Haas­ta­vat kas­vi­la­jit innos­ta­vat Jus­si Num­mio­laa kokei­lui­hin: Kas­vun ihmet­tä on hie­noa seurata

Jus­si Num­mio­lan koti­pi­hal­la vie­rai­li­jaa ter­veh­tii kukois­ta­va “kesä­ka­tu”, jos­sa lop­pu­ke­sän kuk­ki­jat lois­ta­vat täy­des­sä teräs­sään; per­si­kan­sä­vyi­set ja kook­kaat pasuu­na­ku­kat ja kirk­kaan­pu­nai­set can­nat ruu­kuis­saan ja pen­keis­sä syys­lei­mut ja gla­diou­luk­set. Aurin­gon­ku­kat kur­kot­ta­vat koh­ti räys­täs­lau­to­ja, ja teras­sin sei­näl­lä kii­pei­lee har­vi­nai­nen pin­kin­pu­nai­nen bou­gain­vil­le eli ihme­köyn­nös, joka menes­tyy mei­dän levey­sas­teil­la hyvin harvoin.

Vii­me tal­vi ja kevät oli monil­le kas­veil­le vai­kea, mut­ta vii­ni­ry­pä­lei­tä tuot­ta­nut zil­ga-laji­ke kui­ten­kin selviytyi.

“Kesä­ka­tu” ei ole ete­läi­sem­mäs­tä Euroo­pas­ta, vaan sijait­see Hau­ki­pu­taal­la Puu­pe­rän­kan­kaal­la Ase­ma­ky­län suun­nal­la. Inno­kas kas­vi­har­ras­ta­ja rakas­taa haas­tei­ta ja kokeil­la myös kas­ve­ja, joi­den ei pitäi­si menes­tyä Oulun kor­keu­del­la. Hän myös valit­see tutum­pia kas­vi­la­je­ja niin, että kukin­taa riit­tää sil­mä­ni­lok­si kevääs­tä syksyyn.

Nyt pio­nei­den aika on jo ohi, mut­ta pen­kis­sä kuk­ki­vat esi­mer­kik­si syklaa­mit ja eri­koi­suu­te­na pen­sas­mai­nen, tai­vaan­si­ni­kuk­kai­nen lyijykukka.

Kas­vien kas­vat­ta­mi­nen on Num­mio­lal­le enem­män kuin har­ras­tus – se on elämäntapa.

– On hie­noa näh­dä kas­vun ihme, kun pie­nes­tä sie­me­nes­tä kas­vaa kukois­ta­va kas­vi. Samaa voi seu­ra­ta eläimissä.

Monet tun­te­vat­kin mie­hen Juno-Juhe­kin ken­ne­lis­tä ja newfoundlandinkoirien‑, kul­tai­sen- ja novasco­tian­nou­ta­jien kas­vat­ta­ja­na. Yri­tys­toi­min­ta ken­ne­lis­sä jat­kuu edel­leen pie­ni­muo­toi­ses­ti, mut­ta koto­na hän ei pidä enää omia koi­ria, vaan nii­tä on sijoi­tuk­ses­sa ja jalos­tet­ta­va­na. Koi­ra­hoi­to­laa hän pitää toi­si­naan van­hoil­le tutuil­le asiakkaille.

Syk­syl­lä 74 vuot­ta täyt­tä­vä Num­mio­la jäi eläk­keel­le kym­me­nen vuot­ta sitten.

– Puu­haa on riit­tä­nyt, yhtään elä­ke­päi­vää en ole vie­lä ehti­nyt pitää, hän kuit­taa nau­raen. Elä­män­ta­vas­taan ja teke­mi­sis­tään hän ei ota ollen­kaan stressiä.

Näyt­tä­vä pasuu­na­kuk­ka oikealla.

Isos­ta­ky­rös­tä läh­töi­sin ole­va Num­mio­la ker­too, että kiin­nos­tus kas­vei­hin on periy­ty­nyt hänel­le äidil­tään jo lap­suu­des­ta lähtien.

– Olen asu­nut Hau­ki­pu­taal­la jo yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta ja viih­ty­nyt erit­täin hyvin, mut­ta “ete­lä­po­ho­ja­laa­nen” veri vir­taa vie­lä­kin suo­nis­sa niin voi­mak­kaas­ti, että kaik­kea pitää olla pal­jon, aurin­gon­ku­kat­kin isom­pia kuin muil­la, nau­rah­taa Nummiola.

Kaik­ki kukat ja vihan­nek­set amp­pe­li­kuk­kia myö­ten hän on kas­vat­ta­nut itse sie­me­nis­tä tai juu­ra­kois­ta. Ken­ne­lin tilat anta­vat puit­tei­ta esi­kas­va­tuk­seen ja tal­vet­ta­mi­seen. Siel­lä on tilaa myös undu­laa­teil­le ja rak­kaus­pa­pu­kai­joil­le. Lin­nut teh­neet myös pesä­ko­lo­ja tar­ho­jen­sa seiniin.

Taka­pi­hal­la kukois­ta­vat eri lajien tomaa­tit, papri­kat ja muna­koi­sot kas­vi­huo­nees­sa, ja ulko­na kur­pit­sat kas­va­vat rehe­väs­ti. Ulko­tar­has­sa taa­per­ta­vat ja tööt­täi­le­vät han­het ja ankat, jot­ka muni­vat ahke­ras­ti. Lin­nut yöpy­vät omis­sa suo­ja­tuis­sa tarhoissaan.

Eikä täs­sä vie­lä kaik­ki. Aikoi­naan kau­pan alal­la elin­tar­vik­kei­den paris­sa ja liha­mes­ta­ri­na työs­ken­nel­lyt Jus­si Num­mio­la tyk­kää ruu­an­lai­tos­ta ja lei­po­mi­ses­ta, ja kun hän tart­tuu toi­meen, ker­ral­la syn­tyy enem­män. Usein kok­kauk­sis­ta pää­se­vät naut­ti­maan lap­set per­hei­neen ja ystävät.

Yksin oma­ko­ti­ta­los­saan asu­va Num­mio­la ker­too, että päi­vän­sä ovat täyn­nä elä­mää ja ihmisiä.

– Viih­dyn hyvin myös itsek­se­ni kodin puu­his­sa, tote­aa huu­mo­ria­kin vil­je­le­vä Num­mio­la, joka on pil­ke sil­mä­kul­mas­sa mai­nos­ta­nut ole­van­sa Hau­ki­pu­taan tavoi­tel­luin poikamies.

– On muka­vaa istah­taa ilta­myö­häl­lä sau­nan jäl­keen teras­sil­le kat­se­le­maan kuk­kia ja kuu­ta­moa, naut­ti­maan het­kes­tä. Meis­tä monet voim­me itse vai­kut­taa pal­jon sii­hen, mil­lais­ta elä­mää ja arkea vietämme.

Syk­syl­lä kuu­lee usein mureh­dit­ta­van kesän päät­ty­mis­tä ja tal­ven tuloa. Kas­vi­har­ras­ta­jil­le syk­sy on muka­vaa sadon­kor­juun ja oma­va­rai­suu­den aikaa. Met­sä tar­jo­aa vie­lä oman antin­sa, sie­net ja mar­jat. Syk­sy antaa myös lupauk­sen uudes­ta tule­vas­ta kevääs­tä ja kesästä.

Num­mio­lal­le kas­vi­har­ras­tus on lähes ympä­ri­vuo­tis­ta. Jou­luk­si hän alkaa kas­vat­taa ison mää­rän ama­ryl­lik­siä ja hyasinttejä.

– Vii­meis­tään jou­lun­py­hi­nä pitää alkaa kat­sel­la sie­men­ku­vas­to­ja ja tam­mi­kuun lopul­la ensim­mäi­set sie­me­net pää­se­vät jo multaan.

Kukat tuo­vat väriä ja viih­tyi­syyt­tä terassille.