Aloit­te­le­van kelk­kai­li­jan tär­kein oppi on suh­teut­taa vauh­ti omaan taitotasoon

Moot­to­ri­kelk­kai­lu on Ran­ta­poh­jan­kin alu­eel­la monel­le tär­keä tal­viur­hei­lu­har­ras­tus, mut­ta moni novii­si ei tie­dä, miten lajin pariin pää­si­si tutus­tu­maan tai min­ne läh­teä aja­maan. Vii­me vii­kon­lop­pu­na toi­mit­ta­ja läh­ti sel­vit­tä­mään ohja­tul­le kelk­ka­sa­fa­ril­le lajin salat ja vin­kit aloit­te­li­jal­le. Suo­mus­sal­men Kelk­kai­li­jat Ry:n jär­jes­tä­män safa­rin alus­sa käy­tiin läpi käsi­mer­kit, jot­ka ker­to­vat let­kas­sa aja­jil­le mil­loin pysäh­tyä, sam­mut­taa moot­to­ri, jat­kaa mat­kaa ja mil­loin edes­sä on vaa­ran paik­ka. Safa­rin vetä­jä­nä toi­mi­nut Hau­ki­pu­taal­la­kin vuo­sia asu­nut vuo­den 2012 nais­ten moot­to­ri­kelk­ka-endu­ron suo­men­mes­ta­ri Jen­ny Sep­pä­nen tote­si, että vahin­ko­ja sat­tuu, kun vauh­ti­so­keus iskee.

– Kun tun­tuu, että nyt tämä sujuu todel­la hyvin, kan­nat­taa hie­man him­ma­ta vauh­tia, Sep­pä­nen hymyili.

Safa­ril­le osal­lis­tui myös muu­ta­man tuhan­nen kilo­met­rin ver­ran tal­ves­sa aja­va Ulla Seder­löf, jol­la on myös koke­mus­ta kelk­ka­sa­fa­rien vetä­mi­ses­tä. Seder­löf kehot­taa aina aloit­te­li­jaa otta­maan itsel­leen sopi­van ajoa­sen­non kel­kan päällä.

– Har­tioi­den tuli­si pysyä ren­toi­na eli käsien tuli­si levä­tä muka­vas­ti ohjaus­tan­gol­la. Kel­kan pääl­lä voi ensin ihan rau­has­sa har­joi­tel­la pai­non siir­toa puo­lel­ta toi­sel­le, Seder­löf kertoi.

Tär­kein­tä mitä aloit­te­li­jan tulee muis­taa on Seder­lö­fin mie­les­tä vauh­din sovit­ta­mi­nen omaan tai­to­ta­soon ja reit­tiin. Ennen mut­kaa ote­taan vauh­ti pois. Hän muis­tut­taa, että kelk­kaa­kin aje­taan auton ja pyö­rän tavoin silmillä.

– Kelk­ka menee sin­ne min­ne sil­mät kat­so­vat. Hel­pos­ti alkaa kat­se har­hai­le­maan jos ei kes­ki­ty ja sil­loin kel­kan nok­ka osoit­taa suun­taan, johon ei olla menos­sa. Kat­se on hyvä pitää kel­kan keu­laa kau­em­pa­na, jot­ta oppii luke­maan reit­tiä ja näkee sel­väs­ti, mitä on edes­sä, Seder­löf totesi.

Kelk­kai­lus­ta naut­ti­va Seder­löf lisä­si, että rei­tin luku­tai­to kehit­tyy aja­mal­la. Safa­ril­la on help­po ajaa let­kas­sa, kun voi kat­soa tule­vat kään­nök­set, patit ja las­kut edel­lä aja­vas­ta, mut­ta toi­saal­ta jokai­sen tuli­si oppia itse seu­raa­maan reittiä.

– Sitä näkee pal­jon, että mut­kiin aje­taan lii­an koval­la vauh­dil­la ja sit­ten mut­kas­sa jän­ni­te­tään, tulee­ko joku vas­taan tai osuu­ko johon­kin. Eli ennen mut­kaa suh­teu­te­taan aina oma vauh­ti. On tär­ke­ää myös muis­taa pysyä omal­la kais­tal­la, Seder­löf korosti.

Aloit­te­le­vat kelk­kai­li­jat mones­ti säi­käh­tä­vät, kun toi­nen suk­si nousee ilmaan ja kus­ki pyl­läh­tää kel­kan muka­na kal­lel­leen. Sik­si Seder­lö­fis­tä aloit­te­li­jan oli­si hyvä har­joi­tel­la pai­non siir­toa puo­lel­ta toi­sel­le. Esi­mer­kik­si jääl­lä kah­dek­si­kon aja­mi­nen aut­taa hah­mot­ta­maan mihin suun­taan omaa krop­paa tuli­si mil­loin­kin kal­lis­taa ja lisäk­si se hel­pot­taa kaa­sun hal­tuun­ot­toa. Kelk­ka on teh­ty ajet­ta­vak­si istual­taan, mut­ta sei­soen aja­mi­sel­le on Seder­lö­fin mukaan omat paikkansa.

– Esi­mer­kik­si tien yli­tyk­sis­sä näkee parem­min, kun nousee sei­so­maan ja sei­soes­sa voi olla hel­pom­pi ajaa pom­put­ta­vaa reit­tiä, Seder­löf kertoi.

Safa­ril­le osal­lis­tu­jien jou­kos­sa oli pit­kään kelk­kai­lua har­ras­ta­nei­ta ja osaa­via kus­ke­ja kuin myös aloit­te­li­joi­ta. Ikä­haa­ruk­ka oli laa­ja niin osal­lis­tu­jien kuin kelk­ko­jen­kin osal­ta. Osa oli tul­lut naut­ti­maan muka­vas­ta kelk­ka­ret­kes­tä ja osa halusi tutus­tua rei­tis­töön tur­val­li­ses­ti. Safa­ris­ta eri­tyi­sen tur­val­li­sen teki tie­to sii­tä, että let­kan vii­mei­se­nä aja­va perä­mies huo­leh­ti, että jokai­nen pysyy mat­kas­sa muka­na. Vaa­raa eksy­mi­ses­tä tai let­kas­ta jää­mi­ses­tä ei siis ollut ja jokai­nen pys­tyi aja­maan rei­til­lä omaa vauh­ti­aan. Rei­lun 60 kilo­met­rin mit­tai­nen reit­ti oli aloit­te­le­val­le kelk­kai­li­jal­le oikein sopi­va ja seu­raa­va­na päi­vä­nä reis­su tun­tui jäse­nis­sä. Kelk­ka­ker­hon puheen­joh­ta­ja Mark­ku Man­ni­nen ker­toi, että aloit­te­le­via kelk­kai­li­joi­ta aute­taan mie­lel­lään muun muas­sa reit­tien suh­teen ja hän muis­tut­ti, että ensim­mäi­sil­le ker­roil­la kan­nat­taa ottaa kave­ri mat­kaan. Seder­löf oli Man­ni­sen kans­sa samoil­la lin­joil­la muis­tut­taen, että haus­kaa­kin kelk­kail­les­sa saa pitää.

Moot­to­ri­kelk­ko­jen mää­rä Suo­mes­sa on kas­va­nut tasai­seen tah­tiin. Vuon­na 2015 Suo­mes­sa oli rekis­te­röi­ty­jä moot­to­ri­kelk­ko­ja 143 000, kun vii­me vuon­na luku oli 181 000. Kas­vun on huo­man­nut myös Koil­lis­mo­to­rin Jar­no Kemp­pai­nen.

– Usein käy­dään ensin kokei­le­mas­sa kave­rin kelk­kaa ja sii­tä innos­tu­nee­na läh­de­tään kat­so­maan omaa, Kemp­pai­nen kertoi.

Oman kel­kan hank­ki­mi­ses­sa tulee Kemp­pai­sen mukaan poh­tia ensin mil­lai­seen tar­koi­tuk­seen kelk­kaa etsi­tään. Onko tar­koi­tus käy­dä pil­kil­lä vai pal­ve­lee­ko ket­te­rä ja teho­kas kam­pe parem­min omia tar­pei­ta. Safa­ril­la toi­mit­ta­jan alla oli vuo­den 2024 Ski-doo MX Z 600 ‑moot­to­ri­kelk­ka, jon­ka Kemp­pai­nen tote­aa toi­mi­van hyvin myös aloit­te­le­van aja­jan käsis­sä. Samaa miel­tä on Hau­ki­pu­taan moot­to­ri­kelk­kai­li­jat ry:n vara­pu­heen­joh­ta­ja Jan­ne Han­nus, joka tote­aa, että ret­ki­kelk­kai­luun ei kan­na­ta hank­kia pit­kä­te­lais­ta umpi­lu­men kelkkaa.

– Eikä tehok­kain mal­li­kaan ole ajo­mu­ka­vuu­den kan­nal­ta aloit­te­li­jal­le vält­tä­mät­tä oikea valin­ta. Oulun alu­eel­ta löy­tyy nykyi­sin kelk­ko­ja vuo­kral­le, joten aloit­te­li­jan ei tar­vit­se heti olla osta­mas­sa omaa, Han­nus jatkoi.

Kemp­pai­nen ker­toi osan hank­ki­van kel­kan käy­tet­ty­nä, mut­ta enem­män aja­vat vaih­ta­vat kel­kan usein uusim­paan malliin.

– Onhan se vähän has­sua, että vii­me vuo­den mal­li on jo niin sano­tus­ti van­ha. Nyt myym­me rin­nak­kain kulu­van vuo­den mal­lia ja ennak­ko­myyn­nis­sä on jo ensi vuo­den mal­li. Käy­tet­ty­jä kelk­ko­ja tulee pal­jon vaih­dos­sa ja nii­tä­kin menee muka­vas­ti, Kemp­pai­nen totesi.

Kel­kan hank­ki­mi­sen jäl­keen ostos­lis­tal­la seu­raa­va­na ovat tur­val­li­set ajo­va­rus­teet. Kemp­pai­nen muis­tut­ti, että kaik­ki tar­vit­ta­vat ajo‑, reit­ti- ja urai­lu­vat täy­tyy olla kun­nos­sa ennen aja­maan lähtemistä.

– Kun­nol­li­nen kypä­rä on tär­kein varus­te niin tur­val­li­suu­den kuin ajo­mu­ka­vuu­den kan­nal­ta. Ei ole muka­va ajaa pää jääs­sä tai ajo­la­sit huu­rus­sa, Han­nus totesi.

– Kun­non ajo­pu­ku ei pääs­tä vii­maa läpi ja minul­la on aina, ajoin mis­sä tahan­sa, rin­ta­pans­sa­ri pääl­lä, Seder­löf lisäsi.

Oulun ja Iin alu­eel­ta löy­tyy täl­lä het­kel­lä hie­man vajaat 12 000 rekis­te­röi­tyä kelk­kaa. Lähia­lueil­ta löy­tyy pal­jon reit­te­jä, mut­ta tänä vuon­na huo­no lumi­ti­lan­ne on haas­ta­nut harrastajia.

– Hau­ki­pu­taal­la aloit­te­li­jan on help­po tutus­tua kel­kan omi­nai­suuk­siin jää­alueil­la, mis­sä on hyvin tilaa ope­tel­la kel­kan käsit­te­lyä. Täy­tyy kui­ten­kin muis­taa, että jääl­lä lii­ku­taan aina omal­la vas­tuul­la ja alu­een jää­ti­lan­ne täy­tyy tun­tea, Han­nus muistutti.

Hau­ki­pu­taan moot­to­ri­kelk­kai­li­joi­den yllä­pi­tä­miin kelk­kau­riin on Han­nuk­sen mukaan hyvä läh­teä tutus­tu­maan esi­mer­kik­si Keis­kan Salen pihal­ta ja merel­tä pää­see ural­le Häy­ry­sen­nie­mes­tä lähel­tä Vil­len­nie­men venesatamaa.

– Hau­ki­pu­taal­ta pää­see yhdis­tyk­sen yllä­pi­tä­mää kelk­kau­raa pit­kin Iihin ja sitä kaut­ta esi­mer­kik­si Syöt­teen tai Rova­nie­men suun­taan. Myös Kii­min­gin suun­taan on tulos­sa uusi yhteys kau­pun­gin yllä­pi­tä­män reit­ti­ver­kos­ton kaut­ta, Han­nus ker­toi reitistöstä.

Hau­ki­pu­taal­ta Onka­mon kaut­ta Iihin mene­vä ura on vaa­ras­sa kat­ke­ta Väy­lä­vi­ras­ton pois­taes­sa Pent­ti­län taso­ris­teyk­sen, mis­sä ura on täl­lä het­kel­lä ainoa urayh­teys, jota pit­kin Hau­ki­pu­taal­ta pää­see moot­to­ri­kel­kal­la luval­li­ses­ti muu­al­le Suo­men reit­ti­ver­kos­toon. Han­nus ker­toi, että yhdis­tyk­sen tar­koi­tuk­se­na on mah­dol­lis­taa luval­li­nen ja tur­val­li­nen kelk­kai­lu Hau­ki­pu­taan alueella.

– Uran mah­dol­li­ses­ti kat­ke­tes­sa olem­me huo­lis­sam­me kelk­kai­lun leviä­mi­ses­tä urien ulko­puo­lel­le. Haem­me aktii­vi­ses­ti vaih­toeh­toi­sia rat­kai­su­ja radan yli­tyk­seen, Han­nus totesi.

Myös Hau­ki­pu­taan moot­to­ri­kelk­kai­li­jat ovat jär­jes­tä­neet jäse­nil­leen pari­na tal­ve­na safa­rei­ta Syöt­teel­le. Mat­ka on Han­nuk­sen mukaan koh­tuul­li­nen jon­kin ver­ran koke­mus­ta omaa­vil­le kul­jet­ta­jil­le, mut­ta aloit­te­li­jal­le tote­si sen ole­van alkuun ehkä lii­an pit­kä. Täl­le tal­vel­le lyhyem­pää safa­ria ei ole suun­nit­teil­la huo­non lumi­ti­lan­teen vuoksi.

– Kulu­nut tal­vi on ollut kelk­kai­lun näkö­kul­mas­ta hei­koin vuo­si­kausiin. Jou­duim­me peru­maan perin­tei­sen kiih­dy­tys­kil­pai­lun­kin, Han­nus harmitteli.