Toi­mit­ta­jal­ta: Vain kot­ka len­tää aurin­koon – ja rau­han toivo

Toi­mit­ta­jan työs­sä pää­see usein jän­nän äärel­le – välil­lä pien­ten suur­ten tari­noi­den pariin. Iis­sä juna­ra­dal­la hen­ken­sä piti­mek­si poroa­te­ri­aa naut­ti­nut maa­kot­ka ei arvan­nut, että sii­tä tuli­si sen vii­mei­nen ate­ria. Kot­kan teh­tä­vä ei kui­ten­kaan päät­ty­nyt, vaan täy­tet­ty­nä se jat­koi ole­mas­sao­lo­aan Hau­ki­pu­taan polii­sia­se­man kävi­jöi­den ilona.

Kot­kan tari­na jat­kuu nyt eläin­museon kokoel­miin, kun Hau­ki­pu­taan ase­ma hil­je­nee. Väis­tä­mät­tä herää idea, eikö uudel­la uljaal­la pää­po­lii­sia­se­mal­la Rus­kon­se­läs­sä oli­si paik­kaa maa­kot­kal­le? Se voi­si ker­toa pait­si Iin ja Hau­ki­pu­taan tapah­tu­mas­ta myös polii­si­teh­tä­vien moninaisuudesta.

Hau­ki­pu­taal­la poh­di­taan myös, mikä on Nie­me­län­tör­män mai­se­mis­sa 1950-luvul­ta asti seis­seen polii­sia­se­man koh­ta­lo Kii­min­ki­joen tun­tu­mas­sa. Näh­tä­väk­si jää, mitä kiin­teis­tön omis­ta­ja Senaat­ti-kiin­teis­töt päät­tää tar­peet­to­mak­si jää­vän raken­nuk­sen kohtalosta.

Kir­joit­taes­sa­ni kot­ka­jut­tua sain myös kos­ke­tuk­sen kor­va­ma­toon, kun iki­vih­reä kap­pa­le Vain kot­ka len­tää aurin­koon alkoi soi­da pääs­sä­ni. Sen levyt­ti suo­mek­si 70-luvul­la Mar­kus, ja myö­hem­min Jark­ko Aho­la teki sii­tä rokim­man ver­sion. Alun­pe­rin kysees­sä on Daniel Alomía Robe­sin peru­lai­nen kan­san­sä­vel­mä vuo­del­ta 1913. Kap­pa­leen tee­ma­na on vapau­den ja oikeu­den tavoittelu.

Kun myrs­ky uhkaa pil­vet mus­tat on

Tämän maan pitää saan

Vain kot­ka nous­ta voi…

Se len­tää vah­voin sii­vin lois­toon auringon

Ylös jää kot­ka, kun­nes tyy­ni sää…

Lau­lun tee­ma on enem­män kuin ajan­koh­tai­nen myös nyt, kun jou­dum­me pidät­tä­mään hen­gi­tys­täm­me miten Ukrai­nan sodan rau­han­neu­vot­te­lut ete­ne­vät ja Venä­jän jär­je­tön hyök­käys­so­ta Ukrai­naan saa­tai­siin vii­mein loppumaan.

Toi­vo­kaam­me, että neu­vot­te­li­joil­ta löy­tyy samo­ja omi­nai­suuk­sia, joi­ta kot­kaan ver­taus­ku­val­li­ses­ti lii­te­tään: vii­saut­ta, älyk­kyyt­tä, kor­ke­aa ymmär­rys­tä ja kau­ko­nä­köi­syyt­tä. Näi­tä omi­nai­suuk­sia tar­vi­taan, jot­ta saa­daan aikaan kes­tä­vä rau­ha ja oikeu­den­mu­kai­suus toteutuu.

auli.haapala(at)rantapohja.fi