Vapaa­eh­toi­nen pelas­tus­pal­ve­lu polii­sin apu­na tut­kin­nal­li­ses­sa etsin­näs­sä Iissä

Vii­me tors­tai­na Vapaa­eh­toi­nen pelas­tus­pal­ve­lu sai Oulun polii­sil­ta pyyn­nön osal­lis­tua lop­pu­vii­kon aika­na tut­kin­nal­li­seen etsin­tään, joka jär­jes­tet­täi­siin Iis­sä. Etsit­tä­vä­nä oli mies, jos­ta vii­mei­nen havain­to on mar­ras­kuul­ta. Tut­kin­nal­li­nen etsin­tä tar­koit­taa, että etsit­tä­vää ei toden­nä­köi­sim­min enää löy­de­tä elos­sa. Etsi­jöik­si täl­lai­siin etsin­töi­hin ote­taan vain Vape­pan kou­lut­ta­mia etsijöitä.

Per­jan­tai­na puo­li kym­me­nen aikaan aamul­la etsi­jät alkoi­vat kokoon­tua Iin paloa­se­man piha­maal­le, jos­sa etsin­nän joh­to­paik­ka sijait­si. Polii­si puo­lel­ta etsin­nöis­tä vas­ta­si yli­kons­taa­pe­li Sau­li Yli­kul­ju, Vape­pa-joh­ta­ja­na oli Mii­ka Mie­li­tyi­nen. Etsi­jöi­tä saa­tiin pai­kal­le var­sin hyvin, osan­sa tähän var­maan teki ajan­koh­ta, sil­lä monel­la oli vie­lä jou­lu­va­paat meneil­lään. Päi­vän aika­na muka­na oli noin 35 vapaa­eh­tois­ta. Töi­tään teki­vät jal­ka­par­tioi­den lisäk­si koi­ra­kot sekä muo­ni­tus­jou­kot. Usein pai­kal­la on myös hen­ki­sen tuen ryh­mä, mut­ta nyt Iis­sä sitä ei käytetty.

Muka­na etsin­nöis­sä oli iiläis­läh­töi­nen Han­ne Kan­to­la, joka teki töi­tä yhdes­sä koi­ran­sa Kurun kans­sa. Kan­to­la on ollut Vape­pan koi­ra­ryh­män toi­min­nas­sa muka­na vuo­des­ta 2013 saak­ka. Hän innos­tui asias­ta jo 16-vuo­ti­aa­na, yli 20 vuot­ta sit­ten, osal­lis­tues­saan ystä­vien­sä kans­sa Hau­ki­pu­taal­la jär­jes­tet­tyyn Vape­pan suu­reen har­joi­tuk­seen. Kan­to­lan ja hänen ystä­vien­sä roo­li­na oli olla pelas­tus­koi­rien maa­li­hen­ki­löi­nä, eli etsittävinä.

– Sii­tä jäi kipi­nä, lii­tyin pelas­tus­koi­ra­ryh­mään ja han­kin koi­ran. Nyt minul­la on kak­si kou­lu­tet­tua etsin­tä­koi­raa, joi­den kans­sa olen osal­lis­tu­nut vuo­sit­tain usei­siin etsin­töi­hin. Toi­nen koi­ra on jo elä­köi­ty­nyt näis­tä hom­mis­ta, Kan­to­la sanoo.

Muka­na har­ras­tuk­ses­sa hänet pitää aut­ta­mi­sen­ha­lua, muka­va poruk­ka, maas­tos­sa liik­ku­mi­nen ja se, että kysees­sä on pit­kän täh­täi­men laji, enem­män­kin elä­män­ta­pa. Koi­ran kou­lut­ta­mi­nen­kin kes­tää usei­ta vuosia.

– Tätä teh­dään kelil­lä kuin kelil­lä ja mihin vuo­ro­kau­den aikaan tahan­sa. Varus­teet pitää olla kun­nol­li­set. Minul­la on koto­na maas­to­ken­kiä joka läh­töön, juh­la­ken­kiä pal­jon vähem­män, Kan­to­la paljastaa.

Iin etsin­näs­sä Han­ne Kan­to­la ja Kuru oli­vat muka­na koko per­jan­tain, noin kel­lo 10:stä kel­lo 17:ään saak­ka. Tuo­na aika­na koi­rak­ko avus­ta­ji­neen kävi läpi nel­jä lohkoa.

Kun etsin­nät kes­tä­vät pit­kään, tar­vi­taan etsi­jöil­le myös muo­ni­tus­ta. Iis­sä ruo­ka­huol­los­ta vas­ta­si­vat Vape­pan Oulun muo­ni­tus­ryh­mä, jon­ka häly­tys­ryh­män vetä­jä on Mari­ka Hyvö­nen.

– Meil­le tuli etsin­nöis­tä tie­to tors­tai­na OHTOn kaut­ta, joka on val­ta­kun­nal­li­nen Vape­pan häly­tys­jär­jes­tel­mä. Lisäk­si sain puhe­lun val­mius­päi­vys­tä­jäl­tä, jon­ka kans­sa sovim­me tar­kem­min asiois­ta. Muo­ni­tus­ryh­mä­läi­siä ilmoit­tau­tui heti mukaan vii­si, Hyvö­nen kertaa.

Jo tors­tai­na muo­nit­ta­jat koko­si­vat sop­pa­ty­kin ja muun kalus­ton val­miik­si. Per­jan­tai­na aamul­la tukus­ta haet­tiin elin­tar­vik­keet, ja ryh­mä saa­pui Iihin, jos­sa jau­he­li­ha­keit­to lai­tet­tiin sop­pa­tyk­kiin val­mis­tu­maan. Etsi­jöil­le oli päi­vän mit­taan tar­jol­la kei­ton lisäk­si juus­to­voi­lei­piä, mehua, kah­via ja keksejä.

Pelas­tus­lai­tos oli avan­nut Iis­sä etsi­jöil­le oven­sa, joten ruo­kai­lu- ja tau­ko­pai­kak­si oli tar­jol­la läm­min tila. Tämän vapaa­eh­toi­set ja polii­si otti­vat vas­taan todel­la kii­tol­li­si­na. Usein hätäet­sin­tö­jä teh­dään pait­si päi­vä­sai­kaan, myös öisin, mut­ta tut­kin­nal­li­set etsin­nät raja­taan taval­li­ses­ti valoi­saan aikaan tapahtuvaksi.

Tut­kin­nal­li­seen etsin­tään siir­ry­tään yleen­sä sen jäl­keen, kun hätäet­sin­tä on polii­sin yleis­joh­ta­jan pää­tök­sel­lä pää­tet­ty tulok­set­to­ma­na. Tämän jäl­keen polii­sin tut­ki­jat teke­vät etsin­tään liit­ty­viä tar­kas­tuk­sia ja pyyn­tö­jä, joi­den koh­tee­na voi­vat olla esi­mer­kik­si val­von­ta­ka­me­roi­den kuvat, pank­ki­tie­dot, puhe­li­men tie­dot tai säh­kö­pos­tit. Usein teh­dään myös lisää puhu­tuk­sia ja pyri­tään saa­maan lisä­tie­to­ja esi­mer­kik­si tie­dot­ta­mi­sen avul­la. Etsit­tä­vää pyri­tään myös pro­fi­loi­maan tar­kas­ti, samoin kuin jo hätäet­sin­tää käynnistettäessä.

– Jos näil­lä kei­noin asi­aa ei saa­da rat­kais­tua, mut­ta voi­daan koh­dis­taa etsin­tö­jä jol­le­kin uudel­le alu­eel­le, aloi­te­taan tut­kin­nal­li­nen etsin­tä. On tapauk­sia, että mikään ei anna asi­aan lisä­tie­to­ja, ja sil­loin tut­kin­nal­li­nen etsin­tä voi­daan käyn­nis­tää niil­lä tie­doin, joi­ta hätäet­sin­nän päät­tyes­sä oli, ker­too Sau­li Ylikulju.

Jos­kus katoa­mi­nen voi tul­la polii­sin tie­toon niin vii­veel­lä, että hätäet­sin­tö­jä ei käyn­nis­te­tä lainkaan.

– Ei ole kui­ten­kaan ole­mas­sa sel­lais­ta tilan­net­ta, jos­sa polii­si ei etsi­si kadon­nut­ta. Kons­tit vain vaih­te­le­vat, Yli­kul­ju korostaa.

Etsin­tö­jen mer­ki­tys kadon­neen omai­sil­le ja lähei­sil­le on mer­kit­tä­vä, vaik­ka oltai­siin­kin jo sii­nä tilan­tees­sa, että toden­nä­köi­sim­min etsit­tä­vä löy­tyi­si kuolleena.

– Lähei­sen katoa­mi­nen on val­ta­va taak­ka omai­sil­le. Tapauk­sil­le on tär­keä saa­da pää­tös, Yli­kul­ju sanoo.

Hänen mukaan­sa Suo­mes­sa on hyvin har­vi­nais­ta, että kadon­nut jää katei­siin vuo­den­kier­toa pidem­mäk­si aikaa. Toki poik­keuk­sia löy­tyy, ja jot­kut tapauk­set jää­vät selvittämättömiksi.

Sau­li Yli­kul­ju kiit­tää vapaa­eh­toi­sia, jot­ka läh­te­vät epä­röi­mät­tä mukaan etsin­töi­hin viran­omais­ten avuksi.

– Poruk­kaa riit­tää aina. Mukaan tulee koko ajan uusia­kin toi­mi­joi­ta. Yllät­tä­vän moni halu­aa nyky­ään har­ras­tuk­sen, jol­la on yhteis­kun­nal­lis­ta mer­ki­tys­tä, hän toteaa.

Vape­pa-joh­ta­ja Mii­ka Mie­li­tyi­nen sanoo, että uudet vapaa­eh­toi­set ovat aina ter­ve­tul­lei­ta mukaan toi­min­taan, jos­sa tar­jol­la on hyvin moni­puo­lis­ta tekemistä.

Vii­me­viik­koi­set etsin­nät Iis­sä päät­tyi­vät tulok­set­to­mi­na. Per­jan­tain lisäk­si kadon­nut­ta etsit­tiin koko sun­nun­tai­päi­vän ajan.

– Polii­si jat­kaa etsin­tö­jä ja puhu­tuk­sia sekä tar­kas­taa vih­jei­tä. Vapaa­eh­toi­sia­kin tul­laan var­mas­ti vie­lä käyt­tä­mään, jos asia ei rat­kea polii­sin omil­la toi­mil­la, Sau­li Yli­kul­ju kertoo.

Kadon­nut, vuon­na 1948 syn­ty­nyt mies on pituu­del­taan noin 170 cm ja ruu­miin­ra­ken­teel­taan nor­maa­li­var­ta­loi­nen. Mies käve­lee kuma­ras­sa. Hänel­lä on lyhyet har­maat hiuk­set ja sil­mä­la­sit. Kadon­neel­la on katoa­mis­het­kel­lä ollut yllään mus­tat top­pa­housut, tum­man­har­maa top­pa­tak­ki, tal­vi­ken­gät ja karvalakki.

Mies on liik­ku­nut toden­nä­köi­ses­ti Iin kes­kus­tan alu­eel­la. Hän on saat­ta­nut olla liik­keel­lä vii­nin­pu­nai­sel­la Tun­tu­ri-merk­ki­sel­lä “mum­mo­pyö­räl­lä”, jos­sa on sekä etu- että taka­ko­ri ja alla nastarenkaat.

Polii­si pyy­tää kysei­ses­tä pol­ku­pyö­räs­tä tai kadon­nees­ta hen­ki­lös­tä havain­to­ja teh­nei­tä ilmoit­ta­maan tie­ton­sa Oulun polii­si­lai­tok­sen vih­je­nu­me­roon 0295 416 194 tai säh­kö­pos­tiin: vihjeet.oulu@poliisi.fi

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.