Ala­ky­län Nuo­ri­so­seu­ran hätä­huu­to –Toi­min­ta lop­puu ja talo kyl­me­nee, jos mukaan ei löy­dy uusia aktiiveja

Ala­ky­län Nuo­ri­so­seu­ra Toi­vo­la on jo 104-vuo­tias kylä­läi­siä koon­nut ja kylä­ta­lo Toi­vo­laa yllä­pi­tä­nyt yhdis­tys, jon­ka jäsen­mää­rä on pik­ku­hil­jaa las­ke­nut ja aktii­vis­ten toi­mi­joi­den mää­rä vähen­ty­nyt. Nyt ollaan tilan­tees­sa, jos­sa seu­ran joh­to­kun­nas­sa on jou­dut­tu iske­mään tosi­asiat pöytään.

– Toi­vom­me, että löy­däm­me mukaan pian uusia teki­jöi­tä. Jos kevää­seen men­nes­sä ei muu­tos­ta tapah­du, alam­me ajaa toi­min­taa alas. Samoin alam­me sel­vit­tää, mitä voim­me Toi­vo­lal­le teh­dä, sanoo puheen­joh­ta­ja Nii­na Määt­tä.

Jo nyt seu­ras­sa on val­mis­tau­dut­tu toi­min­nan epä­var­maan jat­koon siten, että Toi­vo­lan vuo­kraa­mis­ta vuo­del­le 2026 on rajoitettu.

Kevyin mie­lin toi­min­nan hii­pu­mi­sen äärel­lä ei nuo­ri­so­seu­ran joh­to­kun­nas­sa olla. Määt­tä itse on kol­man­nen pol­ven toi­vo­la­lai­sia, ja hän on ollut äitin­sä muka­na toi­min­nas­sa lap­ses­ta saak­ka. Joh­to­kun­nan jäsen Kert­tu Heik­ki­nen puo­les­taan on muu­al­ta kyläl­le muut­ta­nut, mut­ta ollut innok­kaas­ti muka­na nuo­ri­so­seu­ras­sa jo pitkään.

– Toi­voi­sim­me kovas­ti, että sai­sim­me lisää käsi­pa­re­ja toi­min­taan. Tämä talo ja nuo­ri­so­seu­ra tar­joa­vat kai­kil­le kylä­läi­sil­le lähes rajat­to­mat mah­dol­li­suu­det. Jokai­nen voi tul­la mukaan, ja tääl­lä voi jär­jes­tää vaik­ka mitä. Oli­si kama­lan sää­li, jos hom­ma kuo­li­si, Heik­ki­nen toteaa.

Jos mukaan saa­tai­siin riit­tä­väs­ti aktii­vis­ta väkeä, vas­tuu jakau­tui­si, eikä kukaan kuor­mit­tui­si liikaa.

– Toi­vo­la ja koko nuo­ri­so­seu­ra on meil­le niin tär­keä. Oli­si muka­va saa­da uusia toi­mi­joi­ta ja uusia näke­myk­siä mukaan. Emme ole itse jää­mäs­sä pois, jos uusia ihmi­siä saa­daan mukaan. Omat voi­ma­va­ram­me vain eivät enää rii­tä, Nii­na Määt­tä sanoo.

Joh­to­kun­nas­sa aja­tel­laan, että koro­na oli tie­tyn­lai­nen kään­ne­koh­ta seu­ran toi­min­nas­sa. Tuol­loin ihmi­set jäi­vät kotei­hin­sa ja tot­tui­vat uuteen nor­maa­liin. Toi­saal­ta Ala­ky­läl­le on tul­lut pal­jon uusia asuk­kai­ta, jot­ka eivät ole vie­lä löy­tä­neet mukaan nuorisoseuraan.

– Monet var­maan ajat­te­le­vat, että teke­mis­tä on läh­det­tä­vä hake­maan muu­al­ta, oman kylän mah­dol­li­suu­det jää­vät huo­miot­ta, Nii­na Määt­tä sanoo.

Vie­lä joi­tain vuo­sia sit­ten seu­ran jäsen­mää­rä on 500. Nyt men­nään 200 jäse­nen tie­noil­la. Toki yhdis­tys on aiem­min­kin koke­nut hil­jai­sia aiko­ja yli sata­vuo­ti­sen his­to­rian­sa aika­na, mut­ta nyt on tosi kyseessä.

Yhdis­tys saa tulon­sa vuo­kraa­mal­la Toi­vo­laa, joka onkin erit­täin halut­tu tapah­tu­mien ja juh­lien pito­paik­ka. Taloa käyt­tä­vät myös monet seu­rat omiin toi­min­toi­hin­sa sekä muun muas­sa Oulu-opis­to jär­jes­tää siel­lä jump­paa. Ala­ky­län Nuo­ri­so­seu­ra jär­jes­tää itse dis­ko­ja sekä lap­sil­le että aikui­sil­le. Lisäk­si vireil­tä vuo­sil­ta on vie­lä jäl­jel­lä Marian­päi­vän hiihdot.

– Tämä voi­si par­haim­mil­laan olla mei­dän ala­ky­lä­läis­ten, tirin­ky­lä­läis­ten sekä hai­pus­ky­lä­läis­ten yhtei­nen olo­huo­ne. Tääl­lä voi­si jär­jes­tää vaik­ka lau­ta­pe­li tai ‑peli-ilto­ja. Meil­lä on pin­gis­pöy­tä ja bil­jar­di­pöy­tä. Uskon, että tuli­joi­ta iltoi­hin oli­si, kun­han vain löy­tyi­si lisää väkeä mukaan jär­jes­tä­mään, Heik­ki­nen esittää.

Joh­to­kun­ta toi­vot­taa mukaan toi­min­taan niin uudet kuin van­hat­kin kylä­läi­set. Toi­vo­lan katon alle mah­tu­vat kai­ke­ni­käi­set lap­sis­ta ja nuo­ris­ta ikäih­mi­siin saakka.

Nuo­ri­so­seu­ran­ta­lo Toi­vo­la on pidet­ty hie­nos­sa kun­nos­sa. Pin­ta­re­mon­tis­ta, jos­sa teh­tiin muun muas­sa lat­tiat uusik­si, on noin kol­me vuot­ta aikaa. Talon yllä­pi­toon on saa­tu sen vuo­kraa­mi­sen lisäk­si rahaa myös koti­seu­tu­lii­tol­ta. Vie­lä tois­tai­sek­si Toi­vo­lan tilan­ne on hyvä.

– Meil­lä sen­tään on tääl­lä läm­möt pääl­lä. Moni nuo­ri­so­seu­ra on jou­tu­nut sul­ke­maan talon­sa. Limin­gas­sa on par­hail­laan vai­keuk­sia ja koti­paik­ka­kun­ta­ni Uta­jär­ven nuo­ri­so­seu­ran­ta­lo on ollut jo pit­kään kyl­mil­lään. Se oli­si todel­li­nen har­mi, jos Toi­vo­lal­le kävi­si noin, Kert­tu Heik­ki­nen korostaa.

Nai­set totea­vat, että kylä­läi­set kyl­lä arvos­ta­vat sitä, että toi­min­taa on, ja sii­tä tulee poik­keuk­set­ta posi­tii­vis­ta palau­tet­ta. Tapah­tu­mis­sa syn­tyy pal­jon läm­min­hen­ki­siä koh­taa­mi­sia ja hyvää miel­tä. Myös teki­jät ovat saa­neet nuo­ri­so­seu­ras­sa mer­kit­tä­vää sisäl­töä elä­mään­sä, mut­ta nyt vaa­ka­kup­pi on kään­ty­nyt kuor­mit­ta­vuu­den puolelle.

– Mikä­li vii­meis­tään nyt ei uut­ta väkeä löy­dy, meil­le jää ainoas­taan poh­dit­ta­vak­si, kuka sam­mut­taa valot. Se pää­tös tulee ole­maan järi­syt­tä­vän vai­kea ja surul­li­nen. Toi­vot­ta­vas­ti sii­hen ei jou­du­ta, mut­ta juu­ri nyt ei näy­tä hyväl­tä, Nii­na Määt­tä toteaa.