Äitimme Aura Maria Tiiro o.s. Halonen (9.3.1935–12.8.2024) syntyi nelilapsiseen perheeseen Pohjois-Iissä, Päkkilänkankaalla. Hän oli ahkera ja toimelias jo lapsena. Koulutodistus oli aina hyvä. Marjakorit täyttyivät marjareissuilla nopeasti.
Jo varhain hän kävi kesätöissä uitossa Iijokisuun sortteerilla. Iin Hiivalassa hän kävi Käsityökurssin, jolla kangaspuissa syntyivät monet kauniit kudonnaiset. Tuo kurssi on todennäköisesti ollut äidille eräänlainen erikoistuminen kaikkiin niihin töihin, mitä hänen käsissään syntyi. Taipumus tehdä monenlaista ja nähdä sielunsa silmin jo suunnitellessaan kaunista ja tyylikästä.
Luovuus hänessä oli sisäsyntyistä.
Jo kuusitoistavuotiaana äiti rakastui kuusi vuotta itseään vanhempaan Tiiron Lassiin. Ja seuraavana vuonna heidät vihittiin. Ensin perhe asui Pohjois-Iin koulun vieressä olleessa Paakkarin talossa ja sitten Iin Asemalla. Oma koti rakentui vuonna 1955 Iihin Tiirontörmälle.
Perhe kasvoi yksitoistalapsiseksi suurperheeksi. Äiti hoiti lapsikatrasta pääosin yksin, sillä puolison työ silta- ja voimalaitostyömailla vei viikoksi kerrallaan pois kotoa, ympäri Suomen.
Äiti oli hyvä kokkaamaan ja leipomaan. Kaikkien perheenjäsenten syntymäpäivät juhlittiin aina, kaunis täytekakku kruunasi pikkuleipien ohella sankarin päivän. Nimipäiviäkin juhlittiin, vähän maltillisemmin kuitenkin. Ei ollut mikään niin ihanaa kuin äidin leipoma lämmin rieskavoileipä! Kun lapsikatraasta osa oli jo maailmalla, ja äiti tykkäsi leipomisesta, pyydettiin häntä täytekakkuja leipomaan myös vieraisiin pöytiin.
Harrastukset tulivat arkeen, kun nuorimmatkin lapsista alkoivat koulutien. Nyt oli äidillä aikaa ideoida ja toteuttaa kädentaitojaan. Tosin monet mekot, puserot ja paidat syntyivät äidin taitavissa käsissä jo meidän pikkulapsiarjessa. Olimme aina hyvin ja siististi puetut. Neulepuikot suikkivat äidin käsissä aina, kun ehti istahtamaan. Öisinkin saattoi Singer surista tai sukankutimet kilistä.
Kangaspuissa syntyi paitsi mattoja myös seinäraanuja, kuvakudoksia ja verhoja. Kansalaisopistossa äiti kävi tekemässä meille tytöille ja itselleen kansallispuvut. Hamekankaatkin pukuihin syntyivät kangaspuissa.
Äiti oli hyvin sosiaalinen ja viihtyi porinapiireissä. Maa-ja kotitalousnaisten toiminnassa hän toimi mielellään. Vieraanvaraisuus oli kodin henki. Kahvipannu pantiin heti tulelle, kun vieras astui sisään. Sanoimmekin, että äidillä on aina baari auki.
Isän sairastaessa äiti oli hänen tukenaan. Yhdessä he veivät tietä elämän iltaa kohti. Me lapset autoimme tarpeen mukaan. Kun sitten äiti jäi leskeksi, alkoi hän ajankuluksi neulomaan villasukkia ja ‑tossuja. Niitä hän antoi ystäville ja tutuille, sekä avustuksena vanhuksille ja vähävaraisille. Neulominen piti lopettaa, kun kunto ei enää sitä sallinut. Koskaan äiti ei ollut ennen ehtinyt lukemaan. Nyt oli tilanne sellainen, ettei muuta päivien täytettä keksitty. Oli ihana nähdä, kuinka hän nautti lukemisesta!
Äiti opetti meitä rakkaudella, esimerkillä ja raskaasta arjesta selviämällä. Koimme aina, että olemme kotona tärkeitä. Saimme kasvaa turvallisessa kodissa, kantaen vastuun toisistamme ja sittemmin omista perheistämme. Äidin ja isän keskinäinen rakkaus välittyi meille lapsille.
Saimme olla äidin vierellä, kun hän jo väsyneenä nukkui ikiuneen. Äiti pääsi isän luo, jota hän niin kovasti ikävöi. Suuressa surussa tukeudumme toisiimme, ätiä ikuisesti kaikesta kiittäen.
Lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset, muut perheenjäsenet