Moni meistä muistaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan erilaisia rukouksia. Minulla on jäänyt erityisesti mieleen iltarukous, Levolle lasken, Luojani, joka toi turvallisuutta nukkumaan asettuessa. Ala-asteelta muistan yhteen ääneen lausuttavan ruokarukouksen ja Isä meidän-rukouksen.
Samuli Ruusuvuori
Ensi sunnuntaina kirkkovuoden aiheena on rukous ja usko. Ne liittyvät vahvasti toisiinsa: rukous on sydämen puhetta ja huokausta Jumalan puoleen ja uskoa siihen, että Jumala kuulee ja voi auttaa. Usko taas näkyy siinä, että ihminen luottaa Jumalaan ja haluaa kääntyä hänen puoleensa. Tästä mainitaan psalmissakin: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.” (Ps. 25:6) Rukouksessa voi kertoa Jumalalle elämän surut, ilot ja kiitoksen aiheet tai pyytää apua, kun elämässä on vaikeuksia.
Sunnuntain evankeliumi muistuttaa meitä rukouksen ja uskon voimasta. Siinä eräs mies pyysi Jeesusta parantamaan poikansa, sillä opetuslapset eivät olleet häntä pystyneet auttamaan. Mies sanoi Jeesukselle: ”Auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Jeesus ajoi pojasta pois pahan hengen ja poika parani. (Mark. 9:17–29).
Evankeliumin kertomus osoittaa, että Jeesus, Vapahtajamme, kuulee meitä ja pystyy auttamaan. Jeesus myös opetti useamman kerran seuraajiaan rukoilemaan ja rohkaisi kääntymään Jumalan puoleen. Vapahtajan opettamassa Isä meidän ‑rukouksessa pyydetään sellaisia asioita, jotka Jeesus näki ihmisille tarpeellisiksi ja kaikkein tärkeimmiksi asioiksi. Tuohon rukoukseen yhdytään viikoittain jumalanpalveluksissa sekä elämän taitekohdissa, kuten kastejuhlassa, häissä ja hautajaisissa. Se sopii hyvin myös arkeen, sillä siinä taivaalliselta Isältä pyydetään myös ajallisia tarpeita eli ”jokapäiväistä leipää”.
Tuon ilmauksen voi ymmärtää myös hengellisten tarpeiden pyytämisenä, sillä uskovan sisinkin kaipaa jokapäiväistä leipää eli hengen ravintoa. Sen pyytäminen onkin hyvin tärkeää. Suurin pyyntö on kuitenkin se, että saisimme koko elämämme ajan asua ”Herran temppelissä” eli Jumalan lapsena, hänen valtakunnassaan. (Ps.27:4)
Saatamme kuitenkin ajautua epäilemään rukouksen voimaa. Silloin on tärkeää, että saamme kuulla rohkaisun sanan. Kun kuulemme Pyhän Hengen voimalla saarnattua Jumalan sanaa, evankeliumia, ja siinä Hyvän Paimenen, Jeesuksen armollisen äänen, epäily vaihtuu luottamukseen ja sydän iloitsee ja uskoo Jumalaan kaiken hyvän antajana.
Samuli Ruusuvuori
Haukiputaan seurakunta, vs. seurakuntapastori