Nykysuomen sanakirjan mukaan ideologia on ”- — jonkin tietyn aatteen mukainen (poliittinen, uskonnollinen) maailmankatsomus, aatemaailma.” Aate puolestaan on ”- — ihmisen maailmankatsomusta ja toimintaa määräävä yleväsisältöinen ajatus; pyrkimys, tavoite.” Ja maailmankatsomus on ”- — ihmisen kokonaiskäsitys todellisuuden olemuksesta ja arvosta.”
Ideologia on siis ihmisen mielessä muodostunut ajatusten ja aatteiden kokonaisuus. Se voi olla myös poliittiseksi tai uskonnolliseksi aatteeksi muodostunut ohjelma, joka yleensä perustuu jonkun auktoriteetin, filosofin, uskonoppineen tai poliitikon ajatuksiin.
Ideologialle on tyypillistä, että se sivuuttaa usein tieteelliset ja havaintoihin perustuvat tosiasiat ja perustuu subjektiivisiin näkemyksiin. Ideologialle on tyypillistä myös dogmaattisuus: eli se on kovin pysyväisluonteinen, ei muutu helposti, koska sen perustana on oppilauseet (dogmit), jotka on hyväksytty ikään kuin ikuisesti pysyviksi. Näiden dogmien muuttaminen koetaan opin kannattajien keskuudessa jollain tavalla pyhän totuuden loukkaamiseksi. Joskus ideologiasta luopujaa voidaan kutsua harhaoppiseksi.
Jos Suomen poliittiselta kentältä etsii tällä hetkellä ideologiaa, niin se löytyy selvimmin oikeistopuolueista. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen rahoittamiseksi nykyinen hallitus toteuttaa asiakasmaksujen korotuksia, valinnanvapautta, Kela-korvausten nostoja yksityisestä terveydenhuollosta, avustusten leikkaamisia jne.
Tavoitteina on aivan ilmeisesti muuttaa Suomen julkisen sosiaali- ja terveyshuollon perustaa kannustamalla yksityisten yritysten toimintaa ja ohjaamalla kansalaisia käyttämään yksityisiä palveluja. Toisaalta esim. yritystuilla ja verotuksen muutoksilla helpotetaan uusliberalistisen talousideologian mukaista toimintaa. Myös maahanmuuton kategorista vastustamista ja rasismia voi hyvällä syyllä kutsua ideologiseksi.
Vasemmisto on yrittänyt torpata edellä kuvattuja muutoksia vetoamalla tutkimustuloksiin, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja ylipäätään ihmisten yhdenvertaisuuteen. Vasemmistolla on oma historiallinen painolastinsa ideologian suhteen, mutta se on historiaa. Ylevää aatetta ja arvoja vasemmistolla on, mutta ideologia oppirakennelmana alkaa olla varsin ohutta. Tilalle on alkanut tulla arvoihin ja tietoon sekä tutkimukseen perustuva politiikka.
Ilmastokeskustelussa ideologiaa on alettu käyttää ilmastoaktivisteja leimaavana ja alentavana käsitteenä. Esimerkiksi Kansanedustaja Pekka Aittakumpu hyvin asenteellisessa mielipidetekstissään (Rantapohja 03.01.2025) sanoo: ”Meidän ei pidä ajaa alas kotimaista maatalouttamme alas yksisilmäisen ilmastoideologian nimissä.” Hän väittää, että uusia ravitsemussuosituksia on pilattu sillä, että niissä on pidetty ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutuksia liian määräävinä tekijöinä. Tekstissään Aittakumpu sivuuttaa keveästi kaikki tutkimustulokset ruoan ympäristövaikutuksista ja toteaa vieläpä, että ”- — suomalainen naudanlihan tuotanto edistää luonnon monimuotoisuutta ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöä.” Näin varmasti onkin eräissä harvinaisissa tilanteissa esim. luomulihan tuotannossa ja ns. maisemalaidunnuksessa, mutta se on häviävän pieni osa maamme naudanlihan tuotannosta.
Ilmastoaktivistit eivät ole ajamassa maataloutta alas, mutta ovat kyllä ajamassa tuotannon muuttamista ilmastoystävällisemmäksi. Vastakkainasettelu ilmastotoimenpiteiden ja maatalouden välillä on harahaanjohtavaa ja vahingollista molemmille osapuolille. Ravitsemissuositusten keskeinen perustelu on kuitenkin kansanterveys.
Iin kunnanvaltuuston kokouksessa keskusteltiin Ilmastoareenan järjestämisestä vuonna 2026 sekä sen toteuttamisen varmistamiseksi myönnettävästä suunnittelumäärärahasta vuodelle 2025. Keskustelussa suurempaa määrärahaa kannattavien valtuutettujen perusteluja kutsuttiin ideologisiksi, mutta ei niitä kukaan halunnut kumota. Kuultiin jopa sellainen sanonta kuin ideologiset kekkerit. Kuitenkin määrärahaa puoltavat valtuutetut perustavat näkemyksensä tosiseikkoihin, eli tieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja havaintoihin. Ilmasto lämpenee ja ihmiskunnan pitää reagoida tähän muutokseen välttääkseen suuren katastrofin. Vihreä siirtymä voi olla yksi keino torjua ilmaston lämpenemistä, ja siirtymässä ovat avainasemassa yritykset ja yhteiskunnan tukipolitiikka.
Ilmastoareena-tapahtumassa on tilaisuus viedä vihreää siirtymää eteenpäin ja kannustaa ihmisiä toimimaan niin, että heidän hiilijalanjälkensä olisi mahdollisimman pieni. Ilmastoareena on juuri sellainen teko, joita keskustelussa kaivattiin – ja teko johtaa toisiin tekoihin, kun hyvän kierre saa jatkoa.
Keskustelussa saikin sellaisen kuvan, että perustelut olivat ideologisia juuri niillä, jotka vastustivat suuremman määrärahan antamista. Kutsumalla Ilmastoareenaa ideologisiksi kekkereiksi yritettiin leimata suurempaa määrärahaa puoltaneet jollain tavalla ideologiansa vangiksi. Mutta perusteluja tälle nimittelylle ei kukaan esittänyt. Sen sijaan määrärahan vastustajat perustivat väitteensä uskomuksiin ja mielikuviin siitä, mihin ilmastoareenan puolustajat perustivat väitteensä.
Aittakumpu vetoaa tekstissään vanhaan tuttuun argumenttiin, että meidän tekemisillämme ei ole pienenä maana merkitystä globaalisti. Saman logiikan mukaan minunkaan ei kai annattaisi maksaa veroja, kun ei niillä minun maksamillani veroilla ole merkitystä isossa kokonaisuudessa.
Teijo Liedes, Iin kunnanhallituksen puheenjohtaja, Pohteen varavaltuutettu, tulevaisuuslautakunnan jäsen, Vasemmistoliitto