Tämä on meille suomalaisille tuttuakin tutumpi lausahdus, sillä olemme maailman kovimpia kahvinjuojia. Aamukahvi, päiväkahvi, iltakahvi – ja tietenkin kaikki mahdolliset välikahvit! Keskimäärin juomme 4–5 kupillista kahvia päivässä ja kulutamme 10 kiloa kahvia vuodessa. Muutamaa kupillista tätä jaloa juomaa päivässä pidetään vielä kohtuullisena ja jopa terveysvaikutuksiltaan hyödyllisenä.
Mikä olisikaan parempi päivän aloitus kuin kahvin huumaava tuoksu? Syysretkellä kahvi termospullosta lämmittää kuin villasukat, ja juhlatkin tuntuvat keskeneräisiltä ilman kahvitarjoilua. Pullakahvit on myös varma vetonaula tapahtumissa – kukapa voisi vastustaa ilmaisia nisukahveja?
Kauppojen paras sisäänvetoartikkeli lienee myös tarjouskahvi. Viime aikoina kahvin hinta on noussut huimasti. Ne ajat ovat takana, jolloin paketin sai jopa parilla eurolla. Hinnankorotusten taustalla ovat raakakahvin hinnannousu, ilmastonmuutoksen vaikutukset viljelyyn ja viimeisimpänä Lähi-idän kriisin vaikutus logistiikkaan.
Aika näyttää, väheneekö kahvinjuonti säästösyistä. Olipa hinta mikä tahansa, korvikekahvin aikoihin ei ole paluuta, vaikka monet Rantapohjankin lukijat muistavat pula-ajat ja sikurista ja paahdetusta viljasta jauhetut kahvinkorvikkeet. Mieluummin nipistetään muusta. Ehkä olemme oppineet välttämään myös kahvihävikkiä, sillä viemäriin kaadettu kahvi on kaikkein kalleinta.
Nykyisin myös kahvilakulttuuri kukoistaa. Kaksi kolmasosaa 18–30-vuotiaista nuorista aikuisista arvioidaan juovan kahvia päivittäin.. Kahvi ei liene huono vaihtoehto energiajuomille ja limsoille. Ennen vanhaan lapsillekin saatettiin tarjota kahvikupponen sokerilla ja kermalla höystettynä. Ja kuka voisi unohtaa “pullamössön” – kahvin joukkoon paloitellut nisupalat?
Entäpä legendaariset “perskahvit”? Se hetki, kun työrupeaman jälkeen istahdetaan alas ja hörpätään ansaitusti kahvikupillinen. Mutta tarkoittaako sanonta myös kahvittelua paljaaltaan, ilman pullaa?
auli.haapala(at)rantapohja.fi