Maailmankirjat ovat nyt sekaisin ja historiaa kirjoitetaan uusiksi. 95 vuotta täyttävä Erkki Rauhala on nähnyt jo kokenut elämänsä aikana sodat ja monet myllerrykset, mutta hänkään ei olisi arvannut, että sota syttyy Euroopassa ja Venäjä hyökkää juuri Ukrainaan. Menossa on valtataistelu, jossa maailmanjärjestys voi muuttua. Miten, se nähdään vasta myöhemmin.
Vallitseva tilanne herättää monissa suomalaisissakin pelkoa tulevasta. Erkki Rauhala haluaa kuitenkin rauhoitella, sillä olemme olleet jo pitkään osa Euroopan yhteisöä ja nyt Nato tuo onneksemme suurta turvaa tulevaan.
Natoon liittyminen oli niin ratkaiseva päätös, että sen merkitystä turvallisuutemme kannalta ei vielä ehkä täysin ymmärretä.
– Olemme hyvässä suojeluksessa, emme ole yksin. Lisäksi meillä on oma vahva puolustus.
Omassa kodissaan Oulun kaupungissa Erkki Rauhala aloittaa päivänsä aina uutislähetysten seuraamisella ja lehtien lukemisella. Onko Suomen hallitus vielä kasassa ja mitä maailmalla tapahtuu. Kaikkea urheilua hän seuraa myös aktiivisesti ja osallistuu mielellään tapahtumiin, missä näkee ihmisiä. Vastikään hän osallistui sotainvalidien ja veteraanien tapaamisiin, joissa pääsi tapaamaan myös haukiputaalaisia vanhoja tuttuja.
Limingassa syntynyt Rauhala teki pitkän työuransa nimismiehenä Haukiputaalla aikana, jolloin tehtävään kuuluivat poliisipäällikön, syyttäjän ja notaarin tehtävät sekä ulosottoasiat. Hän toimi myös 16 vuotta kokoomuksen kunnanvaltuutettuna sekä elinkeinolautakunnan puheenjohtajana. Toiminta sotainvalidien ja ‑veteraanien hyväksi on aina ollut sydäntä lähellä. Hän toimi pitkään myös Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin Oulun osaston puheenjohtajana.
Työuransa hän aloitti notaarina Kalajoella ja nimismiehenä Haapavedellä. Hakiessaan Kiimingin nimismiespiiriin Haukiputaalle maaherra kysyi Rauhalalta, aiotko pärjätä Haukiputaalla, kun siellä poliittinen ilmapiiri on niin voimakas. Mies vakuutti pärjäävänsä.
Rauhala muistetaan arvostettuna vaikuttajana, jämäkkänä poliisi- ja lakimiehenä ja hyvänä ihmistuntijana. Huumorintajuinen seuramieskin hänestä löytyy. Työ toi tutuksi myös elämän ja ihmisten nurjimmat puolet. Kantavana periaatteena hänellä on aina ollut, että kaikkia ihmisiä pitää kohdella oikeudenmuksesti ja tasavertaisesti, ja näillä eväillä on pärjännyt. Kaikkien ihmisten kanssa hän on tullut hyvin toimeen. Rikostaan sovittamaan joutuneetkin ovat vankilasta vapauduttuaan tervehtineet vastaan tullessaan.
Rauhala uskoo ennaltaehkäisevän työn merkitykseen ja toivoisi siihen löytyvän jatkossakin riittävästi resursseja. Hän oli aikoinaan perustamassa nuorisopoliisin tehtävää.
Haukiputaan kunnalliselämässä tapahtui paljon, mutta hyvää yhteishenkeä päätöksentekoon löytyi yli puoluerajojen. Sahat, Hyvonin tehdas ja Nokia työllistivät, mutta rakenteelliset muutokset vaativat päättäjiltä nopeaa reagointia ja isoja päätöksiä.
Urho Kekkoseen Rauhala pääsi virkauransa aikana tutustumaan myös lähemmin, sillä hän kuului presidentin pyynnöstä tämän pohjoisen maakuntamatkojen seurueeseen. Kekkosen Rauhala oppi tuntemaan kansanmiehenä, joka otti hoitaakseen kansalaisilta tietoonsa saamia epäkohtia.
Rauhala on vuonna 1969 perustetun paikallislehti Rantapohja Oy:n perustajajäsen. Hän toimi oman työnsä ohella yhtiön toimitusjohtajana vuoteen 2001 saakka ja sen jälkeen hallituksen jäsenenä. Rantapohja on edelleen Rauhalalle tärkeä, hän on uskonut alusta asti paikallislehden merkitykseen paikallisena tärkeänä tiedonvälittäjänä. Rantapohja otettiin heti alusta alkaen omaksi paikallislehdeksi alueellaan Oulun pohjoispuolisissa kunnissa ja lehti on säilyttänyt asemansa maan tilatuimpien paikallislehtien joukossa.
Limingassa syntynyt Rauhala vietti lapsuus- ja nuoruusvuodet Rovaniemellä ja kirjoitti ylioppilaaksi Raahessa. Haukiputaan ohella Rovaniemi ja Raahe ovatkin niin läheisiä paikkoja, että siellä tulee nykyisinkin käytyä.
Helsingissä lakia opiskellessaan Rauhala tapasi tulevan vaimonsa, farmasiaa opiskelleen sotkamolaisen Tuulan.
– Olimme kämppäkaverini kanssa panneet merkille vastapäisen talon kaksi opiskelijaneitosta. Päätimme laittaa heille kukkia ja kutsun kahville. Elokuvissakäyntiä ja kahvihetkiä varten luimme hyvän käytöksen oppaitakin, jotta tekisimme vaikutuksen, naurahtaa Erkki muistoille.
– Kerran tarttui kuitenkin kahvikuppi lautaseen, kun emme olleet muistaneet tiskata.
Erkistä ja Tuulasta tuli pari ja heille syntyi sittemmin neljä lasta. Tuulalla oli tärkeä rooli kodin- ja lastenhoidossa, sillä vaativa työ ja luottamustehtävät pitivät puolisoa kiireisenä. Leskeksi Erkki jäi vuonna 2017.
Monet sotamuistot nousevat pintaan
Sota on tavalla tai toisella kulkenut Erkki Rauhalan matkassa läpi elämän. Hän myös lukee paljon historia- ja sotakirjoja. Sota-aika opetti karulla tavalla kaikkia, myös häntä itseään. Omakohtaiset kokemukset sota-ajalta Rovaniemeltä ovat olleet viime aikoina erityisesti mielessä.
Isä oli rintamalla ja perhe evakuoitiin Kolariin. Äiti sai tiedon, että isä oli kaatunut ja hän lähti vastaanottamaan ruumista junalta. Ihmeeksi isä kävelikin itse haavoittuneena junalta vastaan. Selvisi, että hänet oli pelastettu ruumiskasasta jonkun huomattua, että mies hengittää. Isän käsi oli musertunut, mutta Rovaniemen sotasairaalassa tanskalainen kirurgi aikoi tehdä siitä vielä käden. Iloa ei riittänyt kuin puolitoista kuukautta. Äiti ja muu perhe joutuivat kokemaan “toisen kuoleman”, kun palopommi ujuttautui sairaalan kellariin, jonne osa potilaista oli siirretty suojaan pommitukselta.
Isän kuoltua Erkki oli 11-vuotias. Kotona Rovaniemellä äiti ryhtyi hankkimaan elantoa perheelleen.
– Asuimme lähellä Pohjan Hovia, jonka vieressä oli saksalaissotilaiden parakkikylä. Äiti perusti kioskin ja ryhtyi pesemään sotilaiden vaatteita korvausta vastaan.
Aseveljien, saksalaisten sotilaiden läsnäolo, toi väriä ja elämää kaupunkiin sekä ansioita paikallisille. Useita vuosia Rovaniemellä olleet sotilaat olivat hyvin kurinalaisia eivätkä aiheuttaneet häiriötä. Puolet koulutiloistakin otettiin sotilaiden käyttöön. Usein myös paikalliset saivat osallistua saksalaisten kulttuuritapahtumiin.
Rauhala ystävystyi itseään pari vuotta vanhemman Waltherin kanssa, joka toimi saksalaisjoukkojen komentajan moottoripyörälähettinä. Walther oli makkaratehtailijan poika, joka kotona käydessään toi usein tuliaisia.
Olikin tavatonta Lapin sodan syttyessä yllättäen, että aseveljistä tuli yhdessä yössä vihollisia ja saksalaiset poistuivat poltetun maan taktiikalla.
Walther oli komennettu Kiestinkiin, missä hän haavoittui taisteluissa. Hän oli matkalla Norjan kautta Saksaan, kun laivaa pommitettiin Pohjanmerellä. Walther oli kuin ihmeen kaupalla muutaman pelastuneen joukossa ja päätyi sotasairaalaan Englantiin.
– Olimme Waltherin kanssa pitkään kirjeenvaihdossa. Myöhemmin hän meni Saksassa naimisiin ja lähetti hääkuvakin.
Walther menehtyi nelikymppisenä sotavammoihinsa. Rauhala lähti veljensä kanssa käymään Itä-Saksassa tarkoituksena tavata miehen leski, mutta harmiksi yhteyttä ei saatu. Muistona Rauhalalla on edelleen kodin seinällä pieni taulu, jonka Walther toi Rovaniemen aikoina tuliaisena käytyään Saksassa hautaamassa veljensä. Myös hänen toinen veljensä kaatui sodassa. Taulussa on sotilas ja taustalla kirkko.
Elämänsä varrelta Rauhalalla on paljon muistoja ja tarinoita, joita olisi hyvä kirjoittaa ja tallentaa muistiin, on perhepiirissä mietitty.
Joskus pieni hetki ja sattuma voivat ratkaista ihmisen elämän kulun ja kohtalon.
– Olosuhteet ja lähtökohdat vaikuttavat moneen asiaan, mutta usein on myös mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin vaikeistakin tilanteista, päivänsankari pohtii.