Mennyt kesä oli ainutlaatuinen kahdelle Haukiputaan lukiolaiselle. Helmi Aula oli Lions Club Haukipudas Kellon kautta kolme viikkoa Englannissa. Viola Marttila puolestaan vietti neljä viikkoa Kanadassa Haukiputaan Lions Clubin kautta. Matkustaminen ja uusiin kulttuureihin tutustuminen on aina kiehtonut molempia.
– Ainut asia mikä etukäteen hiukan jännitti, oli yksin liikkuminen suurilla lentokentillä, kertovat molemmat yhdestä suusta.
Kaikki sujui lopulta hyvin. Molemmat saivat lämpimän vastaanoton paikallisilta leijona perheiltä, jonne he majoittuivat.
– Parasta oli se, kun pääsi perheessä asumalla näkemään millaista se tavallinen arkielämä on siinä maassa. Samaa ei pääse kokemaan viikon lomamatkalla, Marttila toteaa.
Hän majoittui leiriä lukuun ottamatta nelihenkisessä perheessä Thorndale nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee Ontarion provinssissa. Aula puolestaan asui iäkkäämmän pariskunnan luona toisen Espanjasta tulleen tytön kanssa Etelä- Englannissa Hampshiren kunnassa.
Jotkin arkiset asiat tehtiin eri lailla kuin koti Suomessa.
– Ihmettelin Englannissa sitä, että vaikka kodissa oli kokolattiamatot, sisällä oltiin kengät jalassa, Aula kertoo.
Ruokakulttuurissa oli myös omat vivahteensa. Englannissa ei kahviteltu vaan juotiin paljon teetä.
– Kanadassa taasen kaikki ruoka oli pääosin hyvin suolaista ja rasvaista. Outoa oli sekin, että salaateissa oli niin paljon kastiketta, ettei salaattia maistanut ollenkaan, Marttila naurahtaa.
Ruokaa myös syötiin harvemmin ja iltaan painottuen.
Molemmat pääsivät matkalla kokemaan myös leirin yhdessä toisten Lions nuorten kanssa. Kanadassa leiri oli keskellä metsää, leirillä oli seitsemän nuorta ja sieltä käsin päästiin katsomaan nähtävyyksiä.
– Toronto on sellainen miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen, jollaisia ei Euroopassa pääse näkemään. Kävimme myös Niagaran putouksilla, Marttila muistelee lämmöllä.
Kanadan järvialue oli hyvin vaikuttava, järvet olivat niin suuria, että ne näyttivät mereltä.
– Pääsimme vesille, meitä vedettiin moottoriveneen perään sidotulla jättituubilla, se oli niin iso, että siinä oli sohvakin sisällä. Leirikeskuksessa ei ollut uimarantaa, mutta yksi leijonaperhe tarjosi omaa uima-allastaan leiriläisten uintia varten, he myös auttoivat tekemällä ruokaa, Marttila kertoo.
Aulan leiri sijaitsi koululla, jossa oli uima-allas, eri maista tulleita leiriläisiä oli 17. Myös he matkustelivat.
– Olin aina halunnut nähdä Lontoon ja nyt se unelma toteutui. Kävimme muun muassa Buckinghamin palatsissa ja muissa tunnetuissa kohteissa, Aula kertoo.
Molempien mielestä Suomeen palaamisessa oli myös omat hyvät puolensa. Ruisleipää oli ollut ikävä, samoin suomalaisten rauhallisuutta, aitoutta ja hiljaisuutta.
– Vaikka ihmiset olivat ystävällisiä, välillä tuntui, että siellä puhuttiin enemmän kuin kuunneltiin ja jos et ollut koko ajan äänessä, olit epäkohtelias, toisin kuin Suomessa, kertaavat molemmat tytöt kokemuksiaan.
Matkalta mukaan tarttuneet kokemukset opettivat paljon. Avarakatseisuus kasvoi, uusia ystävyyssuhteita syntyi ja yhteydenpito jatkuu edelleen. Molemmat haluavat kannustaa nuoria hakeutumaan ulkomaille, jos vain sellainen mahdollisuus järjestyy.
Lions Clubin tuki nuorten vaihdossa. Matkakustannukset kohdemaahan ja takaisin. Paikallinen Lions perhe huolehtii majoittumisesta ja ruuasta. Itselle maksettavaksi jäi leirimaksu, joka oli Kanadassa noin 400 dollaria viikko, joka on noin 260 e ja Englannissa leiriviikon hinta oli noin 200 e/viikko, joka sisälsi ruuat, majoituksen ja retket.
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.