Metsiimme liittyvässä ilmastokeskustelussa on levinnyt viime aikoina merkillinen kohu. Sen mukaan metsien hiilinielut olisivat romahtamassa. Se näkyisi myös metsien kuutiokasvun hiipumisena. Luken tuoreiden tilastojen mukaan hienoinen ennakkohavainto tästä on jo mitattu.
Metsiemme kasvu kaksinkertaistui 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Kaudella 2014–2018 saavutimme ennätyksen 108 miljoonaa kuutiota vuodessa. Mutta kaudelle 2018–2022 kasvu putosi tasolle 104 miljoonaa kuutiota vuodessa. Heikentyykö kasvu myös jatkossa?
Ilmastokamppailun hiililaskennassa ounastellaan, että metsiemme hakkuita tulisi vähentää noin 10 prosentilla. Pienennys olisi jo sitä luokkaa, että se ennakoisi koko metsätaloutta koskevaa romahdusta.
Metsäntutkimuslaitoksen professori, haapavetinen Olavi Huikari opetti, että metsiemme heikohko kasvu 1950-luvulla johtui kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta. Hän oli kerännyt soistumisen mittausaineistoa Pohjanlahden maankohoamisen alueelta, rannikolta itään päin.
Huikari osoitti väitöskirjallaan, että soistumista tapahtuu edelleen ja että sitä tapahtuu nimenomaan kangasmailla. Alamaiden lampien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.
Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava, ojittamalla. Puu alkoi kasvaa, kun maaperän vesitalous saatiin puille ihanteelliseksi. Metsäojituksen päätavoite oli ojittaa soistuvia kangasmaita, ei avosoita.
Metsiin kaivettuja ojia oli alun perin tarkoitus kunnostusojittaa säännöllisesti. Niinhän peltojen ja maantien ojiakin kunnostetaan.
Vuotuinen kunnostusojitus alkoi 1950-luvun alussa, kun varsinaisia ensiojia oli ollut jo muutamia vuosia. Vuonna 1953 metsiämme kunnostusojitettiin tasolla 6 300 hehtaaria.
Kunnostusojituksen huippu 82 662 ha/v saavutettiin vuonna 2001. Sen jälkeen kunnostusojitus alkoi vähetä, ensin hitaasti mutta 2010-luvulla kiihtyen. Vuonna 2023 kunnostusojitimme enää 8860 hehtaaria. Tämä metsänhoidon osanen näyttää pudonneen kymmenesosaan tarpeestaan.
Liikkuuko vesi enää metsäojissamme? Metsissämme vaeltava marjastaja tai metsästäjä huomaa jo, että metsäojamme ovat sammaloitumassa ja pusikoitumassa.
Ovatko ojitetut kangasmaamme taas vaarassa soistua? Joko kunnostusojituksen hiipuminen näkyy myös metsiemme kasvun hiipumisena? Hiilinielujen romahdus taitaa johtuakin metsänhoidon, etenkin kunnostusojituksen romahtamisesta.
Metsäprofessori Huikarin ojitusoppi ja sitä seurannut metsänhoidon yleinen tehostuminen ovat yksi tärkeimpiä selityksiä talousmetsiemme muhkeaan kasvuun ja puustomme hiilivaraston vahvistumiseen 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kun ymmärrämme, mikä sai viime vuosisadalla metsämme kasvuun, ymmärrämme varmaan syyt siihenkin, jos ja miksi metsien hiilinielu tällä vuosisadalla todella romahtaa.
Jo ilmastokamppailun vuoksi olisi aika saada taas puustomme kasvu nousuun. Palaamalla Olavi Huikarin ojitusoppiin ja hyvään metsänhoitoon pääsisimme metsiemme, hiilinielujemme ja hakkuidemme romahduskohusta eroon.
Veli Pohjonen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa, metsäntutkimuslaitoksen tutkija 1979–1984, Kuusamo