Kana­das­sa ja Englan­nis­sa vie­te­tyt vii­kot oli­vat avar­ta­va koke­mus – Lion­sien tuki mah­dol­lis­ti maa­han tutus­tu­mi­sen ajan kanssa

Mennyt kesä oli tytöille ikimuistoinen, vas. Viola Marttila ja Helmi Aula. Kuva:Joona Karjalainen.Mennyt kesä oli tytöille ikimuistoinen, vas. Viola Marttila ja Helmi Aula. Kuva:Joona Karjalainen.

Men­nyt kesä oli ainut­laa­tui­nen kah­del­le Hau­ki­pu­taan lukio­lai­sel­le. Hel­mi Aula oli Lions Club Hau­ki­pu­das Kel­lon kaut­ta kol­me viik­koa Englan­nis­sa. Vio­la Mart­ti­la puo­les­taan viet­ti nel­jä viik­koa Kana­das­sa Hau­ki­pu­taan Lions Clu­bin kaut­ta. Mat­kus­ta­mi­nen ja uusiin kult­tuu­rei­hin tutus­tu­mi­nen on aina kieh­to­nut molempia.

– Ainut asia mikä etu­kä­teen hiu­kan jän­nit­ti, oli yksin liik­ku­mi­nen suu­ril­la len­to­ken­til­lä, ker­to­vat molem­mat yhdes­tä suusta.

Kaik­ki sujui lopul­ta hyvin. Molem­mat sai­vat läm­pi­män vas­taan­o­ton pai­kal­li­sil­ta lei­jo­na per­heil­tä, jon­ne he majoittuivat.

– Paras­ta oli se, kun pää­si per­hees­sä asu­mal­la näke­mään mil­lais­ta se taval­li­nen arkie­lä­mä on sii­nä maas­sa. Samaa ei pää­se koke­maan vii­kon loma­mat­kal­la, Mart­ti­la toteaa.

Hän majoit­tui lei­riä lukuun otta­mat­ta neli­hen­ki­ses­sä per­hees­sä Thorn­da­le nimi­ses­sä kau­pun­gis­sa, joka sijait­see Onta­rion pro­vins­sis­sa. Aula puo­les­taan asui iäk­kääm­män paris­kun­nan luo­na toi­sen Espan­jas­ta tul­leen tytön kans­sa Ete­lä- Englan­nis­sa Hamps­hi­ren kunnassa.

Jot­kin arki­set asiat teh­tiin eri lail­la kuin koti Suomessa.

– Ihmet­te­lin Englan­nis­sa sitä, että vaik­ka kodis­sa oli koko­lat­tia­ma­tot, sisäl­lä oltiin ken­gät jalas­sa, Aula kertoo.

Ruo­ka­kult­tuu­ris­sa oli myös omat vivah­teen­sa. Englan­nis­sa ei kah­vi­tel­tu vaan juo­tiin pal­jon teetä.

– Kana­das­sa taa­sen kaik­ki ruo­ka oli pää­osin hyvin suo­lais­ta ja ras­vais­ta. Outoa oli sekin, että salaa­teis­sa oli niin pal­jon kas­ti­ket­ta, ettei salaat­tia mais­ta­nut ollen­kaan, Mart­ti­la naurahtaa.

Ruo­kaa myös syö­tiin har­vem­min ja iltaan painottuen.

Molem­mat pää­si­vät mat­kal­la koke­maan myös lei­rin yhdes­sä tois­ten Lions nuor­ten kans­sa. Kana­das­sa lei­ri oli kes­kel­lä met­sää, lei­ril­lä oli seit­se­män nuor­ta ja siel­tä käsin pääs­tiin kat­so­maan nähtävyyksiä.

– Toron­to on sel­lai­nen mil­joo­na­kau­pun­ki pil­ven­piir­tä­ji­neen, jol­lai­sia ei Euroo­pas­sa pää­se näke­mään. Kävim­me myös Nia­ga­ran putouk­sil­la, Mart­ti­la muis­te­lee lämmöllä.

Kana­dan jär­via­lue oli hyvin vai­kut­ta­va, jär­vet oli­vat niin suu­ria, että ne näyt­ti­vät mereltä.

– Pää­sim­me vesil­le, mei­tä vedet­tiin moot­to­ri­ve­neen perään sido­tul­la jät­ti­tuu­bil­la, se oli niin iso, että sii­nä oli soh­va­kin sisäl­lä. Lei­ri­kes­kuk­ses­sa ei ollut uima­ran­taa, mut­ta yksi lei­jo­na­per­he tar­jo­si omaa uima-allas­taan lei­ri­läis­ten uin­tia var­ten, he myös aut­toi­vat teke­mäl­lä ruo­kaa, Mart­ti­la kertoo.

Aulan lei­ri sijait­si kou­lul­la, jos­sa oli uima-allas, eri mais­ta tul­lei­ta lei­ri­läi­siä oli 17. Myös he matkustelivat.

– Olin aina halun­nut näh­dä Lon­toon ja nyt se unel­ma toteu­tui. Kävim­me muun muas­sa Buc­king­ha­min palat­sis­sa ja muis­sa tun­ne­tuis­sa koh­teis­sa, Aula kertoo.

Molem­pien mie­les­tä Suo­meen palaa­mi­ses­sa oli myös omat hyvät puo­len­sa. Ruis­lei­pää oli ollut ikä­vä, samoin suo­ma­lais­ten rau­hal­li­suut­ta, aitout­ta ja hiljaisuutta.

– Vaik­ka ihmi­set oli­vat ystä­väl­li­siä, välil­lä tun­tui, että siel­lä puhut­tiin enem­män kuin kuun­nel­tiin ja jos et ollut koko ajan äänes­sä, olit epä­koh­te­lias, toi­sin kuin Suo­mes­sa, ker­taa­vat molem­mat tytöt kokemuksiaan.

Mat­kal­ta mukaan tart­tu­neet koke­muk­set opet­ti­vat pal­jon. Ava­ra­kat­sei­suus kas­voi, uusia ystä­vyys­suh­tei­ta syn­tyi ja yhtey­den­pi­to jat­kuu edel­leen. Molem­mat halua­vat kan­nus­taa nuo­ria hakeu­tu­maan ulko­mail­le, jos vain sel­lai­nen mah­dol­li­suus järjestyy.

Lions Clu­bin tuki nuor­ten vaih­dos­sa. Mat­ka­kus­tan­nuk­set koh­de­maa­han ja takai­sin. Pai­kal­li­nen Lions per­he huo­leh­tii majoit­tu­mi­ses­ta ja ruu­as­ta. Itsel­le mak­set­ta­vak­si jäi lei­ri­mak­su, joka oli Kana­das­sa noin 400 dol­la­ria viik­ko, joka on noin 260 e ja Englan­nis­sa lei­ri­vii­kon hin­ta oli noin 200 e/viikko, joka sisäl­si ruu­at, majoi­tuk­sen ja retket.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.