Toi­mit­ta­jal­ta: Puna­tulk­ku vai peipponen?

Itse kus­sa­kin asuu pie­ni lin­tu­bon­ga­ri eten­kin näin keväi­sin. Kuu kiu­rus­ta kesään, puo­li kuu­ta peip­po­ses­ta, väs­tä­rä­kis­tä vähä­sen, pääs­ky­ses­tä ei päi­vää­kään. Tämä loru on pän­tät­ty aina­kin vie­lä ikä­pol­ve­ni pää­nup­pei­hin niin syväl­le, että hoem­me sitä joka kevät. Vaik­kei näi­den lin­tu­la­jien saa­pu­mi­ses­ta voi­si todel­li­suu­des­sa juu­ri­kaan pää­tel­lä kevään ete­ne­mis­tä, niin kyl­lä eten­kin väs­tä­rä­kin ja pääs­ky­sen näke­mi­nen rie­mas­tut­taa joka kevät.

Joka kevät sitä aikoo myös ope­tel­la tun­nis­ta­maan uusia­kin lin­tu­la­je­ja. Useim­mi­ten ne ovat kui­ten­kin ne van­hat tutut kuo­vit, töyh­tö­hyy­pät, kur­jet, han­het ja jout­se­net, joi­ta tulee käy­tyä bon­gai­le­mas­sa lähi­seu­tu­jen pel­loil­ta ja ran­noil­ta. Lin­tu­la­jien tun­nis­ta­mi­nen tah­too jää­dä tasol­le “onko tuo puna­tulk­ku vai peip­po­nen?” tai “liik­kuu­ko tuol­la kur­ki vai ihminen?”.

Vii­me vii­kon­vaih­tees­sa oli­vat liik­keel­lä monet muut­kin lin­tu­jen tark­kai­li­jat. Ruuh­kaa oli lau­an­tai­na esi­mer­kik­si Hai­luo­don Kirk­ko­sal­mel­la. Vas­ta jäl­keen­päin huo­ma­sin, että osa­syy suu­reen väki­mää­rään saat­toi olla lau­an­tail­le osu­neel­la Tor­nien tais­tol­la. Tuos­sa Bird­Li­fe Suo­men jär­jes­tä­mäs­sä leik­ki­mie­li­ses­sä kil­pai­lus­sa lin­tu­tor­nis­ta pyri­tään havait­se­maan mah­dol­li­sim­man mon­ta lin­tu­la­jia kah­dek­sas­sa tunnissa. 

Ran­ta­poh­jan alu­eel­la Tor­nien tais­to ‑lin­tu­bon­gauk­seen osal­lis­tut­tiin lau­an­tai­na Iin Hias­tin­lah­del­la, Yli­kii­min­gin Jolos­jär­vel­lä sekä Hau­ki­pu­taan Kel­lon ja Kivi­nie­men lin­tu­tor­neil­la. Näis­tä tor­neis­ta eni­ten lin­tu­ha­vain­to­ja teh­tiin Kel­lon lin­tu­tor­nil­la, jos­sa näh­tiin 86 eri lajia. Kivi­nie­men tor­nil­la bon­gat­tiin 80 lin­tu­la­jia, Hias­tin­lah­del­la 64 ja Jolos­jär­vel­lä 44. Mei­kä­läi­sel­lä riit­tää siis vie­lä uusia laje­ja tunnistettavaksi.

Tui­ja Järvelä-Uusitalo