Kala­tau­ti­bak­tee­ria todet­tu Iijoen ja Oulu­joen vesistöalueilla

Yer­si­nia-kala­tau­ti­bak­tee­ria on todet­tu kesän ja alkusyk­syn aika­na kah­del­la eri kalan­vil­je­ly­lai­tok­sel­la Iijoen ja Oulu­joen vesis­tö­alueil­la. Tau­ti ei ole ihmi­sel­le vaarallinen.

Tavat­tu yer­si­nia ruc­ke­ri bio­tyyp­pi 2 on vaka­va, kor­ke­aa­kin kuol­lei­suut­ta aiheut­ta­va kala­tau­ti­bak­tee­ri. Aiem­min sitä on todet­tu Suo­men sisä­ve­sia­lu­eel­la vain ker­ran vuon­na 2020 Kymi­joen vesis­tös­sä. Nyt todet­tu­jen uusien tar­tun­to­jen alku­pe­rä on tuntematon. 

Bio­tyy­pin 2 aiheut­ta­maa yer­si­nioo­sia on ennen vuot­ta 2020 esiin­ty­nyt Suo­mes­sa ainoas­taan meria­lueil­la, pää­osin Saa­ris­to­me­rel­lä ja Ahve­nan­maal­la. Tau­ti todet­tiin Suo­mes­sa ensim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2007, ja se on toden­nä­köi­ses­ti levin­nyt suo­ma­lai­seen kalan­vil­je­lyyn elä­vän kalan tuon­nin muka­na. Yer­si­nia ruc­ke­ri ‑bak­tee­rin aiheut­ta­ma tau­ti on maa­il­man­laa­jui­ses­ti ylei­nen vil­jel­tä­vil­lä kaloil­la. Sitä on diag­no­soi­tu lukui­sis­ta eri kala­la­jeis­ta sekä makeas­sa että merivedessä.

Yer­si­nioo­sia on aikai­sem­min pidet­ty läm­pi­män veden tau­ti­na, mut­ta Suo­mes­sa tau­din­pur­kauk­sia on esiin­ty­nyt läm­pi­män veden lisäk­si myös vii­leäs­sä, jopa vii­den asteen läm­pö­ti­las­sa. Ylei­sin­fek­tio­na yer­si­nioo­si on kroo­ni­nen tau­ti, joka aiheut­taa jat­ku­vaa mata­laa kuol­lei­suut­ta. Tau­ti voi puh­je­ta, jos kroo­ni­ses­ti sai­raat kalat stres­saan­tu­vat esi­mer­kik­si käsit­te­ly­jen, kor­kean veden läm­pö­ti­lan tai huo­non veden laa­dun seu­rauk­se­na. Tau­din myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa kaloil­la ilme­nee iho­na­lai­sia veren­vuo­to­ja ja nii­den sil­mät saat­ta­vat pul­lis­tua. Tyy­pil­li­siä oirei­ta ovat myös pis­te­mäi­set veren­vuo­dot kalan sisäe­li­mis­sä ja lihak­sis­sa sekä tur­von­nut ja hau­ras perna.

Kai­ken kokoi­set kalat voi­vat sai­ras­tua, mut­ta 50–200 gram­man pai­noi­set kalat ovat tar­tun­nal­le her­kim­piä. Her­kim­pä­nä laji­na pide­tään kir­jo­loh­ta. Tar­tun­nan säi­lyt­tä­ji­nä toi­mi­vat ter­veet tau­din­kan­ta­jat, joi­ta voi­vat olla sekä vil­jel­lyt että luon­non­ka­lat. Tau­ti tart­tuu suo­ras­sa kon­tak­tis­sa kalo­jen välil­lä sekä ulos­teen ja veden väli­tyk­sel­lä. Tehok­kaim­min tau­ti levi­ää siir­ret­täes­sä elä­vää kalaa. Desin­fioi­dun mädin siir­ros­sa leviä­mis­vaa­raa ei ole.

Yer­si­nioo­sia voi­daan hoi­taa rehuun sekoi­te­tuil­la anti­bioo­teil­la, mut­ta teho on Ruo­ka­vi­ras­ton mukaan usein lyhy­tai­kai­nen, kos­ka par­veen jää tau­din kan­ta­jia ja tau­ti puh­ke­aa usein uudel­leen. Tau­tia vas­taan on ole­mas­sa roko­te, joka on ylei­ses­ti käy­tös­sä ennen kalo­jen siir­toa merialueelle.