Vanhassa lasten joululaulussa riimitellään jännityksestä kihelmöivää joulunalusaikaa sanoin: “Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen. Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo sulaa saa, kun kolme yötä enää on!” Kummeli-kaverit väänsivät myöhemmin laulunsanat muotoon: “Urpo, laskit väärin, joulu meni jo!”
Juuri nyt meillä on jouluun neljä yötä ja tänä vuonna joulu voi tosiaankin mennä hujauksessa ohi: pyhänseutu on harvinaisen lyhyt. Osuupa joulu mihin kohtaan kalenteria tahansa, stressin määrä valmistelujen suhteen tuppaa olemaan aina vakio. Perinteetkö velvoittavat puunaamaan ja laittamaan kaiken sen, mikä on ollut aina tapana? Sanotaan, että siivoaminen ja rutiinit puhdistavat sielua ja mieltä. Pyyhitään vanhaa pois avaukseksi uudelle alulle, mutta voisiko joistakin tavoista joskus liisiä?
Laskeudumme nyt jouluun kaikin puolin erikoisissa tunnelmissa. Joulurauhan toivotukset sisältävät vallitsevassa maailmantilanteessa erilaista, syvää ja vakavaa kaikupohjaa. Monet arkihuolet kalpenevat sen hädän rinnalla, mitä Ukrainassa joudutaan kokemaan.
Meillä täällä huolena ja murheena ovat ruuan ja energian hintojen kallistuminen. Tämän joulun sana on kohtuullisuus. Hassaamisen ja ylikulutuksen aika on todellakin ohi. Monissa kodeissa mietitään, mistä pitää tinkiä ja mihin rahat riittävät.
Neuvoiksi tarjotaan harkitsemista ja suunnitelmallisuutta niin lahjojen kuin jouluruokienkin hankinnoissa. Kaupanalalta kerrotaan, että tänä jouluna villasukkia ja pehmeitä paketteja on hankittu tavallista enemmän. Valtiovallan viisaat etsivät parhaillaan uusia oljenkorsia, miten kansalaisia voitaisiin auttaa selviytymään talven sähkölaskuista. Ilosanoma saatetaan saada jouluksi.
Tänä jouluna on tiedostettu aiempaa paremmin avun ja lahjoittamisen tarve. Omalla pienelläkin kädenojennuksella voi tehdä toiselle paremman arjen ja suuren joulun.
auli.haapala(at)rantapohja.fi