Päät­tä­jäl­tä: Mihin jär­ki katosi?

Esa Aal­to.

Alue- ja pai­kal­lis­ta­son päät­tä­jä­nä useas­sa eri toi­mie­li­mes­sä istu­va­na olen ihme­tel­lyt otsi­kon kysy­mys­tä, kun olem­me saa­neet tie­tää maan hal­li­tuk­sen pää­tök­sis­tä ja suun­ni­tel­mis­ta. Enkä ole ollut ainoa, sil­lä samaa on ihme­tel­ty laa­jas­ti yli puo­lue­ra­jo­jen ja hal­li­tus-oppo­si­tio ‑jako­lin­jas­ta riippumatta.

Lop­pu­vuo­des­ta hyväk­syt­tiin Ter­vey­den­huol­to­lain muu­tos, jos­sa päi­vys­tyk­siä lak­kau­tet­tiin eri puo­lil­ta Suo­mea vas­toin hyvin­voin­tia­luei­den tah­toa ja vas­toin asian­tun­ti­ja­työ­ryh­män esi­tys­tä. Poh­teen hal­li­tuk­ses­sa yri­tim­me yksi­mie­li­ses­ti vai­kut­taa asi­aan vii­mei­seen asti, mut­ta tuloksetta.

Jou­lun aikaan on ollut otsi­kois­sa esi­tys kun­tien val­tio­no­suus­jär­jes­tel­män uudis­ta­mi­ses­ta siten, että tuu­li- ja vesi­voi­ma­loi­den kiin­teis­tö­ve­ro­ja tasat­tai­siin kun­tien kes­ken. Tämä tar­koit­tai­si tulon­siir­toa Poh­jois-Suo­men tuu­li­voi­ma­la­paik­ka­kun­nil­ta ete­län kau­pun­ki­seu­duil­le. Suu­rim­pia voit­ta­jia oli­si­vat Tam­pe­re, pää­kau­pun­ki­seu­tu ja Varsinais-Suomi.

Käy­tän­nös­sä kui­ten­kin kävi­si niin, että esi­te­tyn tasauk­sen toteu­tues­sa Poh­jois-Suo­men kun­tiin tus­kin raken­net­tai­siin enää uusia tuu­li­voi­ma­loi­ta. Tämä joh­tai­si pulaan puh­taas­ta säh­kös­tä ja data­kes­kus­ten, vety­hank­kei­den ja mui­den edul­lis­ta säh­köä tar­vit­se­vien vih­reän siir­ty­män inves­toin­tien peruun­tu­mi­seen. Lopul­ta vero­tu­lo­ja ei sai­si enää kukaan.

Vähem­mäl­le huo­miol­le on jää­nyt niin sanot­tu­jen in-house-yhtiöi­den omis­tus­vaa­ti­muk­siin suun­ni­tel­tu muu­tos, jos­ta on lin­jat­tu hal­li­tus­oh­jel­mas­sa. Sen mukaan in-house-yhtiöis­sä pitäi­si jokai­sel­la osak­kaal­la olla vähin­tään 10 % omis­tuso­suus. Nämä ovat kun­tien, hyvin­voin­tia­luei­den ja mui­den jul­kis­ten toi­mi­joi­den omis­ta­mia yhtiöi­tä, joil­la pal­ve­lui­ta tuo­te­taan tehok­kaas­ti ja edul­li­ses­ti yhteis­työ­nä. In-house-yhtiöi­den tuot­ta­mat pal­ve­lut ovat pää­osin sel­lai­sia, joi­ta ei mark­ki­noil­ta saa aina­kaan jär­ke­väl­lä hinta-laatusuhteella.

Eten­kin pie­nem­mil­lä kun­nil­la on mah­do­ton­ta yltää 10 % omis­tuso­suuk­siin yhtiöis­sä, jol­loin pal­ve­lui­ta voi­daan jou­tua otta­maan kun­nan omak­si toi­min­nak­si menet­täen yhteis­työn hyö­dyt. Pel­käs­tään in-house-yhtiöi­den pur­ka­mi­ses­ta ja toi­min­to­jen uudel­leen jär­jes­tä­mi­ses­tä syn­ty­vät muu­tos­kus­tan­nuk­set on arvioi­tu vähin­tään 2 mil­jar­dik­si euroksi.

Vii­mei­se­nä esi­merk­ki­nä mai­nit­ta­koon lunas­tus­lain muu­tos, jon­ka myö­tä lunas­tus­toi­mi­tuk­ses­sa mak­set­tai­siin lunas­tet­ta­vas­ta omai­suu­des­ta 25 % käy­pää hin­taa enem­män. Tämä voi äkki­sel­tään kuu­los­taa rei­lul­ta, mut­ta mitä se tar­koit­tai­si­kaan esi­mer­kik­si kun­tien maan­han­kin­nal­le tär­kei­tä inves­toin­te­ja var­ten? Kukaan maa­no­mis­ta­ja tus­kin myi­si maa­taan enää kun­nil­le vapaa­eh­toi­sil­la kau­poil­la, jos lunas­tuk­ses­ta saa 25 % kor­keam­man hinnan.

Kun­tien maan­han­kin­ta esi­mer­kik­si uusien teol­li­suus­tont­tien hank­ki­mi­sek­si käy­tän­nös­sä pysäh­tyi­si tai sit­ten jou­dut­tai­siin aina aikaa vie­vään ja kal­lii­seen lunastusmenettelyyn.

Täy­tyy tode­ta, että olen hyvin tyy­ty­väi­nen tun­te­mii­ni Poh­teen, Poh­jois-Poh­jan­maan maa­kun­ta­lii­ton ja Oulun kau­pun­gin päät­tä­jiin edel­lä kuvaa­mis­sa­ni asiois­sa. Tääl­lä poh­joi­ses­sa pää­tös­ten seu­rauk­set ymmär­re­tään maa­lais­jär­jel­lä. Yhtei­nen haas­teem­me on, miten saa­da myös Hel­sin­gis­sä istu­va maan hal­li­tus ymmär­tä­mään yhtei­nen etumme.

Esa Aal­to, maa­kun­ta­hal­li­tuk­sen vara­pu­heen­joh­ta­ja, alue­hal­li­tuk­sen jäsen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Vihreät