Pit­kä mat­ka demo­lau­la­jas­ta artistiksi

Aja­tus sii­tä, että musiik­ki voi­si olla oma ammat­ti on seu­ran­nut vas­ti­kään Huo­ju­va tor­ni ‑debyyt­ti­singlen­sä jul­kais­seen Veli-Pek­ka eli VP Kan­to­lan muka­na sii­tä asti, kun hän aloit­ti lau­la­mi­sen 16-vuo­ti­aa­na. Iiläi­nen Kan­to­la innos­tui nuo­re­na mie­hen lau­la­mi­ses­ta karao­ken kaut­ta. Hie­man myö­hem­min hän perus­ti opis­ke­lu­ka­ve­rei­den kans­sa ensim­mäi­sen bän­din js tree­nit pidet­tiin van­has­sa rin­ta­ma­mies­ta­los­sa Martinniemessä.

– Sil­loin pää­sim­me myös ensim­mäis­tä ker­taa esiin­ty­mään ylei­söl­le Hau­ki­pu­taal­la. Muis­tan, että jän­nit­ti kovas­ti, mut­ta oli­han se mah­ta­va fii­lis pääs­tä laval­le, Kan­to­la kertoo.

Eri­tyi­ses­ti kei­kat ovat vah­vis­ta­neet Kan­to­lan tun­net­ta sii­tä, että musiik­ki on hänen jut­tun­sa. Hän lisää, että on huo­man­nut vuo­sien aika­na, että alal­la ei tule kos­kaan val­miik­si, vaan maa­li­vii­va siir­tyy aina eteenpäin.

– Sel­lai­nen kes­ke­ne­räi­syy­den tun­ne oman teke­mi­sen suh­teen on var­mas­ti vai­kut­ta­nut sii­hen, että ei ole ollut niin kama­la kii­re omal­le ekal­le julkaisulle.

Tie musiik­kia jul­kai­se­vak­si artis­tik­si on ollut pit­kä. 15 vuo­teen on sisäl­ty­nyt kausia, ettei musii­kin saral­la ole tapah­tu­nut juu­ri mitään. Usko ja luot­to sii­hen, että asiat läh­te­vät vie­lä jos­kus rul­laa­maan artis­tin halua­maan suun­taan ei ole kadon­nut kui­ten­kaan mihinkään.

– Olen pyr­ki­nyt jat­ku­vas­ti kehit­tä­mään itseä­ni lau­la­ja­na ja esiin­ty­jä­nä. Olen teh­nyt pal­jon eri­lai­sia keik­ko­ja häis­tä syn­ty­mä­päi­vä­juh­liin ja baari-keikkoihin.

Voi­maa ja onnis­tu­mi­sen tun­tei­ta Kan­to­la saa kei­kois­ta, jot­ka pitä­vät myös kipi­nää yllä. Hän tote­aa­kin, että par­haim­mil­laan yhteys ylei­sön kans­sa on sel­lai­nen tun­ne, mitä ei sivii­lis­sä saa mis­tään muualta.

– Sen halu­aa kokea aina uudes­taan ja uudes­taan. Ensim­mäi­nen oma jul­kai­su on myös virs­tan­pyl­väs, jos­ta voi olla yhtä aikaa kii­tol­li­nen, nöy­rä ja ylpeä. Tot­ta­kai myös hyvä palau­te läm­mit­tää sydäntä.

Kan­to­la on toi­mi­nut pit­kään myös demo­lau­la­ja­na. Bii­sin­te­ki­jät lähet­tä­vät hänel­le bii­sin poh­jat, teks­tin ja yleen­sä hyräil­lyn ver­sion kap­pa­lees­ta. Har­joit­te­lun jäl­keen sovi­taan aika studioäänitykselle.

– Demo­jen lau­la­mi­nen on anta­nut minul­le arvo­kas­ta koke­mus­ta stu­dios­sa työskentelystä.

Pää­asias­sa Kan­to­lan lau­la­mat demot ovat olleet iskel­mä­pop­pia ja osa on pää­ty­nyt muun muas­sa Suo­men tun­ne­tuim­pien artis­tien levyil­le ja radio­lis­to­jen kär­keen. Kysei­nen gen­re on artis­til­le ollut alus­ta alkaen itses­tään­sel­vyys ja se tun­tuu omimmalta.

Debyyt­ti­singleä Kan­to­la poh­ti pit­kään ja rau­has­sa yhdes­sä sävel­tä­jä Jus­si Rasin­kan­kaan ja sävel­tä­jä, sanoit­ta­ja, sovit­ta­ja Toni Nygår­din kans­sa. Tonil­ta ja Jus­sil­ta syn­tyi melo­dia ja kap­pa­leen sanoi­tuk­set loih­ti Jaak­ko Lin­no­vaa­ra.

– Pala­set lok­sah­ti­vat pai­koil­leen ja sii­nä­hän se oli. Toni ja Jus­si ovat omal­la toi­min­nal­laan olleet jat­ku­vas­ti tuke­mas­sa ja työn­tä­mäs­sä minua eteen­päin artis­tiu­ral­la­ni. Näil­lä kave­reil­la ei ole kul­ta­le­vy­jä tur­haan seinällä.

Ääni­tyk­set sujui­vat muka­vas­ti tut­tu­jen kon­ka­rei­den kans­sa. Kap­pa­leen val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Kan­to­la sai taak­seen levy­merk­ki Mag­num Musicin. Uute­na artis­ti­na levy-yhtiön roo­li on tär­keä kuu­li­joi­den tavoit­ta­mi­ses­sa ja pro­moo­tion hoitamisessa.

Huo­ju­va tor­ni ‑kap­pa­lees­ta teh­tiin myös musiik­ki­vi­deo, jon­ka teke­mi­nen jän­nit­ti hie­man ensi­ker­ta­lais­ta. Video on kuvat­tu Hei­nä­to­rin puis­tos­sa ja Nal­li­ka­rin majakassa.

– Tie­sin, että video tulee ole­maan simp­pe­li, joten pyrin löy­tä­mään mah­dol­li­sim­man kivat kuvauspaikat.

Kap­pa­le on saa­nut artis­tin mukaan pää­asis­sa hyvää palau­tet­ta ja hän oli iloi­ses­ti yllät­ty­nyt, kuin­ka pal­jon tukea hän sai ystä­vil­tä ja tutuil­ta, jot­ka jakoi­vat kap­pa­let­ta sosi­aa­li­ses­sa mediassa.

– Bii­siä on kuun­nel­tu suo­ra­tois­to­pal­ve­luis­sa Spo­ti­fys­sä ja You­tu­bes­sa joi­ta­kin tuhan­sia ker­to­ja nyt parin vii­kon aika­na ja pien­tä radio­soit­toa­kin on jo ollut.

Iis­tä kotoi­sin ole­va Kan­to­la kokee, että Iis­tä löy­tyy laa­du­kas­ta lau­lun- ja soi­ton­ope­tus­ta kan­sa­lais­opis­tol­ta. Kon­tak­tien luo­mi­nen ja soit­ta­jien löy­ty­mi­nen voi kui­ten­kin olla haastavaa.

– Suo­men musiik­ki­kes­kit­ty­män olles­sa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la haluan myös näyt­tää, että kyl­lä tääl­lä poh­joi­ses­sa­kin on elämää.

Kan­to­lan ään­tä voi kuul­la esi­kois­singlen lisäk­si myös Jou­lu­ra­dio & Aito Iskel­män jou­lu­lau­lu­kil­pai­lus­sa. Kil­pai­lun finaa­liin pää­si vii­si uut­ta jou­lu­lau­lua ja paras­ta kap­pa­let­ta voi äänes­tää jou­lu­ra­dion sivuil­la 1.12. saak­ka. Kisaan Kan­to­la osal­lis­tuu Jou­lu joka toi­nen vuo­si ‑kap­pa­leel­la, jon­ka takaa löy­ty­vät Tonin ja Jus­sin lisäk­si sanoit­ta­ja Kati Val­jus.

– Meil­lä oli val­miik­si ajan hen­keä hei­jas­ta­va jou­lu­bii­si. Pää­tim­me osal­lis­tua kisaan ja pää­sim­me­kin finaa­liin. Jou­lu­ra­dio on ollut pari vuot­ta Suo­men nel­jän­nek­si kuun­nel­luin radio­ka­na­va jou­lu­kuus­sa ja kisan voit­to takai­si run­saas­ti soit­toai­kaa. Tot­ta­kai se toi­si uudel­le artis­til­le pal­jon näkyvyyttä.

Tule­vai­suu­des­sa Kan­to­la toi­voo, että voi­si jul­kais­ta lisää omaa musiik­kia. Hän lisää, että har­va pää­see ensim­mäi­sel­lä jul­kai­sul­la lis­to­jen kärkeen.

– Aion jat­kaa töi­tä musan paris­sa ja kehit­tää hom­maa askel ker­ral­laan eteenpäin.