Kolum­ni: Huol­to­var­muus kel­paa nyt Euroopalle

Juha Mart­ti­la.

EU on raken­net­tu savi­ja­loil­le. Kai­ken­lai­seen sää­te­lyyn pan­naan pauk­ku­ja, mut­ta krii­sien koh­da­tes­sa huo­mat­tiin, että varau­tu­mi­nen pet­ti pahasti.

Suo­mi piti kiin­ni huol­to­var­muu­des­ta, vaik­ka välil­lä maa­il­ma näyt­ti jo rau­hal­li­sem­mal­ta pai­kal­ta. His­to­rian opit pai­noi­vat. Huol­to­var­muu­tem­me mal­li on ainut­laa­tui­nen. Sii­nä jul­ki­nen hal­lin­to ja yksi­tyi­nen sek­to­ri toi­mi­vat hyväs­sä yhteis­työs­sä. Val­tio hal­lin­noi ja yksi­tyi­set yri­tyk­set tuottavat.

Huol­to­var­muus­mal­lim­me herät­tää mie­len­kiin­toa Euroo­pas­sa. Suo­meen käy­dään tutus­tu­mas­sa tihe­ään. Var­sin­kin län­si­naa­pu­rim­me Ruot­si on pan­nut tuu­le­maan. Se vah­vis­taa krii­sin­sie­to­ky­ky­ään ja monia oppe­ja ammen­ne­taan Suomesta.

Ruot­si havait­si monen muun asian ohel­la, että sen ruo­ka­tur­va on lii­an tuon­ti­ve­tois­ta. Näl­kä iskee, jos ulko­maan­kaup­pa sak­kaa. Siel­lä hal­li­tus on ryh­ty­nyt toi­miin oman ruo­an­tuo­tan­non lisää­mi­sek­si. Lihaa ja mai­toa halu­taan lisää.

Kyl­lä Suo­men­kin varau­tu­mi­ses­sa krii­sei­hin on iso­ja paran­ta­mi­sen paik­ko­ja. Ulko­maan­kau­pan logis­tiik­ka on aivan lii­ak­si Itä­me­ren lai­va­lii­ken­teen varassa.

Poh­joi­set rai­deyh­tey­det sekä sil­ta- ja tun­ne­liyh­tey­det Ruot­siin ovat enem­män puhei­ta kuin teko­ja. Mää­rä­tie­toi­nen suun­nit­te­lu on saa­ta­va rävä­käs­ti liik­keel­le. Oulu voi hyvin­kin olla Atlan­tin ja Jää­me­ren lii­ken­teen sol­mu­koh­ta, jos­ta jat­ke­taan mat­kaa euroop­pa­lai­sil­la raideleveyksillä.

Vuo­den 2022 hal­li­tuk­sen huol­to­var­muus­se­lon­teos­sa tuo­tiin esil­le huo­li maa­ti­lo­jen talous­ti­lan­tees­ta krii­si­val­miut­ta hei­ken­tä­vä­nä ilmiö­nä. Asi­aan oli syy­tä herä­tä. Jos ruo­ka lop­puu, niin sil­loin lop­puu kaik­ki muukin.

Ruo­ka-ala tie­dos­taa itse­kin sen, että ruo­kaa tuo­te­taan jat­kos­sa vain sil­loin, jos tämän päi­vän maa­ti­lat kyke­ne­vät toi­mi­maan ja inves­toi­maan. Tilan­net­ta pyri­tään kor­jaa­maan mark­ki­na­ve­toi­ses­ti. Ruo­ka­mark­ki­noil­la on rahaa, mut­ta sii­tä on saa­ta­va suu­rem­pi osa tuo­tan­toon. Ruo­ka­vien­tiä kas­va­te­taan, jot­ta tuot­ta­jat eivät oli­si pel­käs­tään parin koti­maan osta­jan kyykytettävinä.

EU:n uusi komis­sio näyt­tää otta­van varau­tu­mi­sen ja huol­to­var­muu­den edel­tä­ji­ään vaka­vam­min. Kulu­va kevät näyt­tää, pitää­kö lin­ja myös rahoituspäätöksissä.

Euroo­pan päät­tä­jil­lä on usein vai­keuk­sia käsit­tää koko­nais­tur­val­li­suu­teen perus­tu­vaa ajat­te­lu­mal­lia. Suo­mi on asias­sa valis­ta­nut ja oppi on toi­vot­ta­vas­ti men­nyt perille.

Toi­veis­sa on, että EU suun­taa mit­ta­via varo­ja itä­ra­ja­val­tioi­den­sa alue­ta­louk­sien vah­vis­ta­mi­seen ja infra­struk­tuu­riin. Vah­va alue­ta­lous ja sosi­aa­li­nen eheys ovat mitä par­hain­ta puolustuskykyä.

Maa­ta­lou­den rahoi­tuk­ses­sa on vah­vis­tet­ta­va hajau­tet­tua per­he­vil­jel­mä­mal­lia. Kan­nat­ta­va tuo­tan­to on olta­va mah­dol­lis­ta myös epä­suo­tui­sil­la alueil­la. Suo­men on saa­ta­va mah­dol­li­suus rää­tä­löi­dä maa­ta­lous­po­li­tiik­kaa parem­min omia läh­tö­koh­ti­aan vas­taa­vak­si. Ruo­al­la ei pidä leik­kiä – ei myös­kään ruo­an tuotannolla.

Juha Mart­ti­la, MTK:n puheenjohtaja