Iin ase­mal­la on mart­tail­tu jo sata vuotta

1960-luvun alkupuolelta saakka yhdistyksen jäsenenä ja välillä puheenjohtajanakin toiminutta Helli Paasoa huomioitiin tilaisuudessa lahjalla, jonka luovutti nykyinen puheenjohtaja Anna Turtinen. Kuvat: Ritva Piri1960-luvun alkupuolelta saakka yhdistyksen jäsenenä ja välillä puheenjohtajanakin toiminutta Helli Paasoa huomioitiin tilaisuudessa lahjalla, jonka luovutti nykyinen puheenjohtaja Anna Turtinen. Kuvat: Ritva Piri

Vuo­den 1925 maa­lis­kuus­sa kokoon­tui jouk­ko Iin ase­man seu­dul­la asu­via nai­sia Yli­ran­nal­le Kurt­ti­lan taloon opet­ta­ja Anni Tolo­sen (myö­hem­min Vei­jo­la) kut­su­mi­na perus­ta­maan kyläl­le omaa mart­tayh­dis­tys­tä. Perus­ta­ja­jä­se­niä kir­jat­tiin 23 hen­keä, ja saman vuo­den lop­puun men­nes­sä jäsen­mää­rä oli nous­sut jo neljäänkymmeneen.

Perus­ta­mis­ko­kouk­sen puheen­joh­ta­jak­si nimeä­mä Anni Vei­jo­la toi­mi teh­tä­väs­sä kol­me­kym­men­tä vuot­ta aina vuo­teen 1955 saak­ka. Hänen jäl­keen­sä puheen­joh­ta­jak­si nimet­tiin Edit Vei­jo­la, joka hoi­ti pes­tiä kuu­den­tois­ta vuo­den ajan, ja myö­hem­min­kin ovat monet yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jis­ta olleet toi­mes­saan var­sin pit­kä­ai­kai­sia. Edit Vei­jo­lan jäl­keen teh­tä­vän sai hoi­taak­seen Aila Paka­nen, sit­ten Ellen Kale­va, joka hoi­ti pes­tiä kah­teen eri otteeseen.

1980-luvul­ta läh­tien puheen­joh­ta­ji­na ovat lisäk­si ehti­neet toi­mia Mart­ta Per­nu, Aila Kärk­käi­nen, Hel­li Paa­so, Pir­jo Paa­so, Päi­vi Les­kelä ja Inke­ri Tiri sekä nykyi­nen puheen­joh­ta­ja Anna Tur­ti­nen.

Alku­jaan yhdis­tyk­sen nimek­si pää­tet­tiin Iin Yli­ran­nan mart­tayh­dis­tys. Vuon­na 1966 nimi muu­tet­tiin parem­min koko kylää kuvaa­vak­si Iin Ase­man­seu­dun Mar­toik­si, ja vuo­des­ta 2007 on käy­tös­sä ollut nykyi­nen Iin Ase­man Mar­tat ry.

Iin mart­tayh­dis­tyk­sis­tä Ase­man Mar­tat on van­hin, ja sataan vuo­teen on ehti­nyt sisäl­tyä mart­tai­lua lai­das­ta lai­taan. Alku­vuo­si­na isoa roo­lia toi­min­nas­sa esit­ti­vät kylän nais­väel­le pide­tyt kurs­sit, joi­den kaut­ta pereh­dyt­tiin monen­lai­siin arki­siin toi­miin muun muas­sa ruo­an­lai­ton, säi­lön­nän, käsi­töi­den ja puu­tar­han­hoi­don parissa.

– Toi­min­nan yti­mes­sä on aina ollut kodis­sa ja kodin lähel­lä toi­mi­mi­nen, kuten koti­ta­lous­neu­von­ta, ajas­sa muka­na pysyen mut­ta myös perin­tei­tä kun­nioit­taen, tii­vis­ti­vät Ase­man mart­to­jen nykyi­set jäse­net sata­vuo­ti­sen toi­min­nan kun­niak­si jär­jes­te­tys­sä muisteluillassa.

Muis­te­lu­ti­lai­suus koko­si sekä pit­kä­ai­kai­sia mart­to­ja että vas­tak­koin yhdis­tyk­seen liit­ty­nei­tä jäse­niä kes­kus­te­le­maan niin yhdis­tyk­sen men­nei­syy­des­tä kuin nykyi­syy­des­tä ja tule­vai­suu­des­ta­kin. Pai­kal­la olleis­ta pisim­män tai­pa­leen mart­ta­na koke­neen Hel­li Paa­son muis­to­ja kuun­nel­tiin häm­mäs­tyk­sen ja ihas­tuk­sen tun­tein, niin pal­jon on 1960-luvun alku­puo­lel­ta asti mart­toi­hin kuu­lu­neen Paa­son mie­leen ehti­nyt tapah­tu­mia, ret­kiä, vie­rai­lu­ja ja kokoon­tu­mi­sia jää­dä myy­jäi­sis­tä ja muus­ta varain­han­kin­nas­ta puhumattakaan.

Pelk­kää aurin­gon­pais­tet­ta ei yhdis­tyk­sen sata­vuo­tias his­to­ria tie­tys­ti sisäl­lä, onhan sii­hen mah­tu­nut muun muas­sa sotien aika, jol­loin yhdis­tyk­sen­kin toi­min­ta oli pysäh­dyk­sis­sä, sekä mui­ta koko maa­tam­me kos­ke­nei­ta vai­keuk­sia. Niis­tä huo­li­mat­ta on Ase­man Mart­to­jen his­to­ria uhan­nut koko­naan kat­ke­ta vain ker­ran, nimit­täin 2000-luvun ensim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen lopul­la, jol­loin yhdis­tyk­sen jäsen­mää­rä puto­si alle kymmeneen.

– Sil­loin har­kit­tiin ihan vaka­vis­saan koko yhdis­tyk­sen lak­kaut­ta­mis­ta. Koe­tet­tiin kek­siä, miten saa­tai­siin toi­min­ta vie­lä elpy­mään, ja niin­hän sii­nä kävi, että rupe­sin ihan ovel­ta ovel­le tääl­lä kyläl­lä kyse­le­mään, eikö löy­tyi­si jäse­niä mukaan. Ja löy­tyi­hän nii­tä, kun kotoa asti haet­tiin, ker­tai­li Hel­li Paa­so menneitä.

Var­sin moni nykyi­sis­tä hie­man yli kah­des­ta­kym­me­nes­tä mar­tas­ta tun­nus­ti­kin läh­te­neen­sä yhdis­tyk­seen mukaan juu­ri Paa­son innos­ta­ma­na. Nykyi­sel­lään sata­vuo­ti­si­aan juh­li­va yhdis­tys on toi­min­nas­saan erit­täin aktii­vi­nen. Juh­la­vuot­ta­kaan ei ole tar­koi­tus hie­noin juh­lin viet­tää, vaan aivan taval­li­sen aktii­vi­mart­tai­lun paris­sa. Muis­te­luil­taa sen­tään juh­lis­tet­tiin täy­te­kak­ku­kah­veil­la, ja tilai­suus avat­tiin vuo­del­ta 1927 peräi­sin ole­van van­han mart­ta­lau­lun säve­lin sekä vas­taa­vas­ti pää­tet­tiin uuteen mart­ta­lau­luun, joka on jul­kis­tet­tu vii­me vuon­na Mart­ta­lii­ton 125-vuotisjuhlassa.

Lau­lu­jen väliin mah­tui Pir­jo Sas­sin kokoa­man yhdis­tyk­sen his­to­rii­kin läpi­käyn­tiä sekä run­saas­ti jäsen­ten omia muis­to­ja. Lopuk­si kur­kis­tet­tiin tule­viin­kin sekä tie­dus­tel­tiin tuo­reim­pien illas­sa muka­na ollei­den jäsen­ten toi­vei­ta toi­min­taa kohtaan.

Nykyi­sis­tä mar­tois­ta var­sin moni ker­toi myös arvos­ta­van­sa kor­keal­le yhdis­tyk­sen yhtei­söl­li­syy­den sekä toi­min­nan muka­naan tuo­mat ystävyyssuhteet.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.