Toi­mit­ta­jal­ta: Kei­te­tään­pä kahavit!

Tämä on meil­le suo­ma­lai­sil­le tut­tua­kin tutum­pi lausah­dus, sil­lä olem­me maa­il­man kovim­pia kah­vin­juo­jia. Aamu­kah­vi, päi­vä­kah­vi, ilta­kah­vi – ja tie­ten­kin kaik­ki mah­dol­li­set väli­kah­vit! Kes­ki­mää­rin juom­me 4–5 kupil­lis­ta kah­via päi­väs­sä ja kulu­tam­me 10 kiloa kah­via vuo­des­sa. Muu­ta­maa kupil­lis­ta tätä jaloa juo­maa päi­väs­sä pide­tään vie­lä koh­tuul­li­se­na ja jopa ter­veys­vai­ku­tuk­sil­taan hyödyllisenä.

Mikä oli­si­kaan parem­pi päi­vän aloi­tus kuin kah­vin huu­maa­va tuok­su? Syys­ret­kel­lä kah­vi ter­mos­pul­los­ta läm­mit­tää kuin vil­la­su­kat, ja juh­lat­kin tun­tu­vat kes­ke­ne­räi­sil­tä ilman kah­vi­tar­joi­lua. Pul­la­kah­vit on myös var­ma veto­nau­la tapah­tu­mis­sa – kuka­pa voi­si vas­tus­taa ilmai­sia nisukahveja?

Kaup­po­jen paras sisään­ve­toar­tik­ke­li lie­nee myös tar­jous­kah­vi. Vii­me aikoi­na kah­vin hin­ta on nous­sut hui­mas­ti. Ne ajat ovat taka­na, jol­loin pake­tin sai jopa paril­la eurol­la. Hin­nan­ko­ro­tus­ten taus­tal­la ovat raa­ka­kah­vin hinn­an­nousu, ilmas­ton­muu­tok­sen vai­ku­tuk­set vil­je­lyyn ja vii­mei­sim­pä­nä Lähi-idän krii­sin vai­ku­tus logistiikkaan.

Aika näyt­tää, vähe­nee­kö kah­vin­juon­ti sääs­tö­syis­tä. Oli­pa hin­ta mikä tahan­sa, kor­vi­ke­kah­vin aikoi­hin ei ole paluu­ta, vaik­ka monet Ran­ta­poh­jan­kin luki­jat muis­ta­vat pula-ajat ja siku­ris­ta ja paah­de­tus­ta vil­jas­ta jau­he­tut kah­vin­kor­vik­keet. Mie­luum­min nipis­te­tään muus­ta. Ehkä olem­me oppi­neet vält­tä­mään myös kah­vi­hä­vik­kiä, sil­lä vie­mä­riin kaa­det­tu kah­vi on kaik­kein kalleinta.

Nykyi­sin myös kah­vi­la­kult­tuu­ri kukois­taa. Kak­si kol­mas­osaa 18–30-vuotiaista nuo­ris­ta aikui­sis­ta arvioi­daan juo­van kah­via päi­vit­täin.. Kah­vi ei lie­ne huo­no vaih­toeh­to ener­gia­juo­mil­le ja lim­soil­le. Ennen van­haan lap­sil­le­kin saa­tet­tiin tar­jo­ta kah­vi­kup­po­nen soke­ril­la ja ker­mal­la höys­tet­ty­nä. Ja kuka voi­si unoh­taa “pul­la­mös­sön” – kah­vin jouk­koon paloi­tel­lut nisupalat?

Entä­pä legen­daa­ri­set “pers­kah­vit”? Se het­ki, kun työ­ru­pea­man jäl­keen istah­de­taan alas ja hör­pä­tään ansai­tus­ti kah­vi­ku­pil­li­nen. Mut­ta tar­koit­taa­ko sanon­ta myös kah­vit­te­lua pal­jaal­taan, ilman pullaa?

auli.haapala(at)rantapohja.fi