Eva­kos­sa Lapin sodan aika­na Kar­hun tilal­la Rant­si­lan Sipolankylällä

Lapin sota käy­tiin Suo­men ja Sak­san välil­lä 15.9.1944–27.4.1945, joten sodan lop­pu­mi­ses­ta tulee kulu­neek­si 80 vuot­ta. Syys­kuun kuu­den­te­na päi­vä­nä 1945 annet­tiin koko Lapin lää­niä ja Oulun lää­nin itäi­siä osia kos­ke­va koko sivii­li­väes­tön evakuointikäsky.

Suu­rin osa väes­tös­tä eva­kuoi­tiin Poh­jan­maal­le ja muu­al­le Suo­meen. Ruot­si otti vas­taan 56 500 pako­lais­ta Lapis­ta nopeas­ti perus­te­tuil­le pako­lais­lei­reil­le. Tosin Ruot­si vii­vyt­te­li eva­kuoin­tia pelä­tes­sään Neu­vos­to­lii­ton val­taa­van tyh­jen­ty­vän Lapin.

Yhteen­sä Lapin väes­tös­tä eva­kuoi­tiin 75 pro­sent­tia, 168 000 ihmis­tä. Lisäk­si tur­vaan oli kul­je­tet­ta­va myös kotie­läi­met ja kar­ja. Nau­to­ja eva­kuoi­tiin 22 000 pää­tä Ruot­siin ja 8 000 ete­läm­mäs Suomeen.

Myös Kuusa­mos­ta väki eva­kuoi­tiin. Sak­sa­lais­ten kolon­nat täyt­ti­vät poh­joi­seen vie­vät tiet, mikä osal­taan hidas­ti eva­kuoin­tia. Loka­kuun yhdek­sän­te­nä 20. vuo­ris­toar­mei­jan komen­ta­ja, ken­raa­lie­vers­ti Lot­har Ren­du­lic antoi käs­kyn pol­te­tun maan tak­tii­kas­ta. Tuhoa­mis­tak­tiik­ka oli perus­teel­lis­ta ja jär­jes­tel­mäl­lis­tä. Raken­nuk­set ja lii­ken­neyh­tey­det hävi­tet­tiin tai mii­noi­tet­tiin. Rova­nie­men kaup­pa­lan lisäk­si pie­nem­piä kyliä, kuten Kuusa­mo poltettiin.

Kir­kois­ta pol­tet­tiin Rova­nie­men, Enon­te­kiön, Kemi­jär­ven, Tur­to­lan ja Kuusa­mon kir­kot. Sal­lan ja Paa­na­jär­ven kir­kot oli pol­tet­tu aiem­min tal­vi­so­dan syt­tyes­sä suo­ma­lais­ten toi­mes­ta. Tosin jäl­keen­päin on tul­lut esil­le todis­tei­ta, että Kuusa­mon kir­kon oli­si­vat­kin polt­ta­neet venä­läi­set. Lapin lää­nis­sä tuhot­tiin kaik­ki­aan noin 14900 raken­nus­ta eli yli 40 pro­sent­tia koko lää­nin raken­nus­kan­nas­ta. Oulun lää­nis­sä pahi­ten kär­si Kuusa­mo, jon­ka raken­nus­kan­nas­ta hävi­tet­tiin noin 65 prosenttia.

Niin­pä myös kuusa­mo­lais­syn­tyi­sen Eeva Hol­man, o.s. Kyhä­län, per­he jou­tui jät­tä­mään kotin­sa. Ensim­mäi­sen ker­ran he oli­vat jou­tu­neet evak­koon tal­vi­so­dan syt­tyes­sä. Täl­löin he oli­vat eva­kos­sa Iis­sä Ella­lan kartanossa.

Lapin sodan aika­na evak­ko­pai­kak­si tuli Sipo­lan­ky­lä Rant­si­las­sa. Evak­ko­mat­kat, joi­ta jou­dut­tiin kul­ke­maan kar­jan kans­sa jal­kai­sin, oli­vat hyvin ras­kai­ta. Kyhä­län kar­jan kul­je­tuk­ses­ta vas­ta­si Eevan iso­sis­ko San­ni. Ouluun pääs­ty­ään oli­vat ken­gän poh­jat kulu­neet jo puhki.

Lap­si­kuol­lei­suus oli evak­koai­ka­na suur­ta. Iin Ella­las­sa­kin kuo­li yksi Kyhä­län lap­sis­ta, joka ehti elää vain rei­lut pari viik­koa. Rant­si­las­sa meneh­tyi samas­sa evak­ko­ta­los­sa majoit­tu­neen Kal­lun­gin per­heen lap­sis­ta yksi. Hän kuo­li hin­ku­ys­kään, johon myös Eeva sai­ras­tui. Talon emän­nän hyvän hoi­don ansios­ta Eeva pelas­tui. Lääk­kei­tä­hän ei tuol­loin ollut saatavilla.

Eeva, joka on syn­ty­nyt vuon­na 1943, oli evak­koon läh­ties­sä vajaa puo­len­tois­ta vuo­den van­ha. Kun hän pala­si toukokuussa1945 Kuusa­moon, oli hänen­kin koti­ta­lon­sa pol­tet­tu. Kaik­ki­aan tuhon omak­si oli jou­tu­nut noin 40 Kyhä­län raken­nus­ta. Vain vint­ti­kai­vo oli säi­ly­nyt. Hänen sisa­ren­sa, Lii­sa Juu­ma­jär­vi, on muis­tel­mis­saan kir­joit­ta­nut hyvin­kin tar­kas­ti evak­koa­jois­ta Lapin sodan aika­na Tepon tilal­la Rant­si­lan Sipo­lan­ky­läs­sä sekä myös evak­koa­jois­ta tal­vi­so­dan aika­na Iin Ella­las­sa. Niin­pä täl­tä poh­jal­ta Eeva päät­ti vie­rail­la Sipo­lan­ky­län evakkotalossa.

Eevan vie­rail­les­sa huh­ti­kuus­sa 2025 Rant­si­las­sa, sel­vi­si, että tilan alku­pe­räi­nen nimi onkin Kar­hu. Tila perus­tet­tiin 1790-luvul­la. Toden­nä­köi­ses­ti pai­kal­la on ollut sitä­kin ennen asu­tus­ta, kos­ka tari­naa tilas­ta löy­tyy iso­vi­han, 1700–1721, ajoil­ta. Sil­loi­set evak­ko­ta­lon emän­tä ja isän­tä, Nii­lo ja Vie­no Tep­po, muut­ti­vat tilal­le 1930-luvun lopul­la. Heil­le tila siir­tyi viral­li­ses­ti vuon­na 1946.

Tilan nykyi­set omis­ta­jat ovat Tapio ja Sir­pa Ten­hu. Heil­le enti­sen eva­kon tapaa­mi­nen oli mer­kit­tä­vä tapaus. Pai­kal­la muis­te­le­mas­sa oli myös Sep­po, Tapion isä. Vie­no Tep­po oli Tapio Ten­hun täti, joten tila on säi­ly­nyt suvun omistuksessa.

Tapio ja Sir­pa Ten­hu ovat kun­nos­ta­neet tilaa enti­seen tyy­liin. Vie­rai­lun alka­jai­sik­si luki Tapio Ten­hu otok­sen Lii­sa Juu­ma­jär­ven muis­tel­mis­ta. Tari­naa oli maus­tet­tu myös Lapin sodan tapah­tu­mil­la lähin­nä kuusa­mo­lai­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Tun­nel­ma luku­het­kes­sä oli har­ras. Sep­po oli ehti­nyt jo 93 vuo­den ikään, joten hän oli tuo­hon aikaan ollut nuo­ri mie­hen alku. Kun muis­ti­kin pela­si hyvin, saa­tiin kuul­la evak­koa­joil­ta ja talon his­to­rias­ta täy­den­tä­vää tietoa.

Isän­tä­pa­ri joh­dat­ti vie­raat 1700-luvun lop­pu­puo­lel­la raken­net­tuun nik­ka­ri­tyy­li­sen pää­ra­ken­nuk­sen pirt­tiin, jota oli säi­ly­tet­ty ja kun­nos­tet­tu ajan tyy­liin sopi­vak­si. Pen­kit ja pöy­tä oli­vat säi­ly­neet enti­sil­tä ajoil­ta. Sali ja makuu­huo­neet hen­ki­vät myös 30–40-lukujen aikaa. Voi vain kuvi­tel­la, kuin­ka hyvin evak­ko­lai­sia on aikoi­naan koh­del­tu. Kai­kil­le riit­ti tilaa. Talos­sa­han oli majoi­tet­tu­na kol­me evak­ko­per­het­tä: Kyhä­lät, Kal­lun­git ja Moi­se­jef­fit. Talon emän­tä jär­jes­ti sun­nun­tai­sin juh­lia, jois­sa esiin­tyi­vät myös lähi­ta­loi­hin majoi­te­tut venä­läi­set van­git. Saa­tiin kuul­la ilois­ta lau­lua ja musiik­kia sekä ripaskatanssia.

Kotiin­pa­luu eva­kos­ta oli sit­ten ollut oma jär­kyt­tä­vä lukun­sa. Kuusa­mo oli pol­tet­tu. Vain savu­pii­put oli­vat pys­tys­sä. Muis­tel­mis­saan Lii­sa ker­too, kuin­ka leh­mät oli­vat sän­nän­neet juok­suun koti­tan­hu­vil­le saa­vut­taes­sa, mut­ta pysäh­ty­neet höl­mis­ty­nei­nä, kun navet­taa ei enää ollut­kaan. Eläi­mil­lä on näem­mä hyvä muis­ti. Niin ihmisilläkin.

Mut­ta sen ver­ran trau­maat­ti­set oli­vat kuusa­mo­lais­ten koke­muk­set evak­koa­jois­ta, ettei asiois­ta Eevan lap­suu­des­sa suu­res­ti puhut­tu. Syr­jä­ky­lien raken­nuk­sia oli jää­nyt polt­ta­mat­ta. Niin­pä Eevan­kin per­he sai majoit­tua Saa­pun­gin kyläs­sä ole­vaan Iha­na-ahon taloon. Lat­tial­la nukut­tiin useam­man per­heen kans­sa kyl­ki kyljessä.

Osa kuusa­mo­lai­sis­ta löy­si kotin­sa venä­läis­ten raken­ta­mis­ta kor­suis­ta. Venä­läi­set ovat­kin kehu­neet, että he ovat raken­ta­neet kuusa­mo­lai­sil­le kodit. Nopeas­ti kui­ten­kin val­mis­tui Eevan­kin uusi koti enti­sen pai­kal­le Kol­van­ki­jär­ven ran­nal­le. Eevan isä, tun­net­tu saar­na­mies, Tane­li Kyhä­lä, oli toi­men mies, joka oli jäl­leen­ra­ken­ta­mas­sa uut­ta Kuusa­moa mones­sa eri yhdis­tyk­ses­sä ja viras­tos­sa. Eeval­la onkin työn alla ”Tane­lin tari­na”, joka poh­jau­tuu osin Lii­san­kin muis­tel­miin. Puo­li­sot Eeva ja Kari Hol­ma piti­vät esi­tel­män aihees­ta 27.4. Kan­sal­li­se­na vete­raa­ni­päi­vä­nä Hau­ki­pu­taan seurakuntatalolla.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.