Hau­ki­pu­taan kirk­ko­hau­ta­museo avau­tuu kir­kon täyt­täes­sä 260 vuotta

Hau­ki­pu­taan kir­kon alle teh­tyi­hin hau­tauk­siin pää­see tutus­tu­maan hau­ta­museos­sa, joka ava­taan kir­kos­sa sun­nun­tai­na 18. syys­kuu­ta. Tuol­loin vie­te­tään Hau­ki­pu­taan kir­kon 260-vuotisjuhlaa.

Hau­ki­pu­taan kir­kon enti­seen sakas­ti­huo­nee­seen perus­te­tus­sa museos­sa on tie­toa kir­kon alla ole­vien ark­ku­jen sijain­nis­ta ja nii­hin hau­da­tuis­ta vai­na­jis­ta sekä valo­ku­via kir­kon alla teh­dyis­tä löy­dök­sis­tä. Lisäk­si museos­sa ker­ro­taan kirk­ko­hau­tauk­sien aikai­ses­ta hautauskulttuurista.

Museon perus­ta­mi­ses­sa on hyö­dyn­net­ty Oulun yli­opis­ton tut­ki­mus­tie­toa Hau­ki­pu­taan kirk­ko­hau­dois­ta. Hau­to­ja on tut­kit­tu kol­meen ottee­seen 1990- ja 2010-luvuil­la. Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen Outi Poh­ja­nen luon­neh­tii museon kiin­nit­tä­vän nykyih­mi­set men­nei­siin suku­pol­viin ja tuon ajan elämään.

– Tämä tuo kon­kreet­ti­ses­ti esil­le sen, kuin­ka ihmis­ten eli­ni­kä oli nykyis­tä lyhyem­pi ja lap­si­kuol­lei­suus oli suu­ri. Samal­la on mah­dol­lis­ta lähes­tyä tuon ajan ihmis­ten hen­gel­li­syyt­tä: mitä he toi­voi­vat rak­kail­leen vii­mei­sel­le mat­kal­le. Tämä näkyy esi­mer­kik­si las­ten hau­tausa­su­jen huo­lel­li­sis­sa koristeluissa.

Museon ava­jai­sia vie­te­tään Hau­ki­pu­taan kir­kon 260-vuo­tis­juh­las­sa, joka alkaa kir­kos­sa toi­mi­tet­ta­val­la mes­sul­la 18. syys­kuu­ta kel­lo 10. Mes­sun toi­mit­taa emi­ri­tus­piis­pa Samuel Sal­mi, kirk­ko­her­ra Jaak­ko Tuis­ku saar­naa. Muka­na on Hau­ki­pu­taan kir­kon kama­ri­kuo­ro. Mes­sun jäl­keen on lou­nas ja juh­la­ti­lai­suus Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa. Juh­las­sa Oulun yli­opis­ton arkeo­lo­git San­na Lip­kin ja Tii­na Väre ker­to­vat Hau­ki­pu­taan kirk­ko­hau­to­jen tutkimustuloksista.

Museo on avoin­na juh­lan ajan sekä 19.–23. syys­kuu­ta kel­lo 17–20. Muul­loin museoon pää­see kir­kon aukio­loai­koi­na tai sopi­mal­la vie­rai­lus­ta kirk­ko­her­ran­vi­ras­ton hen­ki­lö­kun­nan kanssa.

Ensim­mäi­nen kir­kon­kir­jois­sa säi­ly­nyt mer­kin­tä Hau­ki­pu­taan kir­kon alle teh­dys­tä hau­tauk­ses­ta on vuo­del­ta 1689. Vii­mei­sin hau­taus teh­tiin vuon­na 1765. Hau­dat ovat säi­ly­neet poik­keuk­sel­li­sen hyvin.

– Tämä näkyy niin arkuis­sa kuin vai­na­jien hau­ta-asuis­sa. Vai­na­jis­ta vii­si on muu­mioi­tu­nut, mikä sekin on har­vi­nais­ta. Olo­suh­teet ovat siis olleet säi­ly­mi­seen suo­siol­li­set, tote­aa yli­opis­to­tut­ki­ja San­na Lipkin.

Kir­kon alta on löy­det­ty pari­kym­men­tä ark­kua. Niis­tä suu­rin osa sijait­see kol­mes­sa kivis­tä raken­ne­tus­sa hau­ta­kam­mios­sa, jois­sa on ark­ku­ja useas­sa kerroksessa.

Useim­pien ark­ku­jen osal­ta on tie­dos­sa sii­nä hau­da­tun vain­ajan henkilöllisyys.

– Esi­mer­kik­si kam­mioi­den ulko­puo­lel­la ole­vis­ta arkuis­ta aina­kin kol­me kuu­luu Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­se­na toi­mi­neen Erik Fros­te­ruk­sen lap­sil­le. Ark­ku­jen lisäk­si kir­kon alla on muun muas­sa kan­gas­pa­lo­ja ja pie­niä puu­esi­nei­tä, ker­too tut­ki­ja­toh­to­ri Tii­na Väre.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.