Arvo­kas lähiym­pä­ris­tö tutuk­si koti­seu­tu­kä­ve­lyl­lä Haukiputaalla

Haukiputaan Reumayhdistyksen järjestämä kotiseutukävely koettiin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Yhdistyksen puheenjohtaja on Hannele Salmi (oik.). Oppaana ja esittelijänä kirkossa ja vanhalla hautausmaalla toimi seurakuntamesteri Rauno Kinnunen.Haukiputaan Reumayhdistyksen järjestämä kotiseutukävely koettiin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Yhdistyksen puheenjohtaja on Hannele Salmi (oik.). Oppaana ja esittelijänä kirkossa ja vanhalla hautausmaalla toimi seurakuntamesteri Rauno Kinnunen.

Reu­ma­liit­to kut­sui pai­kal­li­sia yhtei­sö­jä käyn­nis­tä­mään syk­syn toi­min­ta­kau­den koti­seu­tu­kä­ve­lyl­lä osa­na Euroo­pan kult­tuu­riym­pä­ris­tö­päi­viä syys­kuun ensim­mäi­sel­lä vii­kol­la. Hau­ki­pu­taan Reu­mayh­dis­tys vas­ta­si kut­suun jär­jes­tä­mäl­lä koti­seu­tu­kä­ve­lyn tutus­tu­mal­la koti­seu­tu­museoon, kirk­koon, kirk­ko­tar­haan ja van­haan hau­taus­maa­han torstai-iltana.

Vaik­ka koh­teet ovat lähel­lä ja monil­le tut­tu­ja, opas­te­tul­la kier­rok­sel­la näh­tiin ja kuul­tiin pal­jon uut­ta. Kult­tuu­riym­pä­ris­tö­päi­vän tar­koi­tuk­se­na on juu­ri­kin herät­tää huo­maa­maan oma arvo­kas arkiym­pä­ris­tö ja ‑mai­se­ma, joi­ta kan­nat­taa vaa­lia. Lähiym­pä­ris­tö tuo hyvin­voin­tia ja kat­se­le­mal­la sitä uusin sil­min voi saa­da lisää intoa myös oma­toi­mi­seen liikkumiseen.

Hau­ki­pu­taan kirk­koa, san­ka­ri­hau­taus­maa­ta ja van­haa hau­taus­maa­ta esit­te­li seu­ra­kun­ta­mes­ta­ri Rau­no Kin­nu­nen. Vuon­na 1762 val­mis­tu­nut­ta Hau­ki­pu­taan kirk­koa koris­taa neli­sen­kym­men­tä mit­taa­mat­to­man arvo­kas­ta Mikael Top­pe­liuk­sen maa­laus­ta, jot­ka ovat peräi­sin 1700-luvun lopul­ta. Jos maa­lauk­set ase­tet­tai­siin perä­jäl­keen, nii­tä riit­täi­si 150 met­rin mat­kal­le. Sano­taan, että Top­pe­liuk­sen tai­dok­kaim­mat maa­lauk­set löy­ty­vät Hau­ki­pu­taan kir­kos­ta. Maa­lauk­sis­sa ilme­nee baro­kin ja roko­koon aihei­ta, mut­ta myös kii­na­lai­sen tai­teen vai­ku­tus. Kirk­ko­maa­lauk­set ete­ne­vät sar­ja­ku­va­mai­ses­ti Raa­ma­tun tapah­tu­mi­neen mukaan.

Tai­teel­li­ses­ti kor­kea­ta­soi­sim­pa­na pide­tään Sim­son ja jalo­peu­ra ‑maa­laus­ta ja eni­ten huo­mio­ta herät­tä­vim­pä­nä isoa Vii­mei­nen tuo­mio ‑sei­nä­maa­laus­ta. Sii­nä oikeal­le puo­lel­le on kuvat­tu ihmi­siä, jot­ka jou­tu­vat kado­tuk­seen. Vasem­mal­la tun­nel­ma on valoi­sam­pi, sii­nä ihmi­set ja myös lap­si­hah­mot kohoa­vat enkel­ten saat­te­le­mi­na koh­ti tai­vas­ta. His­to­ria- ja peri­mä­tie­don mukaan Top­pe­lius ikuis­ti kas­voi­hin myös pai­kal­li­sia ihmi­siä sekä maa­la­si kuvaan myös itsen­sä – vasem­mal­le valoi­sam­mal­le puolelle.

San­ka­ri­hau­taus­maan muis­to­merk­ki ja kau­niit kuk­kais­tu­tuk­set herät­ti­vät ihas­tus­ta. Hau­ta­ki­vis­tä tut­kail­tiin tut­tu­ja suku­ni­miä. San­ka­ri­hau­dois­sa lepää 168 sodis­sa vuo­si­na 1941–44 kaa­tu­nut­ta hau­ki­pu­taa­lais­ta ja muu­ta­mia san­ka­ri­hau­to­ja on myös uudel­la hau­taus­maal­la. Huo­mio­na oli, kui­na nuo­ria mie­hiä menet­ti hen­ken­sä rin­ta­mal­la. Meneil­lään ole­va sota Ukrai­nas­sa on nos­ta­nut sota­muis­tot ja kau­heu­det pintaan.

Hau­ki­pu­taan van­ha hau­taus­maa kirk­koa vas­ta­pää­tä on kult­tuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti arvo­kas alue kes­kel­lä kylää. Alun­pe­rin vai­na­jia hau­dat­tiin kir­kon lat­tian alle ja kirk­ko­pi­haan, mut­ta kun tar­vit­tiin lisää tilaa, teh­tiin lähel­le hau­taus­maa, joka oli käy­tös­sä 200 vuot­ta vuo­teen 1890 asti.

Häm­mäs­tys­tä herät­ti, että vii­mei­sen sadan vuo­den aika­na van­hal­le hau­taus­maal­le hau­dat­tiin yli 8400 vai­na­jaa. Van­ha hau­taus­maa on avoin­na tutus­tu­mis­ta ja hil­jen­ty­mis­tä var­ten ja siel­lä on edel­leen pys­tys­sä van­ho­ja hau­ta­ris­te­jä ja ‑kiviä. Alu­eel­la on myös kak­si van­haa val­ta­van isoa puu­ta, jot­ka on mer­kit­ty luonnonmuistomerkeiksi.

Koti­seu­tu­kä­ve­lyn osal­lis­tu­jat piti­vät ret­keä lähi­koh­tei­siin antoi­sa­na. Kier­ros pää­tet­tiin vie­lä yhtei­seen kah­vi­het­keen lähei­ses­sä ravin­to­la Nave­tas­sa, mis­sä voi­tiin kes­kus­tel­la näh­dys­tä ja koetusta.

Hau­ki­pu­taan Reu­mayh­dis­tys on perus­tet­tu vuon­na 1991 ja muka­na on edel­leen perus­ta­ja­jä­se­niä­kin. Puheen­joh­ta­ja­na toi­mii Han­ne­le Sal­mi ja jäse­niä on noin sata. Yhdis­tys toi­mii tuki- ja lii­kun­tae­lin­sai­rai­den ver­tais­tu­ki­ryh­mä­nä. Tavoit­tee­na on saa­da uusia jäse­niä mukaan.

– Mukaan voi tul­la yhdis­tyk­sem­me toi­min­taan ja kan­nat­ta­ja­jä­se­nek­si, vaik­ka ei sai­ras­tai­si­kaan reu­maa, roh­kai­see Salmi.

Yhdis­tyk­sen toi­min­ta on virin­nyt jäl­leen muka­vas­ti koro­na-ajan jäl­keen. Väki kokoon­tuu vii­kot­tain uimaan Jatu­liin sekä tapaa­mi­siin, jois­sa ote­taan esil­le ter­vey­teen ja hyvin­voin­tiin liit­ty­viä aihei­ta, jum­pa­taan, askar­rel­laan, teh­dään käsi­töi­tä ja seurustellaan.

Perus­ta­ja­jä­se­niin kuu­lu­va ja aktii­vi­ses­ti muka­na ole­va Rai­li Kor­va­la ker­toi, että yhtei­nen toi­min­ta on ollut todel­la muka­vaa. Pari vuot­ta sit­ten paik­ka­kun­nal­le muut­ta­nut Sei­ja Kus­min bon­ga­si yhdis­tyk­sen ja on iloi­nen, että löy­tyi muka­va ryh­mä, jon­ka puit­teis­sa voi osal­lis­tua ja tava­ta muita.

Lisää tie­toa toi­min­nas­ta löy­tyy: haukiputaanreumayhdistys.reumaliitto.fi