Pääsiäinen symboloi monille valon, kevään ja uuden alun saapumista. Siihen halutaan liittää perinteitä, mutta ilmassa on aina myös uusia tuulia.
Pajunkissat, rairuoho, tiput, suklaamunat, sipulikukat ja erilaiset käsintehdyt koristeet kuuluvat oleellisesti pääsiäiseen ja pitävät pintansa. Nyt trendinä ovat etenkin luonnonmateriaaleista solmitut ja somistetut kranssit.
Perinteisten pääsiäispöydän tarjottavien rinnalle tai vaihtoehdoksi ehdotetaan nyt yhä useammin vegaanisia tai kasvispohjaisia ruokia. Muuten, perinteisesti tehty mämmi on vegaaninen herkku (tai kauhistus), sillä sen valmistamiseen käytetään vain ruisjauhoja, maltaita, siirappia, suolaa ja vettä.
Jo viime viikonloppuna, palmusunnuntaina, virpojat toivat pääsiäisen tunnelmaa koristelluilla pajunoksilla ja tutuilla iloisilla toivotuksilla: “Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks – vitsa sulle, palkka mulle.” Monissa kodeissa virpojat ovat niin tärkeä perinne, että jos heitä ei näy eikä kuulu, on pettymys suuri. Eräs kirjoittaja ehdotti yleisöpalstalla, että yhteiskunnan pitäisi järjestää virpomista vanhuksille – tai kuljettaa heidät paikkoihin, joissa virvotaan. Niin tärkeä asia on kyseessä!
Kristillisessä perinteessä pääsiäinen on vuoden tärkein juhla. Tänään torstaina vietettävä kiirastorstai johdattaa hiljaiselta viikolta pääsiäisen tapahtumiin ja sanomaan. Sana “kiiras” tarkoittaa vanhastaan puhdistautumista.
Pääsiäinen on mielestäni paineeton juhlapyhä – siihen ei liity niin paljon ulkoisia odotuksia ja valmistelupaineita kuin esimerkiksi jouluun. Jokainen voi tehdä pääsiäisestään juuri sellaisen kuin itse haluaa. Jo pelkästään se, että ollaan matkalla kohti kesää, tuo monille hymyn huulille. Katsellaan ja kuunnellaan kevättä. Hyviä pyhiä!
auli.haapala(at)rantapohja.fi