Historian alkuhämäristä lähtien ihminen on pyrkinyt keksimään yhä tuhoisampia tapoja tappaa toisiaan. Tämän kehityksen looginen päätepiste nähtiin toisen maailmansodan loppupuolella, kun Yhdysvallat esitteli maailmalle atomipommin, tuomionpäivän aseen, joilla ihmiskunta pystyisi halutessaan hankkiutumaan itsestään lopullisesti eroon.
Nimekkäimpiin nykyohjaajiin kuuluva Christopher Nolan oli suunnitellut elokuvaa atomipommin isästä, ydinfyysikko Robert Oppenheimerista jo vuosia. Manhattan-projektin johtaja muistetaan paitsi ydinaseen kehittäjänä, myös kylmän sodan asevarustelun kiivaana vastustajana, jonka maine tuhottiin 1950-luvun kommunistivainoissa.
Monimutkaisen miehen tarina on kuin tarujen Prometheuksella, johon myös valmis elokuva viittaa.
Historialliset suurmieselokuvat ovat perinteisesti olleet yleisön ja kriitikoiden lemmikkejä. Oppenheimer on silti ennen kaikkea Christopher Nolan ‑elokuva, eikä lopputulosta voi sekoittaa esimerkiksi Steven Spielbergin (mm. Schindlerin lista, Lincoln) tai Clint Eastwoodin (J. Edgar, American Sniper) vastaaviin töihin. Usealla aikatasolla etenevä, teknisesti upeasti toteutettu kolmituntinen epookki pohtii samoja voiman, vallan ja moraalin teemoja kuin Nolanin Batman-trilogia ja hittielokuvat Inception (2010) ja Dunkirk (2017).
Elokuva osoittaa Nolanin myös kypsyneen tekijänä. Toimintaspektaakkeleistaan tunnetun ohjaajan olisi ollut kovin helppo turvautua sävyttämään pitkälti sota-aikaan sijoittuvaa elokuvaa pinnallisella toiminnalla. Elokuvassa ei kuitenkaan rintamilla vierailla, vaan tapahtumia seurataan tiukasti Los Alamosin tukikohdasta käsin. Tämä ei silti tarkoita, etteivätkö uuden atomiajan kauhut löytäisi visuaalisesti tietään myös skaalaltaan pienimuotoisempaan draamaan. Tällainen luonnehdinta tuntuu kuitenkin vähättelyltä, sillä intensiivisyys on paikoin trillerin luokkaa.
Nolanille tyypilliseen tapaan elokuva on mainiota teknistä työtä. Huomion varastavat kuitenkin näyttelijät. Cillian Murphy tekee nimiosassa Oscarin arvoinen roolisuorituksen, eikä Robert Downey Jr. jää kauas Oppenheimerille kaunaa kantavana Lewis Straussina.
Merkittävissä sivurooleissa mainitsemisen arvoisia ovat muun muassa Matt Damon ydinaseohjelmaa johtavana kenraalina, Florence Pugh kommunistifyysikko Jean Tatlockina, Kenneth Branagh tanskalaisfyysikko Niels Bohrina ja Tom Conti itse Albert Einsteinina.
Kauttaaltaan erinomainen elokuva kärsii ainoastaan ohjaajalle tyypillisestä kuivuudesta. Inhimillinen ulottuvuus ei ole koskaan ollut Nolanin vahvuuksia, eikä valitettavasti ole sitä tälläkään kertaa. Niin erinomainen ja vaikuttava tutkielma kuin elokuva onkin Oppenheimerin hahmosta, jää ihminen pommin takana kaikesta huolimatta lopulta hieman etäiseksi. On täysin katsojasta kiinni, missä määrin sen antaa haitata.
Vikoineenkin Oppenheimer on vuoden parhaita elokuvia, jota ei kannata ohittaa. Kun suurvaltojen suhteetkin ovat kylmimmillään vuosikymmeniin, sen viesti on pelottavan ajankohtainen.
Oppenheimer
Ohjaus: Christopher Nolan
Rooleissa: Cillian Murphy, Emily Blunt, Robert Downey Jr., Matt Damon, Rami Malek, Florence Pugh, Benny Safdie, Michael Angarano, Josh Hartnett ja Kenneth Branagh
Kesto: 3h
Elokuvateattereissa 21.7. lähtien.