Pysäh­ty­mi­sen aika

Jou­luih­mi­sen aamu­kam­mas­sa on jäl­jel­lä enää yksi piik­ki. Omal­la koh­dal­la lop­pu­vuo­den hös­sö­tys suur­sii­vouk­si­neen, tar­jous­ten peräs­sä juok­se­mi­si­neen ja jou­lun tar­joi­lu­jen suun­nit­te­lui­neen alkaa ole­maan voi­ton puo­lel­la. Vaik­ka olen aloit­ta­nut jou­luun val­mis­tau­tu­mi­sen hyvis­sä ajoin, jäl­leen ker­ran sain aikaan todel­li­sen jou­lustres­sin. Hidas­ta­mi­sen tar­pees­ta on ker­to­nut vii­me viik­ko­jen aika­na niin alen­tu­nut vas­tus­tus­ky­ky, melan­ko­li­nen mie­len­mai­se­ma kuin asioi­den unoh­te­lu. En ole taas­kaan osan­nut naut­tia jou­lu­val­mis­te­luis­ta vaan olen suo­rit­ta­nut jou­lua. Olen juos­sut pit­kin kyliä tur­han pit­kän jou­lu­lah­ja­lis­tan kans­sa ja yrit­tä­nyt var­mis­taa, ettei kenen­kään muun tar­vi­si­si stressata.

Mil­loin­han sitä oppi­si naut­ti­maan het­kes­tä, pysäh­ty­mään ja ken­tien jopa sii­nä ohes­sa palau­tu­maan? Väi­tän, että osa­syy jat­ku­val­le suo­rit­ta­mi­sel­le löy­tyy ajas­ta, jos­sa kas­voin. 90-luvun lap­se­na minul­le on toi­to­tet­tu “kyl­lä töi­tä teke­väl­le löy­tyy”, kun taas nyky­nuo­ria muis­tu­te­taan sii­tä, ettei työl­lä kan­na­ta itse­ään tap­paa. Suo­rit­ta­mi­ses­ta on tul­lut elä­män­ta­pa ja aja­tus­maa­il­man muut­ta­mi­nen tun­tuu ras­kaal­ta. Mie­les­sä kytee aja­tus muu­tok­ses­ta, mut­ta sitä var­jos­taa pel­ko sii­tä, etten osaa. Kes­ki­tien löy­tä­mi­nen on haastavaa.

Nyt olen kui­ten­kin uuden edes­sä ja parem­paa mah­dol­li­suut­ta hidas­ta­mi­sen opet­te­luun tus­kin het­keen tulee eteen. Pidän ensim­mäis­tä ker­taa koko­nai­sen kuu­kau­den lomaa nyt tam­mi­kuus­sa ja tavoit­tee­na on teh­dä asioi­ta, jot­ka tuot­ta­vat iloa. Saa­tan myös olla teke­mät­tä yhtään mitään. Tai yri­tän löy­tää sen mah­dot­to­mal­ta kuu­los­ta­van kul­tai­sen kes­ki­tien. Aina­kaan tam­mi­kuus­sa ei ole perin­tei­siä loma­vel­voit­tei­ta, joi­ta kesäi­sin monel­la tun­tuu ole­van. Nyt aion aloit­taa hidas­ta­mi­sen kat­so­mal­la Jou­lu­ta­ri­nan ilman kelaa­mis­ta ja syö­dä mahan täy­teen itse teh­tyä pork­ka­na­laa­tik­koa ja puna­vii­ni­kas­ti­ket­ta. Hyvää jou­lua ja onnel­lis­ta uut­ta vuot­ta kai­kil­le Ran­ta­poh­jan luki­joil­le! Nyt saa hidastaa!

Anu Kaup­pi­la

anu.kauppila@rantapohja.fi