanoja on opittu ja hoksattu, että ruotsia ymmärretään jo tosi paljon. Sosiaaliset taidot ovat parantuneet ja oppilaat ovat uskaltaneet puhua varsinkin englantia. Kavereita on saatu, mutta olisi toivottu, että 9d-luokan kanssa olisi ollut enemmän yhteistä tekemistä. Oppilaiden mielestä ruotsalaiset ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Pakohuone-vierailu suomen opiskelijoiden kanssa oli kivaa, samoin Teknikens hus ja kaupungintalolla käynti.
Tapaamamme suomen kielen opettajat pyysivät lähettämään meidän nuorille terveiset: “Oli kiva viettää iltaa niin kivojen, hienosti käyttäytyvien ja puheliaiden nuorten seurassa.” Me mukana olleet opettajat voimme yhtyä näihin kommentteihin. Reissussa olleet oppilaat ovat edustaneet Haukipudasta ja Haukiputaan koulua mallikkaasti. Kiitos kaikille matkalaisille seurasta!
Paula Nurmos, apulaisjohtaja,
Haukiputaan koulu lk 7–9