Loman jälkeen koittaa aina arki. Työaamua edeltävän yönä, kun viimein sain unenpäästä kiinni, ukkonen ja vesisade herättivät – nuo pitkään ja kauan kaivatut helleputken katkaisijat. Ukkonen paukautti tosin jo perjantaina nettiyhteyden hajalle. Sen kuntoon saaminen herätti huolta, sillä eihän nykyisin ole elämää ilman nettiä.
Lomajälkeiseen työaamuun heräsin hyvin, olihan kaksi herätyslaitetta viriteltynä. Kalenteri – perinteinen paperinen, löytyi paikasta, johon sen lomalle jäädessä olin heittänyt.
Yhtäkkiä arki tuntuukin taas niin tutulta. Tienpäältä puuttuivat vielä koululaiset, mutta tällä viikolla hekin kansoittavat kulkuväylät. Iin alueella koulut alkavat huomenna keskiviikkona, Oulun kouluissa torstaina.
Tämän kesän säätä ei voi moittia, ellei sitten liiallista hellettä oteta lukuun. Pakon sanelemana monet löysivät jälleen uimisen ilonkin.
Lomafiilis säilyy pitkään vielä arjen alettuakin, vaikka tietyt kaavat alkavat toistaa itseään. Mietityttää, pitäisikö rutiineja, jotka toisaalta tuottavat tiettyä turvallisuutta ja sujuvuutta, alkaa tietoisesti muuttaa?
Ei pidä surra, jos monet lomalla aiotut “työt” jäivätkin tekemättä. Työterveyslaitoksen asiantuntijat muistuttavat, että loma on loma ja hyväksi, vaikka se ei aina menisi suunnitelmien mukaan. Tekemättä jääneet asiat voi tehdä muuna ajankohtana tai vasta seuraavalla lomalla.
Loma on lopulta pieni ajanjakso normi arjessa. Työkiireistä pitäisi kyetä palautumaan jokaisena arkipäivänä ja viikonloppuna. Jokainen voi miettiä, miten se parhaiten omalla kohdalla onnistuu. Löytyykö avain mieluisasta tekemisestä, rutiinien rikkomisesta, uuden harrastuksen aloittamisesta vai yksikertaisesti siitä, että lupaa olla miettimättä tai murehtimatta asioita etukäteen, varsinkin, jos niihin ei voi itse vaikuttaa. Jotenkin tuntuu ainakin nyt, että paras konsti palautumiseen ei ole sohvalla löhöily.
auli.haapala(at)rantapohja.fi