Arto Kel­ta­mäen puu­kot edus­ta­vat iiläis­tä käsityöosaamista

Iiläi­nen Arto Kel­ta­mä­ki aloit­ti puuk­ko­ja val­mis­ta­van AK Puuk­ko ‑yri­tyk­sen­sä toi­min­nan jo vuon­na 1996, jol­loin hän uskal­tau­tui muut­ta­maan har­ras­tuk­sen­sa työk­si. Yrit­tä­jän käsis­sä on siten ehti­nyt val­mis­tua puuk­ko­ja joka läh­töön – pie­nem­piä ja suu­rem­pia, aikui­sen tai lap­sen käteen istu­via sekä met­säs­tä­jil­le tai kala­mie­hil­le sopi­vil­la koris­teil­la varustettuja.

Puo­len­tois­ta met­rin mit­tai­sia jät­ti­puuk­ko­ja­kin hänel­lä on tapa­na teh­dä yksi kap­pa­le vuodessa.

– Aina on niil­le­kin osta­ja jos­tain ilmaan­tu­nut. Ovat­han ne komean näköi­siä, vaik­ka ovat­kin älyt­tö­män pai­na­via, Kel­ta­mä­ki naurahtaa.

Suu­rin osa hänen tuot­teis­taan on kui­ten­kin ihan nor­maa­liin käyt­töön tar­koi­tet­tu­ja puuk­ko­ja, ulkoa­sul­taan kyl­lä­kin san­gen eri­lai­sia kuin teh­das­val­mis­tei­set vas­ti­neet. Tuot­tei­ta menee­kin pal­jon myös lah­joik­si ja koristeiksi.

Puuk­ko­jen kah­voi­hin Kel­ta­mä­ki käyt­tää muun muas­sa visa­koi­vua ja pah­ko­ja sekä luu­ta ja nah­kaa. Terät hän nykyi­sin tilaa enim­mäk­seen puo­li­val­mii­na, jos­kin nii­den­kin teke­mi­nen onnis­tuu myös hänel­tä itsel­tään. Samoin tup­pien val­mis­tus tapah­tuu oma­na työ­nä tai jos­kus ali­hank­ki­jaa käyttäen.

Nykyi­sin tuot­teet val­mis­tu­vat Kel­ta­mäen kodin piha­pii­riin raken­ne­tus­sa vers­taas­sa, aiem­min paja sijait­si hänen lap­suu­den­ko­tin­sa ulkorakennuksessa. 

– Van­has­ta vers­taas­ta piti luo­pua, kun lap­suu­den­ko­ti myy­tiin. Vie­lä­kin toi­si­naan sil­ti kai­paan siel­lä val­lin­nut­ta idyl­liä ja tun­nel­maa, vaik­ka töi­tä teh­des­sä siel­lä oli usein hiki pääs­sä mut­ta jalat jääs­sä, hän ilmaisee.

Jou­lun alla Kel­ta­mäel­lä on jo usea­na vuon­na ollut tapa­na pitää myyn­ti­pöy­tää Iin Kärk­käi­sen käy­tä­väl­lä, muu­toin hän tal­vi­sin kes­kit­tyy pal­jol­ti tilaus­töi­hin. Kii­vain­ta seson­kiai­kaa on kesä­kausi, jol­loin mark­ki­noi­ta ja mui­ta kesä­ta­pah­tu­mia riit­tää jokai­seen vii­kon­lop­puun. Nii­hin yrit­tä­jä suun­taa sekä lähia­lueil­le että kau­em­mas ympä­ri puo­len Suomen.

– Kesäi­sin val­mis­tan tuot­tei­ta vii­kot ja myyn vii­kon­lop­pui­na. Myyn­ti onkin työn paras osuus, kun pää­see ihmis­ten kans­sa jut­tusil­le, teke­mi­nen kun sinäl­lään on yksi­näis­tä hommaa.

Kel­ta­mäen vers­taal­ta löy­ty­vät muun muas­sa van­ne­sa­ha, pora, polt­to­ky­nä ja hio­ma­ko­ne. Mikään lai­te ei kui­ten­kaan ole mas­sii­vi­sen kokoi­nen, joten koko työ­pa­ja mah­tuu hyvin nykyi­siin tiloihin.

– Koneet ovat van­ho­ja mut­ta ehkä juu­ri sen takia myös var­ma­toi­mi­sia ilman nyky­ajan hie­nouk­sia, tote­aa yrit­tä­jä, jol­ta onnis­tuu myös oman kalus­ton kor­jaa­mi­nen tarvittaessa.

Uusien tuot­tei­den val­mis­tuk­sen lisäk­si Kel­ta­mä­ki enti­söi ja kor­jaa van­ho­ja puuk­ko­ja ja veit­siä sekä tar­jo­aa teroi­tus­pal­ve­lua. Huk­kaan hän ei hei­tä juu­ri mitään, vaan jämä­pa­loil­le­kin löy­tyy yleen­sä jokin käyt­tö­koh­de, ja hion­nas­ta syn­ty­vä pöly pää­tyy lan­noit­ta­maan koti­pi­han pensaita.