Dia­ko­nia­työ­tä tois­ten aut­ta­mi­sek­si – San­na Mäen­pää pala­si dia­ko­nin tehtäviin

Iiläi­nen San­na Mäen­pää aloit­ti koti­seu­ra­kun­tan­sa dia­ko­ni­na elo­kuus­sa. Ensi­töik­seen hän pää­si mukaan dia­ko­nian 150-vuo­tis­juh­la­vuo­den tapah­tu­mien järjestelyihin.

Syys­kuun ensim­mäi­nen päi­vä tuli kulu­neek­si 150 vuot­ta Suo­men ensim­mäi­sen dia­ko­nis­san vih­ki­mi­ses­tä vir­kaan­sa. Matil­da Hoff­ma­nin työ Vii­pu­rin dia­ko­nis­sa­lai­tok­sel­la pai­not­tui nykyis­tä sosi­aa­li­puol­ta enem­män sai­raan­hoi­toon. Peri­aa­te oli kui­ten­kin sama: dia­ko­nia innos­taa ja varus­taa seu­ra­kun­tia ja nii­den jäse­niä toteut­ta­maan lähim­mäi­sen­rak­kaut­ta ja edis­tä­mään ihmi­sar­vois­ta elämää.

– Mei­hin dia­ko­nia­työn­te­ki­jöi­hin voi olla yhtey­des­sä esi­mer­kik­si tun­ties­saan yksi­näi­syyt­tä, vai­keas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa, ihmis­suh­deon­gel­mis­sa, hen­gel­li­sis­sä kysy­myk­sis­sä tai ter­vey­del­li­siin asioi­hin liit­ty­vis­sä kysy­myk­sis­sä, ker­too Mäenpää.

Mäen­pää toi­mii dia­ko­nia­työn­te­ki­jä­nä Kui­va­nie­men, Oijär­ven ja Olha­van alu­eel­la. Dia­ko­nis­sa San­na Karp­pi­nen toi­mii Iin ja Jak­ku­ky­län alu­eel­la. Iin seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työn pap­pi­na toi­mii Pek­ka Soro­nen.

Mäen­pää val­mis­tui sosio­no­mi-dia­ko­nik­si vuon­na 2005. Sen jäl­keen hän on työs­ken­nel­lyt muun muas­sa seu­ra­kun­nan per­he­työn­te­ki­jä­nä ja las­te­noh­jaa­ja­na, yksi­tyi­ses­sä päi­vä­ko­dis­sa ja kou­lun­käyn­nin ohjaajana.

– Dia­ko­nia­työs­sä olen ollut vuo­si­na 2016–2019, jol­loin toi­min tääl­lä Pirit­ta Aat­sin­gin sijai­se­na. Nyt tun­tuu, että olen omal­la pai­kal­la­ni. Tän­ne oli hyvä pala­ta, kun poruk­ka ja työyh­tei­sö ovat tuttuja.

Paras­ta dia­ko­nia­työs­sä on Mäen­pään mie­les­tä ihmis­ten kohtaaminen.

– Tyk­kään ikäih­mi­sis­tä, joi­ta monet työs­sä­ni koh­taa­mat ihmi­set ovat. Hei­dän paris­saan työs­ken­te­ly on rau­hal­lis­ta ja muka­vaa. Täs­sä työs­sä näkee, että voi olla avuk­si toi­sel­le. Sii­tä saa mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä, joka antaa voi­maa jak­saa työssä.

San­na Mäen­pää pitää Kui­va­nie­mel­lä sekä Oijär­ven kylä­kir­kol­la seu­ra­kun­ta­ker­ho­ja ja on muka­na Olha­van pori­na­pii­rin jär­jes­tä­mi­ses­sä. Kui­va­nie­men ker­hon pito­paik­ka on 19.9. saak­ka lii­kun­ta­hal­li ja sen jäl­keen van­hus­ten­ta­lo­jen kerhohuone.

– Koen tär­keä­nä, että kylil­lä jär­jes­te­tään toi­min­taa. Ker­hot saa­vat ihmi­set läh­te­mään kotoa ja tar­joa­vat vir­kis­tys­tä, Mäen­pää sanoo.

San­na Karp­pi­nen puo­les­taan vetää Iis­sä pori­na­pii­riä, ystä­vän­ka­ma­ria sekä muis­ti­sai­rai­den ja omais­ten ryh­mää. Jak­ku­ky­läs­sä pide­tään kol­men pol­ven ker­hoa. Myös suru­ryh­miä jär­jes­te­tään tar­peen tullen.

Mikä­li ei pää­se mukaan yhtei­siin tapah­tu­miin, voi­vat dia­ko­nia­työn­te­ki­jät käy­dä myös kotona.

– Emme tar­joa kotia­pua, vaan hen­kis­tä ja hen­gel­lis­tä tukea. Kuun­te­lem­me ja voim­me vaik­ka lau­laa yhdes­sä. Vie­rai­lem­me myös lai­tok­sis­sa, mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien ja kehi­tys­vam­mais­ten ryh­mis­sä ja ikäih­mis­ten kun­to­tu­val­la, Mäen­pää kertoo.

Iin seu­ra­kun­nal­la ei ole kir­kon ja seu­ra­kun­ta­ta­lon lisäk­si Kui­va­nie­mel­lä nykyi­sin muu­ta toi­mi­pis­tet­tä kuin aptee­kin vie­res­sä sijait­se­va dia­ko­nia­tu­pa. Siel­lä Mäen­pää pitää avoi­mia ovia joka toi­nen tiistai.

– Tuval­la voi käy­dä kah­vit­te­le­mas­sa ja jut­te­le­mas­sa, mut­ta talou­del­li­sen avun tar­pees­sa ole­vien tulee vara­ta aika etu­kä­teen sekä Kui­va­nie­mel­lä että Iissä.

Dia­ko­nia­tu­pa toi­mii syk­syl­lä yhte­nä seu­ra­kun­ta­vaa­lien äänestyspaikkana.

– Tar­koi­tuk­se­na on jär­jes­tää siel­lä toi­si­naan myös aamu­pa­la­tar­joi­lua ja keit­to­lou­nas­ta. Siel­lä on aiem­min jaet­tu myös EU-ruo­ka­kas­se­ja, mut­ta nii­den jakoon on tul­lut muu­tok­sia, eikä vie­lä ole tie­dos­sa tule­vaa jakotapaa.

Dia­ko­nia­työn­te­ki­jät osal­lis­tu­vat Iin seu­ra­kun­nas­sa monien tapah­tu­mien ja toi­min­to­jen jär­jes­te­lyi­hin. Sel­lai­nen on esi­mer­kik­si pap­pi­lan por­til­ta läh­te­vä Toi­von pol­ku ‑rukous­pol­ku. Ruus­tin­nan rei­tin kier­tä­väl­lä rukous­po­lul­la on kak­si­tois­ta pis­tet­tä, joil­la kul­la­kin anne­taan aihe poh­din­noil­le tai rukouksille.

– Pol­ku toi­mii myös hyvä­nä koh­taa­mis­paik­ka­na. Jot­kut ovat­kin ker­to­neet kier­tä­vän­sä sen joka päivä.

Dia­ko­nian juh­la­vuo­den tapah­tu­mat käyn­nis­tyi­vät Iis­sä vii­me vii­kol­la tori­kah­veil­la ja kon­ser­til­la. Ensi sun­nun­tain Lähim­mäi­sen päi­vä­nä pide­tään Iin kir­kos­sa dia­ko­nian 150-vuo­tis­juh­la­mes­su. Kui­va­nie­mel­tä on kul­je­tus kirk­koon. Mes­sun jäl­keen seu­ra­kun­ta­ta­lol­la on ohjel­maa ja keittolounas.

Dia­ko­nia­työ­hön kuu­luu Iis­sä perin­tei­nen jou­lun Anna lap­sel­le lah­ja ‑keräys sekä val­ta­kun­nal­li­nen yhteis­vas­tuu­ke­räys. Sen ja monen muun seu­ra­kun­nal­li­sen toi­min­nan jär­jes­tä­mi­ses­sä on muka­na vapaa­eh­toi­sia seurakuntalaisia.

– Vapaa­eh­tois­työ­hön ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta. Meil­lä on syk­syn ensim­mäi­nen kokoon­tu­mi­nen ensi maa­nan­tai­na kel­lo 18 Iin seu­ra­kun­ta­ta­lol­la. Sin­ne ovat ter­ve­tul­lei­ta niin uudet kuin van­hat­kin vapaaehtoiset.

Dia­ko­nia­työn alku

Vuon­na 1914 kir­joi­tet­tiin ohje­sään­töön dia­ko­nis­san tehtäviksi:

• Käy­dä mökis­tä mökkiin.

• Pal­vel­la seu­ra­kun­nan köy­hiä, kär­si­viä ja turvattomia.

• Seu­ra­ta hei­dän elä­män­sä kehitystä.

• Hoi­taa sairaita.

• Aut­taa murheellisia.

• Lie­ven­tää hen­gel­lis­tä ja ruu­miil­lis­ta hätää.