Hillastajat alkavat jo kuopia maata. Eräiden tietojen mukaan hillat ovat jo paikoin kypsiä, toisten tietojen mukaan vasta raakileilla. Tärkeintä on, että sadosta ennustetaan jopa erittäin hyvää. Tämä jymyuutinen saa hillakansan villiksi, jäätiinhän viime kesän ilman.
Jos ei itse kykene rämpimään hillasuolle sääskien armoille, hillaa tulee hyvänä satovuonna onneksi myyntiin ja kohtuuhintaankin.
Marjastuksessa piilee omat vaaransa. Varoitukset eksymisestä ovat jälleen paikallaan. Somesta putkahti esille poliisin koirapartion viime marjakauden alla tekemä hieman humoristissävyinen päivitys. Partion mukaan marjastajien etsintä alkaa avosuohillastajien etsinnöillä ja siitä siirrytään korpihillan- ja mustikanpoimijoihin. Puolukanpoimijat etsitään ennen pakkaseen eksyneitä karpalon noukkijoita.
Kun lähdet marjastamaan kotinurkilta kauemmaksi, ovat poliisin antamat vihjeet paikallaan – toki kokeneet marjakonkarit ne jo tietävätkin:
Tunnista omat voimasi, suolla kävely on raskasta, kyykkimisestä puhumattakaan. Ota evästä ja juotavaa. Älä eksy maastopuvussa (laita jotakin värikästä ylle, jolloin sinut on helpompi löytää). Ota mukaan puukko, tulitikut, kartta ja kompassi. Kertaa suunnistamisen periaatteet. Lataa puhelimen akku ja 112-sovellus. Kannattaa marjastaa porukalla, sillä yksin eksyminen on paljon tylsempää. Jos ei ole marjastuskaveria, paljasta hilla-apajasi paikka. Kerro milloin lähdet ja palaat. Jos olet totaalisesti hukassa, älä arkaile soittaa apua. Hakeudu näkyvälle paikalle, älä säntäile. Ennemmin tai myöhemmin eksynyt marjastaja löydetään, sen tekee konstaapeli, koira, kopteri tai vapaaehtoinen etsijä.
Onneksi valtaosa marjastajista löytää saaliineen takaisin kotiin. Tähän protokollaan on syytä lisätä nuotioinnin vaarat, ettei kävisi niin kuin Muhoksella. Hyvää marjaonnea!
auli.haapala(at)rantapohja.fi