Koululaiset ovat kesälomalla, mutta kouluista riittää puhetta kesälläkin.
Oulun kaupunginvaltuusto sai puserrettua palveluverkkopäätöksensä ja siihen liittyvät kouluasiat. Tai ainakin melkein, sillä lukioverkkoa tarkastellaan vasta ensi keväänä.
Rantapohjan alueella kouluverkko harvenee Haukiputaalla, jossa pelätysti Jokikylän koululla laitetaan ovet säppiin. Keiskan koulullakin taitaa olla sama kohtalo edessä. Kiimingin kohdalta päätökseksi kirjattiin, että Kiiminkijoen koulun peruskorjauksen yhteydessä tilannetta arvioidaan. Ei kovin hyvältä kuulosta tuokaan.
Iissäkin kouluista on tullut lähes jokakesäinen keskustelunaihe. Siellä ei ole Oulun kaltaista vimmaa lakkauttaa kyläkouluja, sillä kouluverkko on yhä lähes sama kun sata vuotta sitten, mutta siellä pähkäillään koulujen kunnon takia.
Ennen kaikki oli paremmin. Koulu oli ihan joka kylässä. Jos ei ollut, pidettiin koulua pirtissä tai lapset muuttivat pois kotoa lähemmäs koulua. Ei ollut ilmastointeja eikä sisäilmaongelmia. Oli vain järjestäjä, joka piti ikkunaa auki välitunnin ajan.
Kunpa olisi kristallipallo, viisaus, rahaa ja valta, jonka avulla laitettaisiin kouluasiat kuntoon. Jokaisella pienellä koululaisella olisi terveellinen koulu turvallisen kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Jokaisella vähän isommalla koululaisella olisi opinahjo sujuvan, vähintään sopivanmittaisen bussimatkan päässä. Kaikki kävisivät itselleen ja vanhemmilleen sopivaa koulua, jossa olisi kaikille sopivat opetussuunnitelmat, työrauha, terveellinen sisäilma, kavereita ja hyvää ruokaa. Kaikki oppisivat lukemaan, laskemaan ja ohjelmoimaan opetussunnitelmien mukaisesti ja myös kädentaitoja ja liikuntaa olisi tarpeeksi tarjolla. Voi, kunpa maailmassa olisi rauha, lumi olisi jäätelöä ja sateenkaaren päässä olisi aarrearkku.