Kur­kis­tus Put­taan van­hoi­hin piha­pii­rei­hin. Hau­ki­pu­taal­la vaa­li­taan rakennusperintöä

Kun­nos­te­tut Huo­ve­li­nin myl­ly ja saha sekä Tör­mä­län tila piha­pii­rei­neen herät­ti­vät ihas­tus­ta ja häm­mäs­tys­tä kävi­jöis­sä: Hie­noa, että van­hat raken­nuk­set on kun­nos­tet­tu ja esi­neis­töä säi­ly­tet­ty ker­to­maan men­neis­tä ajois­ta ja pai­kal­lis­his­to­rias­ta. Työ on ollut vaa­ti­vaa ja aikaa­vie­vää. Koh­tei­siin oli tilai­suus tutus­tua Hau­ki­pu­das-seu­ran Raken­nus­pe­rin­tö­päi­vän Put­taan Piha­pii­rit ‑tapah­tu­mas­sa lauantaina.

Vesi­voi­mal­la toi­mi­van myl­lyn Kii­min­ki­jo­ki­var­teen Pie­ti­saa­ren koh­dal­le Myl­ly­saa­ren­tien (ent. Myl­ly­tien) var­teen raken­si­vat Jus­si­lan vel­jek­set 1910-luvul­la kuver­nöö­rin pää­tök­sel­lä. Alus­sa säh­köä tuo­tet­tiin oman tar­peen ohel­la myös lähitaloihin.

Myl­ly ja myö­hem­min sen yhtey­teen raken­net­tu saha siir­tyi­vät vuon­na 1946 Veik­ko Huo­ve­li­nil­le, joka jat­koi töi­tä myl­lä­ri­nä ja sahu­ri­na yhdes­sä poi­kan­sa Eskon kans­sa aina vuo­teen 1977 asti. Raken­nus tuli Eskon tyt­tä­ren Iiris Pent­ti­län omis­tuk­seen vuon­na 2009, jol­loin hän per­hei­neen aloit­ti vuo­sia kes­tä­neet kun­nos­tus­työt kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sia arvo­ja kun­nioit­taen. Tilo­jen yhtey­teen raken­net­tiin myös asuin­ti­lat ympä­ri­vuo­ti­seen käyt­töön. ELY-kes­kus pal­kit­si koh­teen Viis­kan­ta-raken­nus­suo­je­lu­pal­kin­nol­la vuon­na 2017.

Myl­lyl­lä ja sahal­la jau­het­tiin lei­pä- ja rehu­jau­ho­ja, sahat­tiin lau­to­ja ja val­mis­tet­tiin pärei­tä ja jäkä­lä- ja kala­laa­ti­koi­ta. Toi­min­ta oli tär­ke­ää koko Hau­ki­pu­taan alu­eel­le ja laa­jem­min­kin, ja paik­ka oli mer­kit­tä­vä työl­lis­tä­jä. Myös lap­sil­le ja nuo­ril­le Veik­ko Huo­ve­lin tar­jo­si mie­le­käs­tä ja tar­peel­lis­ta teke­mis­tä. Pojil­le uskot­tiin isom­pien jäkä­lä­laa­ti­koi­den ja tytöil­le pie­nem­pien kala­laa­ti­koi­den naulausta.

Iiris Pent­ti­lä oli nau­laa­mas­sa laa­ti­koi­ta kym­men­ke­säi­se­nä yhdes­sä serk­ku­jen­sa ja mui­den lähi­tie­noon las­ten kans­sa. Työn jäl­jen piti olla prii­maa eivät­kä nau­lat saa­neet tör­röt­tää, muis­te­li myös Mir­ja Bouc­hard ukkin­sa ohjeita.

– Ker­ro­taan, että pelas­tin vau­va­na myl­lyn ja sahan isol­ta tuli­pa­lol­ta vuon­na 1967. Olin alka­nut itkeä kel­lo kak­si yöl­lä ja herät­tä­nyt äiti­ni, joka oli näh­nyt savun tuprua­van myl­lyl­tä, Bouc­hard kertoi.

Tuu­la Kok­ko­nen muis­te­li myös läm­möl­lä laa­ti­koi­den nikkarointia.

– Se oli muka­vaa puu­haa yhdes­sä. Meil­lä lap­sil­la ei ollut tiet­tyä työ­ai­kaa ja palk­ka saat­toi olla 10 pen­niä laa­ti­kol­ta. Heik­ki Jus­si­la on muis­tel­lut tie­nan­neen­sa vii­si­tois­ta­ke­säi­se­nä rannekellorahat.

Mat­ti Ruus­ka­nen muis­te­li lap­se­na käy­neen­sä usein myl­lyl­lä isän­sä kans­sa. Paik­ka oli tut­tu, ja niin­pä hän kym­men­vuo­ti­aa­na ryh­tyi vie­mään yksin hevo­sel­la jyvä­kuor­mia kotoa Ervas­tin­ran­nal­ta myl­lyl­le. Reit­ti oli hevo­sel­le­kin tut­tu, joten hom­ma hoi­tui mut­kit­ta. Jau­ha­mis­ta odot­ta­maan hän meni lähei­seen tut­tuun Nyma­nin taloon.

Iiris Pent­ti­lä ker­toi, että tul­vat koet­te­li­vat mones­ti raken­nuk­sia. Vuon­na 1956 vesi nousi 5,5 met­riä, mis­tä on säi­ly­nyt mer­kin­tä ulko­sei­näs­sä. Vuon­na 1977 tul­va kas­te­li isoim­man gene­raat­to­rin. Toi­min­nan loput­tua raken­nus jou­tui tois­tu­vas­ti ilki­val­lan koh­teek­si ja ikku­noi­ta kivi­tet­tiin rik­ki. Jokeen raken­net­tu pato puret­tiin 80-luvulla.

Tör­mä­län tila sijait­see myös Myl­ly­saa­ren­tien var­rel­la. Pai­kan omis­ta­ja ja tilal­la asu­va Tapio Tör­mä­lä ker­toi, että kun­nos­tus­töi­den yhtey­des­sä pää­ra­ken­nuk­sen yli­sil­tä löy­tyi raken­ta­mis­vuo­des­ta ker­to­va lii­tu­mer­kin­tä 1874. Siel­tä löy­tyi myös vuo­del­ta 1938 peräi­sin ole­van “Rau­tai­san­nos”, rasial­li­nen kivää­rin­pat­ruu­noi­ta teks­til­lä: Kiel­let­ty käyt­tä­mäs­tä rau­han­ai­kai­ses­sa palvelus‑, kil­pai­lu- tai harjoitteluammunnassa.

Sota-aika­na Tör­mä­läs­sä majoi­tet­tiin ja huol­let­tiin myös apua tar­vit­se­via, talos­sa on muo­ni­tet­tu uit­to­mie­hiä ja pir­tis­sä pidet­ty seu­ro­ja. Pir­tin upeat hir­si­sei­nät herät­ti­vät kävi­jöis­sä ihas­tus­ta. Hir­ret on kevyes­ti hiek­ka­pu­hal­let­tu. Ensim­mäi­nen ja isoin työ­vai­he oli katon oikai­su ja uusi­mi­nen. Van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja ja muu­ta esi­neis­töä on säilytetty.

Tilan raken­nus­ten kun­nos­ta­mi­nen asuin­käyt­töön on ollut iso ja vaa­ti­va urak­ka, jon­ka Tör­mä­lä on teh­nyt koko­naan itse muu­raus- ja säh­kö­töi­tä lukuunottamatta.

– Vii­si kesää kes­tä­nyt työ ei ollut aina help­poa, enkä las­ke­nut työ­tun­te­ja. Välil­lä kel­jut­ti­kin, mut­ta kyl­lä kaik­ki kannatti!

Tilal­la ei ole kar­jaa, mut­ta vil­jel­tä­vä­nä pel­loil­la on hei­nää myyn­tiin. Tal­vi­sin Tapio Tör­mä­lä tekee auraus­töi­tä. Tuli­pa­lo tuho­si van­han nave­tan, mut­ta sen tilal­le raken­net­tiin uusi. Nykyi­sin navet­ta toi­mii konei­den ja mui­den kul­ku­pe­lien suo­ja­na ja työ­ti­la­na. Piha­pii­riin kuu­luu myös kun­nos­tet­tu, vuo­del­ta 1900 peräi­sin ole­van piha­tu­pa sekä piha­sau­na kesäkeittiöineen.

Put­taan Piha­pii­rit ‑tapah­tu­man kah­vi­tuk­ses­ta huo­leh­ti Tak­ku­ran­nan Mar­tat myl­lyl­lä ja yhteis­kul­je­tuk­ses­ta museol­ta koh­tei­siin Ase­man liikenne.

Hau­ki­pu­das-seu­ran Kii­min­ki­joen sil­ta 70 vuot­ta valo­ku­va­näyt­te­ly on esil­lä paras­ta aikaa Jatu­lin aulas­sa 27.9. saak­ka. Ensi vuo­den Raken­nus­pe­rin­tö­päi­vän tutus­tu­mis­koh­tei­ta suun­ni­tel­laan Halo­sen­nie­men suun­nal­le, ker­too Hau­ki­pu­das-seu­ran puheen­joh­ta­ja Ilpo Väi­sä­nen.