90-vuo­tias yhdis­tys on yhä toi­me­lias ja ajas­sa muka­na, Hau­ki­pu­taan maa- ja koti­ta­lous­nai­set juhlivat

Lau­an­tai­päi­vän kään­tyes­sä ilta­päi­väk­si täyt­ti Lou­nas-kah­vi­la Nyy­man­nin vil­kas puheen­so­ri­na, ja jäl­leen­nä­ke­mi­sen rie­mua­kin oli ilmas­sa, kun Hau­ki­pu­taan maa- ja koti­ta­lous­nai­set kokoon­tui­vat juh­lis­ta­maan yhdis­tyk­sen­sä 90-vuo­tis­ta olemassaoloa.

Pal­jon todet­tiin tuo­na aika­na ehti­neen tapah­tua niin Hau­ki­pu­taal­la kuin laa­jem­min­kin maa­il­mas­sa, mut­ta maa- ja koti­ta­lous­nais­ten toi­min­nan aat­teet ja arvot ovat ajan­koh­tai­sia edel­leen, kuten tilai­suu­des­sa juh­la­pu­heen pitä­nyt Oulun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja Mir­ja Veh­ka­pe­rä puhees­saan toi esiin. Veh­ka­pe­rä on itse­kin juh­li­van yhdis­tyk­sen jäsen, kuten ovat jo hänen äitin­sä ja iso­äi­tin­sä­kin olleet.

– Vaik­ka jäse­net tule­vat nykyi­sin aiem­paa laa­jem­min eri­lai­sis­ta taus­tois­ta, on toi­mi­mi­nen maa- ja koti­ta­lous­nais­ten jou­kos­sa sil­ti siir­ty­nyt usein suku­pol­vel­ta toi­sel­le, kuten äidil­tä tyt­tä­rel­le, Veh­ka­pe­rä mainitsi.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan hän tote­si pitä­vän sisäl­lään edel­leen run­saas­ti samo­ja ele­ment­te­jä kuin vuo­si­kym­me­niä sitten.

– Suu­ri osa toi­min­nas­ta on taval­lis­ta elä­mää, kuten ruo­an­lait­toa, käy­te­tyn kor­jaa­mis­ta tai kier­rät­tä­mis­tä, sadon kas­vat­ta­mis­ta ja kor­jaa­mis­ta sekä sen val­mis­ta­mis­ta syö­tä­väk­si. Myös levos­ta ja hyvin­voin­nis­ta huo­leh­ti­mi­nen on tär­ke­ää, ja eri­tyi­sen mer­kit­tä­vä roo­li on perin­tei­den säi­lyt­tä­mi­sel­lä. Toi­saal­ta jär­jes­töm­me nykyi­nen toi­min­ta sisäl­tää pal­jon myös yhteis­kun­nal­li­siin asioi­hin liit­ty­viä teh­tä­viä esi­mer­kik­si huol­to­var­muu­den, tur­val­li­suu­den ja monio­saa­mi­sen saroilla.

Lisäk­si Veh­ka­pe­rä toi esiin halun­sa haas­taa maa- ja koti­ta­lous­nai­set otta­maan jon­kin­lais­ta roo­lia Oulu 2026 Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki ‑aihee­seen.

– Sii­nä oli­si tilai­suus tuo­da maa- ja koti­ta­lous­nais­ten toi­min­taa esiin vie­rai­li­joil­le näh­tä­väk­si ja koet­ta­vak­si, ehkä jopa maistettavaksikin.

Oulun maa- ja koti­ta­lous­nais­ten pii­ri­kes­kuk­sen ter­veh­dyk­sen juh­li­val­le yhdis­tyk­sel­le toi toi­min­nan­joh­ta­ja Hei­ni Iinat­ti, ja Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan puo­les­ta puheen­vuo­ron piti vt kirk­ko­her­ra Outi Poh­ja­nen, jon­ka omat­kin juu­ret löy­ty­vät maaseudulta.

– Nais­ten val­ta­kun­ta on ollut kodeis­sa, mis­sä nais­voi­ma on kan­na­tel­lut myös las­ten ja mies­ten­kin elä­mää. Olen­kin ihme­tel­lyt, kuin­ka nai­set ovat kai­ken työn­sä kes­kel­tä ehti­neet mukaan jär­jes­tö­toi­min­taan. Toi­saal­ta he ovat var­mas­ti tar­vin­neet­kin osal­lis­tu­mis­ta sel­lai­seen jouk­koon, joka on jaka­nut samat arvot ja juu­ret sekä saman­lai­sen osan elä­mäs­sä. Jär­jes­täy­ty­mi­nen on ollut heil­le tie­to­jen ja tai­to­jen kehit­tä­mis­tä ja säi­lyt­tä­mis­tä, ja se yhdis­tyk­sen toi­min­taa kan­taa vie­lä tänä­kin päivänä.

Hau­ki­pu­taan maa- ja koti­ta­lous­nais­ten his­to­rias­ta ker­toi­li yhdis­tyk­ses­sä pit­kään sih­tee­ri­nä toi­mi­nut Eija Olli­la, joka valit­tiin yhdis­tyk­sen joh­to­kun­taan ensim­mäi­sen ker­ran jo vuon­na 1979. Olli­la sekä ker­ta­si yhdis­tyk­sen viral­lis­ta his­to­ri­aa että toi esiin omia muis­te­luk­si­aan useis­ta eri tapah­tu­mis­ta, tilai­suuk­sis­ta ja ret­kis­tä, joi­ta vuo­sien var­rel­la on ehti­nyt hänen­kin koh­dal­leen lukui­sia osua.

Hau­ki­pu­taan maa­ta­lous­nais­ten his­to­ria käyn­nis­tyi hel­mi­kuus­sa vuon­na 1934 Par­ku­mäen kou­lul­la pide­tys­tä perus­ta­mis­ko­kouk­ses­ta, jon­ka osa­not­ta­ja­mää­rä oli sekä mit­ta­va että innos­tu­nut. Yhdis­tyk­sen ensim­mäi­sek­si puheen­joh­ta­jak­si vait­tiin Maik­ki Kor­pi­suo ja sih­tee­rik­si Hel­vi Kar­ja­lai­nen.

Jo ensim­mäi­se­nä toi­min­ta­vuon­na yhdis­tys jär­jes­ti lyp­sy­kil­pai­lut sekä kah­den kuu­kau­den mit­tai­set kuto­ma­kurs­sit. Toi­min­nan vakiin­tues­sa monen­lai­sia tar­peel­li­sia kurs­se­ja jär­jes­tet­tiin lisää, ja oppia saa­tiin ruo­an­lai­ton ja lei­po­mi­sen ohel­la esi­mer­kik­si kerit­se­mi­sen ja keh­rää­mi­sen sekä saip­puan­keit­tä­mi­sen ja tal­lu­koit­ten val­mis­ta­mi­sen tiimoilta.

Tulo­ja saa­tiin jär­jes­tä­mäl­lä arpa­jai­sia ja päi­väl­li­siä sekä vuo­kraa­mal­la kalus­toa, jota han­ki­tuil­la tuloil­la sekä eri tahoil­ta hae­tuil­la avus­tuk­sil­la han­kit­tiin. Kalus­toon kuu­lui­vat astias­ton ja pel­la­van­kä­sit­te­ly­ko­nei­den ohel­la muun muas­sa mar­jan­pu­ris­tus­ko­ne, juu­ri­kas­pu­ris­tin ja peru­na­jau­ho­myl­ly sekä jopa navetanvalkaisuruisku.

Eri­tyi­sen mer­kit­tä­vää työ­tä yhdis­tys teki sota-aika­na, jol­loin kaik­ki toi­min­ta suun­nat­tiin Talous­seu­ran ohjei­den mukai­ses­ti pal­ve­le­maan poik­keuk­sel­lis­ta aikaa esi­mer­kik­si siir­to­lais­väes­töä avustamalla.

Maa- ja koti­ta­lous­nais­ten toi­min­taan ovat kuu­lu­neet aina myös ret­ket ja vie­rai­lut sekä monen­lais­ten ruo­kai­lu­jen jär­jes­tä­mi­nen, joka eten­kin nyky­ai­kaa koh­den tul­taes­sa on toi­mi­nut yhdis­tyk­sel­le myös mer­kit­tä­vä­nä varain­han­kin­nan kanavana.

– Vii­me vuo­si­na­kin toi­min­ta on ollut vil­kas­ta ja yhdis­tys hyväs­sä virees­sä. Jäse­niä on saa­tu lisää ja uuden­lais­ta toi­min­taa­kin onnis­tut­tu kehit­te­le­mään. Jopa Brys­se­lis­sä pää­sim­me muu­ta­ma vuo­si sit­ten Mir­ja Veh­ka­pe­rän kut­su­mi­na vie­rai­le­maan hänen toi­mies­saan Suo­men edus­ta­ja­na Euroo­pan par­la­men­tis­sa, Olli­la mainitsi.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.