Runoi­li­ja Sai­man hen­ki­lö­haas­tat­te­lu ja luok­kien kuu­lu­mi­sia Ylikylästä

Ran­ta­poh­jan 24.10.2024 nuor­ten osion sisäl­lön teki­vät Kii­min­gin Hut­tu­ky­län kou­lun Yli­ky­län yksi­kön 1.–4.-luokkien oppilaat.

Mei­dän kou­lun vitos­luo­kan Sai­ma osal­lis­tui voi­tok­kaas­ti Las­ten elä­mys­ten elo­kuun Oulun juh­la­viik­ko­jen ja Oulun Muusa­juh­lien –sana­tai­de­fes­ti­vaa­lin runokilpailuun.

Pal­jon­ko luet vapaa-ajalla?

– Luen paljon!

Tyk­käät­kö lukemisesta?

– Tyk­kään! Se on kivaa, kun on rauhallista.

Min­kä­lai­sis­ta kir­jois­ta pidät?

– Jän­ni­tys- ja fantasiakirjoista.

Mis­tä saat mielikuvituksesi?

– Kai sii­tä, että kuun­te­len mel­kein joka ilta ääni­kir­jo­ja ja luen niin paljon.

Mik­si pää­tit osal­lis­tua runokilpailuun?

– Ensin ihan huvin vuok­si, mut­ta sit­ten halusin kir­joit­taa ja voittaa.

Mikä aihe runo­kil­pai­lus­sa oli, ja min­kä­lai­sen runon kir­joi­tit?

– Aihe oli jää tai jää­tik­kö, ja kir­joi­tin itse Lumoa­va hile­tans­si nimi­sen runon.

Oli­ko runo pit­kä, lyhyt vai keskikokoinen?

– Pit­kä!

Mis­tä runo­si pää­see lukemaan? 

– Esi­mer­kik­si netis­tä, www.oulunjuhlaviikot.fi (myös Ran­ta­poh­jas­ta täl­tä sivul­ta)

Jän­nit­ti­kö sinua nous­ta palkintopallille?

– Ei yhtään, iki­nä, mil­loin­kaan, tietenkään!

Sai­man runo: Lumoa­va hiletanssi

Tuu­li val­mis­taa jär­veä kauniiksi

Hile lei­jai­lee jään pääl­le kuin kuk­ka­nen ilon kuohuttamana

Pik­ku hii­ret val­mis­tau­tu­vat hiletanssiin

Kun saa­puu ilta lyh­dyt valai­se­vat jäis­tä mai­se­maa ja ensim­mäi­nen esi­tys alkaa

Hii­ri­pa­ris­kun­ta liu­kuu jääl­lä kuin hen­noin hymy

Pik­ku hii­ret teke­vät piruetteja

Kai­kis­ta pie­nin hii­ri saa ensim­mäi­sen tal­ven myö­tä kokea lumoa­van tans­sin, hän yrit­tää ja yrit­tää mut­ta kaatuu…

Yksi oikein iso hii­ri kat­soo ja ymmär­tää, toi­vo suu­ri kaa­tuu ja unho­laan jää,

Tie­tää tää hii­ri tän tun­teen tois­ta ker­taa ei hän hätään jätä ystävää

Näin voi ystä­vyy­den sytyttää:

On kuin kuk­ka­nen pie­noi­nen kuih­tu­mai­sil­laan jota tul­laan pelas­ta­maan, hädän kes­kel­lä auttamaan

Ystä­vyys syt­tyi kah­den, ison ja pie­nen välil­lä, tätä ei aina ymmärrä

Pit­kän illan jäl­keen kaik­ki saa­vat kat­sel­la Kuu­ta jota jää hei­jas­taa kau­niim­mak­si kuin yhden­kään hii­ren kul­tai­sin aarre

Se aar­re on sydä­mes­sä ja se löy­tyy kaikilta.…

Jopa sinul­ta

Ykkös­kak­kos­ten aja­tuk­sia mei­dän koulusta

Mei­dän kou­lus­sa on kivat ystä­vät. Kivo­ja opet­ta­jia ja kivo­ja kave­rei­ta. Kiva pela­ta jal­ka­pal­loa. Mei­dän kou­lu on kiva, kun saa uusia kou­lu­ka­ve­rei­ta ja tääl­lä ei olla ilkeitä.Mukava pik­kui­nen kou­lu. Kiva, paras ja rakas. Mei­dän kou­lus­sa ei kiusata.

Kol­mos­ne­los­ten lem­pi­asioi­ta koulussa

Lem­pi­leik­ki­ni on kiikkupallo.

Lem­pi­ruo­ka kou­lus­sa on riisipuuro.

Lem­piai­nee­ni kou­lus­sa on puukäsityö.

Lem­pi­asiat kou­lus­sa on kaverit.

Lii­kun­ta­tun­nil­la paras leik­ki on lipun ryös­tö, jalkapallo.

Lem­pi­leik­ki­ni on kiikkupallo.

Lem­pi­ruo­ka­ni kou­lus­sa on makaronilaatikko.

Lem­pi­asiat kou­lus­sa: kave­rit, lipun­ryös­tö, jal­ka­pal­lo ja ruokailu.

Lem­pi­tun­ti kou­lus­sa: välitunti.

Lem­pi­vä­li­tun­ti­leik­ki: jalkapallo

Lem­piai­ne: liikunta

Lem­pi­ruo­ka: uunimakkara

Lem­pi­paik­ka: sali

Lem­pi­vii­kon­päi­vä: perjantai