60 vuot­ta actionia

Pit­kän lin­jan yrit­tä­jä Jyr­ki Drus­hi­nin täyt­ti 60-vuot­ta tou­ko­kuun kuu­des päi­vä. Hau­ki­pu­taan Vei­kon kone-lii­ket­tä yhtiö­kump­pa­ni Vesa Mäki­sen kans­sa vetä­vä Drus­hi­nin ker­toi juh­li­neen­sa pyö­rei­tä aikuis­ten kes­ken Rodok­sel­la sekä lähi­pii­rin kans­sa kah­vi­tel­len kotona.

– Olim­me sisa­rus­ten ja avecien kans­sa Rodok­sel­la ja juh­lim­me vel­jen vai­mon kans­sa sata­kak­si­kymp­pi­siä, Drus­hi­nin kertoo.

Ikä­vuo­sis­ta puhut­taes­sa, Drus­hi­nin sanoo, ettei hänes­tä tun­nu kuusi­kymp­pi­sel­tä. Urhei­lua har­ras­ta­vas­ta yrit­tä­jäs­tä vii­si­kymp­pi­set oli­vat ihan vas­ta, ja aika on men­nyt jär­kyt­tä­vän nope­aa. Oulun talous­a­lu­een ainoa­ta kodin­ko­nei­den kivi­jal­ka­myy­mä­lää vetä­vä Drus­hi­nin aloit­ti uran­sa kodin­ko­nei­den paris­sa jo vuon­na 1983, kun hän armei­jan käy­ty­ään meni töi­hin isän­sä liik­kee­seen. Seu­raa­va­na vuon­na hän otti veto­vas­tuun Kemi­jär­vel­le perus­te­tus­ta myymälästä.

– Kemi­jär­vel­lä saim­me kak­si las­ta ja vuo­si­na 92–94 työs­ken­nel­les­sä­ni Rova­nie­mel­lä saim­me vie­lä kol­man­nen. 1994 perus­tim­me oman liik­keen. Eli pian 30 vuot­ta tulee täy­teen yrittäjänä.

Kodin­ko­ne-ala on Drus­hi­nin mukaan heit­tä­nyt härän­pyl­lyä ja myyn­tiar­tik­ke­lit sekä kil­pai­lu­ti­lan­ne ovat koke­neet muu­tok­sen. Video­nau­hu­rit ja autos­te­reot ovat muut­tu­neet pal­ve­lu­tuot­tei­den myyn­tiin. Ehdot­to­ma­na valt­ti­na Drus­hi­nin pitää yri­tyk­sen­sä maan­lä­heis­tä palvelua.

– Pal­ve­lem­me asiak­kaan alus­ta lop­puun vii­mei­sen pääl­le eikä meil­lä ole tyr­kyt­tä­mi­sen kult­tuu­ria. Myy­jien ammat­ti­tai­to on meil­le myös erit­täin tär­ke­ää. Kil­pai­lu­ti­lan­ne on muut­tu­nut siten, että ennen kil­pail­tiin kylän toi­sen liik­keen kans­sa ja nyt kil­pai­lu­kent­tä­nä toi­mii koko maailma.

Drus­hi­nin ker­too yrit­tä­jyy­den sopi­van hyvin hänen perik­sian­ta­mat­to­mal­le luon­teel­leen. Jos tie ei oli­si vie­nyt yrit­tä­jäk­si, hän uskoo, että oli­si toi­mi­nut myyn­tia­lal­la jol­lain muul­la taval­la. Oli kyse työs­tä, urhei­lus­ta tai mökil­lä ole­mis­ta, Drus­hi­nin ei pysy pai­kal­laan, vaan aina pitää olla teke­mis­tä. Ja jos johon­kin ale­taan, sii­hen ale­taan tosissaan.

– Luon­ne vaa­tii actio­nia ja elä­mää ympärille.

Ver­kos­toi­tu­mi­sen tär­keyt­tä ei voi Drus­hi­nin mukaan pai­not­taa kos­kaan lii­kaa. Hän on toi­mi­nut niin Hau­ki­pu­taan Yrit­tä­jien kuin myös Poh­jois-Poh­jan­maan Yrit­tä­jien hal­li­tuk­ses­sa ja puheen­joh­ta­ja­na. Hän on Ran­ta­poh­ja Oy:n hal­li­tuk­sen jäsen. Puo­li­vil­lai­ses­ti asioi­den teke­mi­nen ei kuu­lu yrit­tä­jän reper­tu­aa­riin ja sik­si­kin hän on halun­nut jät­täy­tyä taka-alal­le, kos­ka aika ei rii­tä kaikkeen.

– Minus­ta on hyvä, että hal­li­tuk­ses­sa kas­vot vaih­tu­vat välillä.Olemme olleet Vei­kon kone- ket­jus­sa nel­jä vuot­ta ja nyt olen jo hal­li­tuk­ses­sa, vaik­ka minun piti ensin seu­ra­ta toi­min­taa vähän kuin under the radar-tyyppisesti.

Ajan kulues­sa yrit­tä­jä ker­too arvos­ta­van­sa vapaa-aikaa yhä enem­män. Vakaan yri­tyk­sen ja yhtiö­kump­pa­nin kans­sa Drus­hi­nin on saa­nut jär­jes­tet­tyä enem­män vapaata.

– Meil­lä on todel­la tii­vis per­he ja teem­me pal­jon asioi­ta yhdes­sä. Peh­meä puo­le­ni on alka­nut iän myö­tä tule­maan esiin ja olen alka­nut miet­ti­mään onko ole­mas­sa muu­ta­kin kuin työ.

Kun­to­sa­lil­la ahke­ras­ti käy­vä yrit­tä­jä ker­too musii­kin ja luo­van työn ole­van hyvä vas­ta­pai­no päi­vä­työl­le. Bän­din kans­sa keik­kai­lu on jää­nyt vähem­mäl­le, mut­ta kita­ran soit­ta­mi­nen ei ole loppunut.

– Soit­ta­mi­nen on todel­la vapaut­ta­vaa. Se on sel­lais­ta tera­pi­aa mitä ei rahal­la saa. Kesäs­sä on vain muu­ta­ma lau­an­tai, joten pää­tim­me bän­din kans­sa, että muu­ta­maa keik­kaa lukuu­not­ta­mat­ta kes­ki­tym­me enem­män kesän viettoon.

Tule­vai­suu­des­sa Drus­hi­nin ker­too haa­vei­le­van­sa sii­tä, että voi­si viet­tää tal­vi­sai­kaan kuu­kau­den tai kak­si läm­pi­mäs­sä. Myös pidem­pi vael­lus­ret­ki poh­joi­seen on ollut mie­les­sä. Jos men­neil­tä vuo­sil­ta voi­si jotain muut­taa, Drus­hi­nin oli­si pal­kan­nut lisä­työ­voi­maa heti yrit­tä­jyy­den alkumetreillä.

– Kol­me ensim­mäis­tä vuot­ta teim­me 60–70-tuntisia työ­viik­ko­ja kah­des­taan. Sii­nä oli uupu­mi­nen todel­la lähel­lä. Onnek­si vai­mo sit­ten sanoi, että nyt täy­tyy pal­ka­ta työn­te­ki­jä avuk­si. Ensim­mäi­se­nä vapaa­päi­vä­nä en keh­dan­nut edes liik­kua kyläl­lä, kun niin hävet­ti pitää vapaapäivä.

Per­he­kes­kei­sen ja kor­kean työ­mo­raa­lin omaa­van mie­hen ylpey­den aihei­ta ei ole vai­kea arva­ta. Hän ker­too ole­van­sa ikion­nel­li­nen lap­sis­ta, lap­sen­lap­sis­ta sekä yhdes­sä per­heen kans­sa vie­te­tys­tä ajasta.

– Olen myös ylpeä sii­tä, että täs­sä mark­ki­na­ti­lan­tees­sa pys­tym­me pyö­rit­tä­mään kodin­ko­ne­lii­ket­tä Haukiputaalla.Välillä on tak­ki tyh­jä, mut­ta se kuu­luu yrittäjyyteen.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.