Har­taus: Mikä on tär­kein­tä joulussa?

”Jou­lu on taas, jou­lu on taas, kat­ti­lat täyn­nä puu­roo.” Näin kuu­luu tutun jou­lu­lau­lun sanat. Tämän jou­lu­lau­lun sanat ovat hyvä­osai­sien jou­lua viet­tä­vien huu­lil­la iloi­ses­ti pulp­pua­vat. Jou­lu on yltä­kyl­läi­nen, se on täyn­nä lah­jo­ja, koris­tei­ta, jou­lui­sia ruo­kia ja eri­tyi­siä herk­ku­ja. Käy­dään kir­kos­sa, hau­taus­maal­la. Lau­le­taan Kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja. Teh­dään loma­reis­su jou­lun väli­päi­vi­nä. Puhu­taan jou­lu­äh­kys­tä, kun on niin pal­jon tul­lut syötyä.

Lau­lun sanat eivät kui­ten­kaan isoa osaa suo­ma­lai­sia rie­mas­tu­ta tai tavoi­ta. Ne eivät tuo muka­naan jou­luis­ta miel­tä, iloa ja rie­mua, vaan ahdis­tus­ta. Tänä­kin vuon­na kerä­tään seu­ra­kun­nis­sa ja eri­lai­sis­sa avus­tus­jär­jes­töis­sä luke­mat­to­mia avus­tus­pa­ket­te­ja. On jou­lu­ruo­ka­kas­se­ja, jot­ka pitä­vät sisäl­lään perus­ruo­ka­ta­va­raa jou­lui­sil­la lisä­mauil­la. On kaup­poi­hin jaet­ta­via ruo­ka­lah­ja­kort­te­ja. On jou­lu­kuusiin ripus­tet­tu­ja lah­ja­ta­va­ra­toi­vei­ta eri-ikäi­sil­le lap­sil­le ja nuorille.

On pal­jon köy­hyyt­tä ja sen muka­naan hii­pi­vää häpe­ää sii­tä, ettei pys­ty jou­lua jär­jes­tä­mään per­heel­leen. On myös yksi­näi­siä ihmi­siä, joil­la ei ole ketään, kenen kans­sa jou­lua viettäisi.

On per­hei­tä, jois­sa lap­set kau­hul­la odot­ta­vat van­hem­pien vapai­ta, jol­loin alko­ho­li ja muut päih­teet ovat pää­osas­sa. On väki­val­taa ja sen uhkaa.

Jou­lus­ta on teh­ty kulu­tus­juh­la. Jou­lusuklaat ase­tel­laan kaup­poi­hin joka vuo­si (tai sil­tä aina­kin tun­tuu) aiem­min kuin ennen. Jou­lus­ta on teh­ty juh­la, jon­ka pää­aja­tus on jää­nyt jon­ne­kin tava­ra­pal­jou­den ja mäs­säi­lyn alle. Alle on jää­nyt Jeesus.

Nos­te­taan Jee­sus esiin! Jou­lun tär­kein asia ei suin­kaan ole lah­jat, jou­lui­set koris­teet ja ruo­ka, kat­ti­loit­ten täyn­nä oleminen.

Tär­kein asia on vain Jee­sus, Hänen syn­ty­män­sä mei­dän ihmis­ten pelas­ta­jak­si, vapah­ta­jak­si. Ja hän tulee sin­ne­kin, mis­sä kat­ti­lat eivät ole täyn­nä. Hän tulee, vaik­ka jou­lua ei oli­si mil­lään taval­la val­mis­tel­tu tai sen kum­mem­min vie­te­tä. Hän tulee kii­reen, hälyn, väki­val­lan, pelon, yksi­näi­syy­den, sai­rau­den kes­kel­le. Toki hän tulee myös sin­ne mis­sä kat­ti­lat ovat täyn­nä juu­ri täl­lä hetkellä.

Ehkä täs­tä syys­tä tuo ”Jou­lu on taas” ral­la­tus ei ole nii­tä rak­kaim­pia jou­lu­lau­lu­ja. Sen sijaan joka jou­lu Tul­koon jou­lu- lau­lun sanat tuo­vat kyy­ne­leet sil­mä­kul­maan. Sii­nä on toi­sen­lai­nen ”Jou­lu on taas”- sanoma.

”Jou­lu on taas, rie­muit­kaa nyt, lap­si on meil­le tänä yönä syntynyt.

Tul­koon toi­vo kan­soil­le maan, pääs­köön van­git van­ki­lois­taan, uskon sie­men nous­koon pin­taan, olkoon rau­ha loppumaton.

Ikui­sen jou­lun, jos tah­dot löy­tää, sydä­mes avaa ja koh­taat Vapahtajan.

Et löy­dä kul­taa, et juh­la­pöy­tää, löy­dät vain sei­men ja tal­lin koruttoman.

Jou­lu on taas, rie­muit­kaa nyt, lap­si on meil­le tänä yönä syn­ty­nyt, tul­koon toi­vo kan­soil­le maan, pääs­köön van­git van­ki­lois­taan, uskon sie­men nous­koon pin­taan, olkoon rau­ha loppumaton.”

Joka kotiin, kadul­le, van­ki­laan. Jee­sus syn­tyy mei­dän sydä­miim­me. Kaik­kial­le, mis­sä hänet vas­taa­no­te­taan. Hyvää joulua!

San­na Kil­pe­lä­na­ho, Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan seurakuntapastori