- Ennen safarin alkua Markku Manninen kävi vajaan 30 osallistujan kanssa läpi yleiset käsimerkit, joita kaikkien ajajien tulee noudattaa turvallisuussyistä.
- Safariin kuuluu olennaisesti myös kunnon evästauko ja lämmin makkara maistui kelkkailun välissä.
- Haukiputaan moottorikelkkailijoiden varapuheenjohtaja Janne Hannus on tyytyväinen, että jatkossa Kiimingin suuntaan pääsee uuden yhteyden kautta, mutta harmittelee, että kiihdytyskisat täytyi perua huonojen keliolosuhteiden vuoksi.
Moottorikelkkailu on Rantapohjankin alueella monelle tärkeä talviurheiluharrastus, mutta moni noviisi ei tiedä, miten lajin pariin pääsisi tutustumaan tai minne lähteä ajamaan. Viime viikonloppuna toimittaja lähti selvittämään ohjatulle kelkkasafarille lajin salat ja vinkit aloittelijalle. Suomussalmen Kelkkailijat Ry:n järjestämän safarin alussa käytiin läpi käsimerkit, jotka kertovat letkassa ajajille milloin pysähtyä, sammuttaa moottori, jatkaa matkaa ja milloin edessä on vaaran paikka. Safarin vetäjänä toiminut Haukiputaallakin vuosia asunut vuoden 2012 naisten moottorikelkka-enduron suomenmestari Jenny Seppänen totesi, että vahinkoja sattuu, kun vauhtisokeus iskee.
– Kun tuntuu, että nyt tämä sujuu todella hyvin, kannattaa hieman himmata vauhtia, Seppänen hymyili.
Safarille osallistui myös muutaman tuhannen kilometrin verran talvessa ajava Ulla Sederlöf, jolla on myös kokemusta kelkkasafarien vetämisestä. Sederlöf kehottaa aina aloittelijaa ottamaan itselleen sopivan ajoasennon kelkan päällä.
– Hartioiden tulisi pysyä rentoina eli käsien tulisi levätä mukavasti ohjaustangolla. Kelkan päällä voi ensin ihan rauhassa harjoitella painon siirtoa puolelta toiselle, Sederlöf kertoi.
Tärkeintä mitä aloittelijan tulee muistaa on Sederlöfin mielestä vauhdin sovittaminen omaan taitotasoon ja reittiin. Ennen mutkaa otetaan vauhti pois. Hän muistuttaa, että kelkkaakin ajetaan auton ja pyörän tavoin silmillä.
– Kelkka menee sinne minne silmät katsovat. Helposti alkaa katse harhailemaan jos ei keskity ja silloin kelkan nokka osoittaa suuntaan, johon ei olla menossa. Katse on hyvä pitää kelkan keulaa kauempana, jotta oppii lukemaan reittiä ja näkee selvästi, mitä on edessä, Sederlöf totesi.
Kelkkailusta nauttiva Sederlöf lisäsi, että reitin lukutaito kehittyy ajamalla. Safarilla on helppo ajaa letkassa, kun voi katsoa tulevat käännökset, patit ja laskut edellä ajavasta, mutta toisaalta jokaisen tulisi oppia itse seuraamaan reittiä.
– Sitä näkee paljon, että mutkiin ajetaan liian kovalla vauhdilla ja sitten mutkassa jännitetään, tuleeko joku vastaan tai osuuko johonkin. Eli ennen mutkaa suhteutetaan aina oma vauhti. On tärkeää myös muistaa pysyä omalla kaistalla, Sederlöf korosti.
Aloittelevat kelkkailijat monesti säikähtävät, kun toinen suksi nousee ilmaan ja kuski pyllähtää kelkan mukana kallelleen. Siksi Sederlöfistä aloittelijan olisi hyvä harjoitella painon siirtoa puolelta toiselle. Esimerkiksi jäällä kahdeksikon ajaminen auttaa hahmottamaan mihin suuntaan omaa kroppaa tulisi milloinkin kallistaa ja lisäksi se helpottaa kaasun haltuunottoa. Kelkka on tehty ajettavaksi istualtaan, mutta seisoen ajamiselle on Sederlöfin mukaan omat paikkansa.
– Esimerkiksi tien ylityksissä näkee paremmin, kun nousee seisomaan ja seisoessa voi olla helpompi ajaa pomputtavaa reittiä, Sederlöf kertoi.
Safarille osallistujien joukossa oli pitkään kelkkailua harrastaneita ja osaavia kuskeja kuin myös aloittelijoita. Ikähaarukka oli laaja niin osallistujien kuin kelkkojenkin osalta. Osa oli tullut nauttimaan mukavasta kelkkaretkestä ja osa halusi tutustua reitistöön turvallisesti. Safarista erityisen turvallisen teki tieto siitä, että letkan viimeisenä ajava perämies huolehti, että jokainen pysyy matkassa mukana. Vaaraa eksymisestä tai letkasta jäämisestä ei siis ollut ja jokainen pystyi ajamaan reitillä omaa vauhtiaan. Reilun 60 kilometrin mittainen reitti oli aloittelevalle kelkkailijalle oikein sopiva ja seuraavana päivänä reissu tuntui jäsenissä. Kelkkakerhon puheenjohtaja Markku Manninen kertoi, että aloittelevia kelkkailijoita autetaan mielellään muun muassa reittien suhteen ja hän muistutti, että ensimmäisille kerroilla kannattaa ottaa kaveri matkaan. Sederlöf oli Mannisen kanssa samoilla linjoilla muistuttaen, että hauskaakin kelkkaillessa saa pitää.
Moottorikelkkojen määrä Suomessa on kasvanut tasaiseen tahtiin. Vuonna 2015 Suomessa oli rekisteröityjä moottorikelkkoja 143 000, kun viime vuonna luku oli 181 000. Kasvun on huomannut myös Koillismotorin Jarno Kemppainen.
– Usein käydään ensin kokeilemassa kaverin kelkkaa ja siitä innostuneena lähdetään katsomaan omaa, Kemppainen kertoi.
Oman kelkan hankkimisessa tulee Kemppaisen mukaan pohtia ensin millaiseen tarkoitukseen kelkkaa etsitään. Onko tarkoitus käydä pilkillä vai palveleeko ketterä ja tehokas kampe paremmin omia tarpeita. Safarilla toimittajan alla oli vuoden 2024 Ski-doo MX Z 600 ‑moottorikelkka, jonka Kemppainen toteaa toimivan hyvin myös aloittelevan ajajan käsissä. Samaa mieltä on Haukiputaan moottorikelkkailijat ry:n varapuheenjohtaja Janne Hannus, joka toteaa, että retkikelkkailuun ei kannata hankkia pitkätelaista umpilumen kelkkaa.
– Eikä tehokkain mallikaan ole ajomukavuuden kannalta aloittelijalle välttämättä oikea valinta. Oulun alueelta löytyy nykyisin kelkkoja vuokralle, joten aloittelijan ei tarvitse heti olla ostamassa omaa, Hannus jatkoi.
Kemppainen kertoi osan hankkivan kelkan käytettynä, mutta enemmän ajavat vaihtavat kelkan usein uusimpaan malliin.
– Onhan se vähän hassua, että viime vuoden malli on jo niin sanotusti vanha. Nyt myymme rinnakkain kuluvan vuoden mallia ja ennakkomyynnissä on jo ensi vuoden malli. Käytettyjä kelkkoja tulee paljon vaihdossa ja niitäkin menee mukavasti, Kemppainen totesi.
Kelkan hankkimisen jälkeen ostoslistalla seuraavana ovat turvalliset ajovarusteet. Kemppainen muistutti, että kaikki tarvittavat ajo‑, reitti- ja urailuvat täytyy olla kunnossa ennen ajamaan lähtemistä.
– Kunnollinen kypärä on tärkein varuste niin turvallisuuden kuin ajomukavuuden kannalta. Ei ole mukava ajaa pää jäässä tai ajolasit huurussa, Hannus totesi.
– Kunnon ajopuku ei päästä viimaa läpi ja minulla on aina, ajoin missä tahansa, rintapanssari päällä, Sederlöf lisäsi.
Oulun ja Iin alueelta löytyy tällä hetkellä hieman vajaat 12 000 rekisteröityä kelkkaa. Lähialueilta löytyy paljon reittejä, mutta tänä vuonna huono lumitilanne on haastanut harrastajia.
– Haukiputaalla aloittelijan on helppo tutustua kelkan ominaisuuksiin jääalueilla, missä on hyvin tilaa opetella kelkan käsittelyä. Täytyy kuitenkin muistaa, että jäällä liikutaan aina omalla vastuulla ja alueen jäätilanne täytyy tuntea, Hannus muistutti.
Haukiputaan moottorikelkkailijoiden ylläpitämiin kelkkauriin on Hannuksen mukaan hyvä lähteä tutustumaan esimerkiksi Keiskan Salen pihalta ja mereltä pääsee uralle Häyrysenniemestä läheltä Villenniemen venesatamaa.
– Haukiputaalta pääsee yhdistyksen ylläpitämää kelkkauraa pitkin Iihin ja sitä kautta esimerkiksi Syötteen tai Rovaniemen suuntaan. Myös Kiimingin suuntaan on tulossa uusi yhteys kaupungin ylläpitämän reittiverkoston kautta, Hannus kertoi reitistöstä.
Haukiputaalta Onkamon kautta Iihin menevä ura on vaarassa katketa Väyläviraston poistaessa Penttilän tasoristeyksen, missä ura on tällä hetkellä ainoa urayhteys, jota pitkin Haukiputaalta pääsee moottorikelkalla luvallisesti muualle Suomen reittiverkostoon. Hannus kertoi, että yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa luvallinen ja turvallinen kelkkailu Haukiputaan alueella.
– Uran mahdollisesti katketessa olemme huolissamme kelkkailun leviämisestä urien ulkopuolelle. Haemme aktiivisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja radan ylitykseen, Hannus totesi.
Myös Haukiputaan moottorikelkkailijat ovat järjestäneet jäsenilleen parina talvena safareita Syötteelle. Matka on Hannuksen mukaan kohtuullinen jonkin verran kokemusta omaaville kuljettajille, mutta aloittelijalle totesi sen olevan alkuun ehkä liian pitkä. Tälle talvelle lyhyempää safaria ei ole suunnitteilla huonon lumitilanteen vuoksi.
– Kulunut talvi on ollut kelkkailun näkökulmasta heikoin vuosikausiin. Jouduimme perumaan perinteisen kiihdytyskilpailunkin, Hannus harmitteli.