Ystä­vät, suku­lai­set ja kans­sa­käy­mi­nen eri-ikäis­ten ihmis­ten kans­sa on elä­mäs­sä tär­ke­ää. Kenen­kään ei ole hyvä olla yksin, sanoo hau­ki­pu­taa­lai­nen Elsa Jämsä-Rautio.Huomenna vie­te­tään ystä­vän­päi­vää, ja väes­tön ikään­tyes­sä tänä päi­vä­nä puhu­taan van­hus­pal­ve­luis­ta, ikäih­mis­ten asu­mi­ses­ta ja työt­tö­myy­des­tä. Ja mitä sote-uudis­tus­kin sit­ten lopul­ta tar­koit­taa, on val­tao­sal­le ihmi­sis­tä vie­lä hämä­rän pei­tos­sa. Näkö­kul­maa aihei­siin valot­taa 92-vuo­ti­sel­la elä­män­ko­ke­muk­sel­la Elsa Jäm­sä-Rau­tio, paluu­muut­ta­ja Ruotsista.Koti on paras paik­ka ja siel­lä on hyvä asua, mut­ta Elsa Jäm­sä-Rau­tion mie­les­tä kaik­kien koh­dal­la ei ole paras rat­kai­su, että hyvin iäk­käi­den ja sai­rai­den ihmis­ten on asut­ta­va asun­nois­saan pit­käl­ti oman onnen­sa nojas­sa, jol­loin seu­ra­na on turvattomuus.