Hoi­de­tut kuusi­tai­mi­kot ovat yhä useam­min sekapuustoisia

Kuusi­val­tai­sis­ta tai­mi­kois­ta vain kah­dek­san pro­sent­tia on lähes puh­tai­ta kuusi­koi­ta, käy ilmi Met­sä­kes­kuk­sen vii­me vuo­den tar­kas­tuk­sis­ta hoi­de­tuis­sa tai­mi­kois­sa. Joka kol­man­nes­sa kuusi­val­tai­ses­sa tai­mi­kos­sa on mui­ta puu­la­je­ja vähin­tään 30 pro­sent­tia. Seka­met­sän kas­vat­ta­mi­nen kiin­nos­taa yhä useam­pia met­sä­no­mis­ta­jia ja se voi pie­nen­tää tiet­ty­jen met­sä­tu­ho­jen ris­kiä tulevaisuudessa. 

Tai­mi­kon­hoi­dos­sa tai­mi­kos­ta pois­te­taan pui­ta, jot­ta jäl­jel­le jää­vät puun­tai­met saa­vat lisää valoa ja kas­vu­ti­laa. Istu­tet­tu­ja kuusi­koi­ta on mah­dol­lis­ta muut­taa tie­toi­ses­ti moni­la­ji­sik­si tai­mi­kon­hoi­don yhtey­des­sä. Met­sä­kes­kuk­sen tar­kas­ta­mis­ta tai­mi­kois­ta oli pois­tet­tu myös istu­tet­tu­ja kuusia ja annet­tu näin tilaa muil­le luon­tai­ses­ti syn­ty­neil­le puulajeille. 

Tai­mi­kon­hoi­to teh­dään usein kah­teen ker­taan. Met­sä­kes­kuk­sen vuo­den 2024 tar­kas­tus­tu­lok­sis­ta käy ilmi, että toi­seen ker­taan hoi­de­tuis­sa kuusi­tai­mi­kois­sa oli luon­tai­ses­ti syn­ty­nei­tä mui­ta puu­la­je­ja suh­tees­sa enem­män kuin pie­nis­sä tai­mi­kois­sa, jois­sa työ oli teh­ty ensim­mäi­sen kerran. 

– Suun­taus näyt­täi­si ole­van se, että yhä useam­pi met­sä­no­mis­ta­ja jät­tää havu­puu­tai­mi­koi­hin myös leh­ti­pui­ta. Seka­puus­toi­suus lisää luon­non moni­muo­toi­suut­ta, antaa ravin­toa ja suo­jaa eläi­mil­le sekä pie­nen­tää tiet­ty­jä met­sä­tu­ho­ris­ke­jä, tote­aa met­sän­hoi­don joh­ta­va asian­tun­ti­ja Mark­ku Remes Suo­men metsäkeskuksesta. 

Met­sä­kes­kus tar­kas­taa vuo­sit­tain met­sä­ta­lou­den tuil­la teh­ty­jä met­sän­hoi­to­töi­tä tai­mi­kois­sa ja nuo­ris­sa met­sis­sä. Tar­kas­tuk­sis­sa mita­taan muun muas­sa met­sän­hoi­to­työn jäl­keen tai­mik­koon jää­nei­den run­ko­jen määrää. 

– Run­ko­lu­ku on las­ke­nut kuusi­tai­mi­kois­sa vii­me vuo­si­kym­me­nen aika­na, mut­ta tai­mi­koi­den kes­ki­mää­räi­nen tiheys on edel­leen­kin met­sän­hoi­don suo­si­tuk­sia suu­rem­pi. Tai­mi­kot oli­vat hoi­don jäl­keen sel­väs­ti har­vim­pia Lapis­sa, mikä joh­tuu ilmei­ses­ti myös alhai­sem­mas­ta tihey­des­tä ennen hoi­toa, sanoo rahoi­tuk­sen ja tar­kas­tuk­sen pal­ve­lu­pääl­lik­kö Aki Hos­tik­ka Suo­men metsäkeskuksesta. 

Kuusi­tai­mi­kois­sa oli run­saim­min leh­ti­puus­toa Lapis­sa, Poh­jan­maal­la ja Uudel­la­maal­la. Niu­kim­min leh­ti­puus­toa oli Var­si­nais-Suo­mes­sa. Se joh­tuu toden­nä­köi­ses­ti sii­tä, että hir­vie­läi­met ovat syö­neet puun­tai­mia. Kuusi­val­tai­sia tai­mik­ko­ja oli lii­an karuil­la kas­vu­pai­koil­la eni­ten Kes­ki-Poh­jan­maal­la, Poh­jan­maal­la ja Lapissa. 

Hoi­de­tut män­ty­tai­mi­kot ovat tar­kas­tus­ten perus­teel­la har­vem­pia kuin aikai­sem­min. Vaih­te­lu hoi­det­tu­jen män­ni­köi­den tihey­des­sä on kui­ten­kin suur­ta. Män­ni­köt oli­vat tiheim­piä Pir­kan­maal­la ja har­vim­pia Lapissa. 

– Tar­kas­te­tuis­sa män­ty­tai­mi­kois­sa oli sel­väs­ti enem­män hyvin har­vo­ja tai­mi­koi­ta kuin tar­kas­te­tuis­sa kuusi­tai­mi­kois­sa. Niis­sä talou­del­li­nen tuot­to ja hii­len­si­don­ta­ky­ky ovat heik­ko­ja. Alhai­seen tihey­teen ovat voi­neet vai­kut­taa muun muas­sa hir­vie­läin­ten syö­mät puun­tai­met sekä epä­on­nis­tu­mi­set met­sän uudis­ta­mi­ses­sa sekä sen jäl­ki­hoi­dos­sa, Remes arvioi. 

Tai­mik­ko­vai­heen ylit­tä­neis­sä kuusi- ja män­ty­val­tai­sis­sa nuo­ris­sa met­sis­sä har­ven­nus­työn laa­tu vaih­te­li pal­jon. Kes­ki­mää­rin 10–15 met­rin pituu­des­sa hoi­det­tu­ja hyvin har­vo­ja nuo­ria met­siä oli tar­kas­tuk­ses­sa muka­na pal­jon. Har­vo­ja puus­to­ja oli eni­ten Poh­jois-Suo­mes­sa sekä suo­val­tai­sis­sa Ete­lä-Poh­jan­maan ja Kes­ki-Poh­jan­maan maakunnissa. 

Tie­dot perus­tu­vat Suo­men met­sä­kes­kuk­sen tai­mi­kon var­hais­hoi­don ja nuo­ren met­sän hoi­don maas­to­tar­kas­tus­ten tulok­siin vuo­si­na 2016–2024. Tar­kas­tuk­sia on teh­ty näi­nä vuo­si­na yhteen­sä yli 78 000 heh­taa­rin alalla.