Luke­mi­nen kan­nat­taa aina

Ran­ta­poh­ja ker­toi tiis­tai­na 25.2. Hau­ki­pu­taan kou­lun joka­viik­koi­ses­ta kir­ja­ker­hos­ta. Äidin­kie­len opet­ta­jan Tii­na Hin­ti­kan vetä­mäs­sä ker­hos­sa lue­taan ja jae­taan kir­ja­vink­ke­jä. Tämä on hie­no juttu.

Toki pelaa­mi­nen tie­to­ko­neel­la tai muul­la lait­teel­la on muka­vaa. Jos koh­dal­le sat­tuu sopi­van haas­ta­va peli, seu­raa­vaa peli­het­keä oikein odot­taa. Muka­va on kat­soa myös tele­vi­sio­ta tai sen suo­ra­tois­to­ka­na­via. Monel­la kuluu päi­vit­täin tun­te­ja kän­nyk­kää näpe­löi­den ja somea selatessa.

Ei kui­ten­kaan ole luke­mi­sen voit­ta­nut­ta. Luke­mal­la saa­dut koke­muk­set tari­nois­ta ja tie­dos­ta ovat pal­jon voi­mak­kaam­pia ja pit­kä­ai­kai­sem­pia kuin vaik­ka­pa elo­ku­vas­ta kat­so­mal­la saa­dut. Kyse on kui­ten­kin ajan­käy­tös­tä. Aika on rajal­lis­ta. Jos vapaa-aika kuluu kän­ny­kän, pelien tai tele­vi­sion paris­sa, se on pois vaik­ka­pa lukemiselta.

Me suo­ma­lai­set olem­me aina­kin vie­lä luku­kan­saa – se on yksi kan­sa­kun­nan menes­tyk­sen avai­mis­ta – pal­jol­ti hie­no­jen kir­jas­to­pal­ve­lu­jem­me ansios­ta. Kir­jas­to on anta­nut kan­sal­le sivis­tyk­sen eväi­tä tulo­ta­soon katsomatta.

Vii­mei­sim­mät tut­ki­muk­set kui­ten­kin ker­to­vat, että suo­ma­lais­ten luku­tai­to oli­si heik­ke­ne­mäs­sä. Samaan aikaan on tie­dos­sa, että työ­pai­kat ovat muut­tu­neet sel­lai­sik­si, että luku- ja kir­joi­tus­tai­don mer­ki­tys korostuu.

Van­hem­mat ja kou­lu­lai­tos ovat suu­res­sa vas­tuus­sa luke­mi­sen ja sitä myö­tä ajat­te­lun edis­tä­mi­ses­sä. Luke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen äidin­kie­lel­lä on suo­ma­lai­suu­den tär­kein hen­ki­nen voimavara.

Huo­men­na vie­te­tään Kale­va­lan ja suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin päi­vää. Oli­si­ko ilta koti­mai­sen kir­jan paris­sa vaih­teek­si muka­vam­pi kuin tele­vi­sion kana­vil­la pujottelu.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.