Hau­ki­pu­taan Halo­sen­nie­mi – taka­mais­ta saha­ky­läk­si ja osak­si Oulua

Moni var­mas­ti tun­tee hen­ki­löi­tä, joi­den suku­ni­mi on Halo­nen. Nyky­ään se on suku­ni­me­nä hyvin­kin ylei­nen, mut­ta aina se ei ole sitä ollut. Osa suku­ni­mis­tä oli aikoi­naan eri­tyi­ses­ti suo­jat­tu­ja, ja myös Halo­nen kuu­lui tähän suo­jat­tu­jen suku­ni­mien lis­taan. Savos­sa on aina ollut suh­teel­li­sen pal­jon Halo­sia, mut­ta toi­nen suu­rem­pi kes­kit­ty­mä on kaut­ta his­to­rian sijain­nut Poh­jois-Poh­jan­maal­la, tar­kem­min ottaen Hau­ki­pu­taal­la. Sijait­see­han siel­lä myös kylä nimel­tään Halo­sen­nie­mi, jos­ta tämän seu­dun Halos­ten voi­daan kat­soa ole­van lähtöisin.

Vas­ta vii­meis­ten 30 vuo­den aika­na kylän väes­tö on kun­nol­la alka­nut vaih­tua, kun uudet ihmi­set muut­ta­vat tän­ne pää­osin maa­seu­dun rau­han peräs­sä. Luon­nol­li­ses­ti myös van­hem­pien suku­pol­vien edus­ta­jat vähe­ne­vät, ja kun hei­dän lap­sen­sa ovat muut­ta­neet useim­mi­ten työn peräs­sä pois Halo­sen­nie­mes­tä, niin sen seu­rauk­se­na väes­tö on vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten aika­na alka­nut vaihtua.

Var­si­nai­nen Halo­sen­nie­men kylä sijoit­tuu kar­tal­la aivan Iin pitä­jän­ra­jan tun­tu­maan, vaik­ka­kin nykyi­ses­sä pos­ti­pii­ri­jaos­sa saman pos­ti­nu­me­ron alle sijoit­tu­vat myös Par­ku­mäen, Ukko­lan­pe­rän, Oja­lan­pe­rän sekä Kal­lio­mäen kylät. Vaik­ka nämä kaik­ki sijait­se­vat­kin kor­kein­taan kol­men kilo­met­rin pääs­sä toi­sis­taan, niin sii­tä huo­li­mat­ta ovat nii­den kyläyh­tei­söt läpi his­to­rian elä­neet käy­tän­nös­sä toi­sis­taan riip­pu­ma­ton­ta elämää.

Kyliä toki yhdis­ti vuo­des­ta 1924 aina vuo­teen 2015 saak­ka toi­min­nas­sa ollut Par­ku­mäen kou­lu, joka 1970-luvun perus­kou­lu-uudis­tuk­seen saak­ka toi­mi kan­sa­kou­lu­na, jon­ka jäl­keen siel­lä kävi­vät kou­lua 1–4 luo­kan oppi­laat. Usean vuo­den ajan 2000-luvul­la ei Par­ku­mäen kou­lus­sa ollut 3. ja 4. luo­kan ope­tus­ta, mut­ta vuon­na 2012, eli kol­mea vuot­ta ennen kou­lun lak­kaut­ta­mis­ta, näi­den­kin luok­ka-astei­den oppi­laat (kuten myös alle­kir­joit­ta­nut) sai­vat vie­lä käy­dä kou­lua Parkumäessä.

Kou­lun tari­na lop­pui vuon­na 2015, sen toi­mit­tua yhtä­jak­soi­ses­ti 91 vuo­den ajan. Lie­nee­kö lak­kaut­ta­mis­pää­tök­seen vai­kut­ta­nut pari vuot­ta aiem­min tapah­tu­nut suu­ri kun­ta­lii­tos, jol­loin Hau­ki­pu­taan kun­ta lii­tet­tiin osak­si Oulun kau­pun­kia, sil­lä samaan aikaan alkoi­vat eri­lai­set pal­ve­lut vähen­tyä Hau­ki­pu­taan kirkonkylältäkin.

Ensin täy­tyy aloit­taa aivan alus­ta, tai aina­kin niin alus­ta kuin mahdollista.

Van­ho­ja lää­nin­ti­le­jä tut­ki­mal­la käy sel­vil­le, että vuon­na 1635 alu­eel­la asuu aina­kin kol­me Halos­ta, jot­ka ovat Olli Pau­lin­poi­ka Halo­nen, Mik­ko Ollin­poi­ka Halo­nen ja Hen­rik Halo­nen. Vaik­ka kysees­sä onkin lää­nin­ti­li, eli siis kir­jal­li­nen läh­de, on mah­do­ton­ta tie­tää tar­kas­ti hei­dän asu­mi­aan talo­ja, ja täs­tä joh­tuen Hen­rik Halo­sen tuol­loi­sen talon paik­kaa ei ole saa­tu selville.

Vaik­ka tuo­hon aikaan jo kir­jal­li­sia lää­nin­ti­le­jä teh­tiin­kin, ovat nii­den sisäl­tä­mät tie­dot useim­mi­ten mel­ko seka­via koko­nai­suuk­sia, ja sel­keän jat­ku­mon löy­tä­mi­nen on toi­si­naan hyvin­kin haas­ta­vaa. Lisäk­si eri nimien kir­joi­tusa­sut ovat vaih­del­leet mel­ko suu­res­ti, sil­lä oikein­kir­joi­tus on tuo­hon aikaan ollut mel­ko hor­ju­vaa, ja kun läh­tei­den teks­tit ovat vie­lä­pä ruot­sik­si, vaa­tii nii­den tul­kin­ta välil­lä mel­ko pit­kää pin­naa. Tämän vuok­si kaik­kea teks­teis­sä­ni ole­vaa tie­toa ei voi­da pitää täy­sin veden­pi­tä­vä­nä, sil­lä sel­keän koko­nai­suu­den ja jat­ku­mon saa­vut­ta­mi­sek­si on useim­mi­ten teh­tä­vä eri­lai­sia pää­tel­miä, jot­ka perus­tu­vat puh­taa­seen logiikkaan.

Hau­ki­pu­taan Halos­ten his­to­ria ja Halo­sen­nie­men ympä­ris­tön kehit­ty­mi­nen ovat hyvin laa­jo­ja koko­nai­suuk­sia, jot­ka sisäl­tä­vät pal­jon mie­len­kiin­toi­sia ja yllät­tä­viä­kin yksi­tyis­koh­tia. Näis­tä yksi­tyis­koh­dis­ta monet ovat mit­ta­kaa­val­taan mel­ko pie­niä­kin, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta ne oli­si­vat tapah­tu­mat­ta jää­des­sään saat­ta­neet muut­taa koko kyläyh­tei­sön his­to­rian täy­sin erilaiseksi.

1600-luvul­ta alka­val­la mat­kal­la on mitä mie­len­kiin­toi­sim­pia yksi­tyis­koh­tia ja tapah­tu­mia, ja mukaan mah­tuu tie­tys­ti jouk­ko haus­ko­ja­kin kom­mel­luk­sia, jon­ka lisäk­si mat­kas­sa on luon­nol­li­ses­ti myös vas­toin­käy­mi­siä. Muka­na ovat tot­ta kai myös saha­lai­tok­sen syn­ty­mi­nen Halo­sen­lah­del­le, kylän elin­kei­no­jen ja pal­ve­lui­den kehit­ty­mi­nen sekä moni muu asia.

Oiva Lat­va­leh­to

• Kir­joit­ta­ja on hau­ki­pu­taa­lai­nen pai­kal­lis­his­to­rias­ta ja suku­tut­ki­muk­ses­ta kiin­nos­tu­nut abi­tu­rient­ti, jon­ka juu­ret ovat Halo­sen­nie­mes­sä. Hän on kokoa­mas­sa ja kir­joit­ta­mas­sa Halo­sen­nie­men kylähistoriikkia.

• Ran­ta­poh­jas­sa jul­kais­taan aineis­toon poh­jau­tu­va juttusarja.