Jou­lu­ku­kat luo­vat tun­nel­maa, ilah­dut­ta­vat ja kan­ta­vat perinteitä

Jou­lu­ku­kat ovat olleet osa suo­ma­lai­sia jou­lu­ko­te­ja yhtä kau­an kuin jou­lu­kuuset­kin. Perin­tei­set suo­si­kit, kuten jou­lu­täh­ti, ama­ryl­lis ja hyasint­ti, pitä­vät yhä pin­tan­sa, mut­ta myös orki­dea ja pit­kä­kes­toi­nen tuli­lat­va on kas­vat­ta­nut suosiotaan.

– Tuli­lat­va sopii myös aller­gi­koil­le ja tuok­su­yli­her­kil­le, ker­too kuk­ka­kaup­pias Jen­ni Aho­nen Hau­ki­pu­taal­la toi­mi­vas­ta Mer­vin Kukasta.

Taka­vuo­sien muo­ti-ilmiö, val­koi­nen jou­lu­ruusu, ei sen sijaan ole pysy­nyt yhtä kysyt­ty­nä ehkä haas­ta­van hoi­det­ta­vuu­ten­sa vuok­si. Pen­sa­mai­nen ardi­sia sopii myös jou­lu­ku­kak­si. Tämä moni­vuo­ti­nen kas­vi ihas­tut­taa ensin tuok­su­vil­la val­koi­sil­la kukil­la, jois­ta kehit­tyy punai­sia marjoja.

Jou­lu­ku­kis­sa suo­si­tuim­mat värit ovat punai­nen ja sen eri sävyt sekä val­koi­nen. Kuk­ka­kim­puis­sa näkyy myös mur­ret­tu­ja sävy­jä ja per­sik­kai­sia vivah­tei­ta. Vih­reyt­tä ase­tel­miin ja kimp­pui­hin tuo­vat vih­reät sypres­sin ja havu­jen oksat, luon­non­ma­te­ri­aa­lit ja jou­lui­set koristeet.

Jen­ni Aho­nen on kuk­ka­kaup­pay­rit­tä­jä toi­ses­sa pol­ves­sa yli 40 vuot­ta sit­ten perus­te­tus­sa Mer­vin Kukas­sa. Vuo­des­ta 1991 kuk­ka­kaup­pa on pal­vel­lut nykyi­sel­lä kes­kei­sel­lä pai­kal­la Hau­ki­pu­taan kes­kus­tas­sa Revotiellä.

Jen­ni Aho­nen ker­too viih­ty­vän­sä omal­la alal­laan, jos­sa hän voi yhdis­tää luo­vuu­ten­sa, käsil­lä teke­mi­sen ja asia­kas­pal­ve­lun. Kaik­ki sidon­ta­työt hän val­mis­taa itse pai­kan pääl­lä kukkakaupassa.

– Täs­sä työs­sä saa koh­da­ta ihmi­siä ilos­sa ja surus­sa elä­män eri vai­heis­sa, vau­vaon­nit­te­lu­ku­kis­ta vii­mei­sen mat­kan saattokukkiin.

Päi­vit­täin värien ja run­sau­den kes­kel­lä työs­ken­te­le­vä kuk­ka­kaup­pias suo­sii itse koto­naan hil­lit­tyä ja rau­hal­lis­ta väri­maa­il­maa. Jou­lu­ku­kak­si hän valit­see yleen­sä klas­si­sen val­koi­sen joulutähden.

Jou­lu­kuk­ka­se­son­ki kuk­ka­kau­pas­sa hui­pen­tuu muu­ta­maan päi­vään ennen jou­lua, ja jou­lu on äitien­päi­vän jäl­keen kuk­ka­kau­pan mer­kit­tä­vin seson­ki. Kol­man­nek­si tär­kein seson­ki on lak­kiais­juh­lien aika.

– Ilman näi­tä seson­ke­ja monen kuk­ka­kaup­po­jen toi­min­ta oli­si var­mas­ti vaa­ka­lau­dal­la, arvioi Ahonen.

Hau­ta­jais­kuk­kien menek­ki on vii­me vuo­si­na vähen­ty­nyt tuh­kaus­ten yleis­tyes­sä ja monien vali­tes­sa vii­mei­sek­si ter­veh­dyk­sek­si yksit­täi­sen ruusun. Luon­nol­li­ses­ti myös ylei­nen talous­ti­lan­ne vai­kut­taa aina ihmis­ten ostos­käyt­täy­ty­mi­seen kai­kil­la aloilla.

Kuk­ka­kaup­pa-alaa on haas­ta­nut ruo­ka­kau­pois­sa tapah­tu­va kuk­kien myyn­ti, mikä on joh­ta­nut monien eri­kois­liik­kei­den sul­ke­mi­seen Suo­mes­sa. Jen­ni Aho­nen näkee kui­ten­kin eri­kois­liik­kei­den vah­vuu­te­na hen­ki­lö­koh­tai­sen pal­ve­lun, neu­von­nan, laa­duk­kaat kukat sekä ammat­ti­tai­toi­sen sidon­nan ja paketoinnin.

– Kuk­ka­kau­pan valt­ti­na on, että voim­me tar­jo­ta asiak­kail­le juu­ri hei­dän tar­pei­siin­sa rää­tä­löi­ty­jä rat­kai­su­ja, hän kertoo.

Mer­vin Kuk­ka tar­jo­aa myös verk­ko­kaup­pa- ja kuk­ka­lä­he­tys­pal­ve­lui­ta sekä kivi­jal­ka­myy­mä­län auki­loai­kaa laa­jen­ta­van itsepalvelupisteen.

– Haluan usein muis­tut­taa, että pai­kal­li­sil­la ostok­sil­la voi tukea omien koti­paik­ka­kun­nan pal­ve­lui­den säi­ly­mis­tä, hän lisää.

Vink­ke­jä jou­lu­kuk­kien vaalimiseen

Oikeal­la hoi­dol­la jou­lu­ku­kis­ta voi saa­da iloa pit­kään. Kuk­ka­kaup­pias Jen­ni Aho­nen antaa neu­vo­ja neu­vo­ja tutuim­pien jou­lu­kuk­kien vaalimiseen:

Jou­lu­ku­kat ja muut kodin viher­kas­vit viih­ty­vät kes­ke­nään, mut­ta eivät pidä jou­lu­kuusen lähei­syy­des­tä. Huo­ne­kas­vit kan­nat­taa sijoit­taa etääm­mäl­le, sil­lä kuuses­ta erit­tyy mm. ety­lee­niä. Eni­ten sitä erit­tyy kuusen sula­mis­vai­hees­sa, sik­si kuusi kan­nat­taa sulat­taa koh­mees­ta vaik­ka­pa kylpyhuoneessa.

Kuk­kien lii­ka­kas­te­lu on myös haitaksi.

– Jou­lu­täh­teä kas­tel­laan usein lii­kaa, jol­loin se tiput­taa leh­ten­sä. Sipu­li­ku­kat ama­ryl­lis ja hyasint­ti tar­vit­se­vat kas­te­lua hyvin niu­kas­ti. Kan­nat­taa myös huo­mioi­da, että ase­tel­mis­sa käy­te­tään usein vet­tä sito­vaa kas­vua­lus­taa, ja kos­teus voi olla syvem­mäl­lä ruu­kus­sa. Kos­teut­ta voi arvioi­da pin­ta­mul­lan ohel­la myös ruu­kun pai­nos­ta, Aho­nen ohjeistaa.

Pak­ka­sel­la kuk­ka tulee suo­ja­ta hyvin eikä sitä pidä jät­tää autoon pit­käk­si aikaa. Koto­na kuk­ka­pa­ke­tin on hyvä antaa olla tovin huo­neen­läm­mös­sä ennen avaamista.

Jou­lu­kuk­kia ei kan­na­ta sijoit­taa koto­na vetoi­seen paik­kaan eikä ilma­läm­pö­pum­pun alle, mis­sä ne voi­vat kui­vua jopa yhdes­sä yös­sä. Lii­ka läm­pö lähel­lä lei­vi­nuu­nia tai läm­pö­pat­te­rei­ta ei myös­kään ole hyväk­si. Kukat viih­ty­vät valoi­sas­sa pai­kas­sa, eikä tal­viai­kaan lii­as­ta aurin­gonn­paah­tees­ta ole lii­oin pelkoa.

Mal­ja­kos­sa pidet­tä­vien kuk­ka­kimp­pu­jen vesi kan­nat­taa vaih­taa sään­nöl­li­ses­ti ja samal­la lei­ka­ta var­siin uudet imupinnat.

Ama­ryl­lis viih­tyy valoi­sas­sa ja vii­leäh­kös­sä pai­kas­sa. Kas­te­le hyvin niu­kas­ti sil­loin täl­löin. Jos kuk­ka­var­si venäh­tää, sen voi lei­ka­ta vaasiin.

Jos halu­aa kokeil­la ama­ryl­lik­sen uudel­leen kas­vat­ta­mis­ta, kukin­nan jäl­keen lei­ka­taan kuk­ka­var­ret ja rus­kis­tu­neet vih­reät leh­det pois. Sipu­lia säi­ly­te­tään ruu­kus­sa pimeäs­sä vii­leäs­sä pai­kas­sa ja ote­taan esil­le kak­si kuu­kaut­ta ennen toi­vot­tua kukintaa.

Hyasint­ti on sipu­li­kuk­ka, joka tar­vit­see kas­te­lua hyvin vähän ja har­voin. Voi­ma­kas­tuok­sui­nen hyasint­ti viih­tyy vii­leäh­kös­sä ja valoi­sas­sa pai­kas­sa, yök­si sen voi siir­tää vie­lä vii­le­ään paik­kaan. Läm­pi­mäs­sä kukin­to­var­si kas­vaa nopeas­ti. Sitä voi tukea tai lei­ka­ta mal­jak­koon. Hyasin­tin sipu­lin voi kukin­nan jäl­keen kui­vat­taa ja istut­taa syk­syl­lä uudestaan.

Jou­lu­täh­ti on eri­tyi­sen arka kyl­mäl­le ja vedol­le. Jou­lu­täh­teä kas­tel­laan tasai­sin välein huo­neen­läm­pöi­sel­lä vedel­lä. Pin­ta­mul­ta saa kui­vah­taa, mut­ta ei kui­vua. Kes­tää parem­min kui­vuut­ta, kuin lii­ka mär­kyyt­tä. Jou­lu­täh­ti voi menes­tyä kukin­nan jäl­keen viherkasvina.

Tuli­lat­va on kii­tol­li­nen kuk­ki­ja, joka sopii myös tuok­su­yli­her­kil­le ja ast­maa­ti­koil­le. Tuli­lat­vaa kas­tel­laan niu­kas­ti ja tasai­ses­ti. Mul­ta saa hie­man kui­vah­taa kas­te­lu­jen välis­sä, mut­ta ei kui­vua. Viik­ko­ja kes­tä­vän kukin­nan jäl­keen tuli­lat­va voi menes­tyä pit­kään viher­kas­vi­na ja sen voi onnis­tua saa­maan myös kuk­ki­maan uudes­taan. Kuk­ka­ko­riin istu­te­tun tuli­lat­van kuten muut­kin kas­vit voi istut­taa myö­hem­min omiin ruukkuihin.

Orki­dea koe­taan vai­keah­kok­si lajik­si, mut­ta se voi kesää vuo­sia ja kuk­kia uudes­taan. Orki­de­aa kas­tel­laan upot­ta­mal­la ruuk­ku vii­kon tai kah­den vii­kon välein 1–2 tun­nik­si vesias­ti­aa. Enim­mät vedet valu­te­taan pois.

Kukin­nan jäl­keen kuk­ka­var­ret ja kui­vu­neet rus­keat var­ret lei­ka­taan pois. Vih­rei­tä leh­tiä ja ilma­juu­ria ei lei­ka­ta. Kas­vua­lus­tan voi vaih­taa kukin­nan jäl­keen. Orki­dea viih­tyy pie­nes­sä ruu­kus­sa. Orki­dea­mul­ta sisäl­tää mm. kaarnanpaloja.

Jou­lu­kak­tus/marraskuunkaktus. Viih­tyy huo­neen­läm­mös­sä läpi vuo­den. Kesäk­si voi vie­dä ulos puo­li­var­joi­saan paik­kaan syys­hal­loi­hin saak­ka. Nup­pui­nen ja kuk­ki­va kak­tus ei pidä lii­kut­te­lus­ta eikä vetoi­ses­ta kas­vu­pai­kas­ta. Kas­te­lu kevääs­tä syk­syyn reip­paam­min kuin tal­vel­la, pin­ta­mul­ta voi välil­lä kui­vah­taa. Kukin­nan pää­tyt­tyä niuk­ka kas­te­lu. Kak­tus­ta voi lisä­tä 2–4 leh­dy­kän pitui­sis­ta pis­tok­kais­ta ilma­vaan kaktusmultaan.