Har­taus: Suo­la­na ja valona

Samu­li Ruusuvuori.

Tule­va sun­nun­tai on kirk­ko­vuo­des­sa refor­maa­tion päi­vä, jol­loin muis­tel­laan Mart­ti Lut­he­rin toi­min­taa kato­li­sen kir­kon uudis­ta­mi­sek­si sekä tuon toi­min­nan seu­rauk­se­na syn­ty­nyt­tä ns. uskon­puh­dis­tuk­sen aikaa. Toi­saal­ta päi­vän aihe ohjaa tar­kas­te­le­maan myös mei­dän aikam­me kir­kon käy­tän­tei­tä, sen ope­tus­ta sekä uskom­me perusteita.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä­kin (Matt. 5:13–16) käsi­tel­lään uskon perus­tei­ta. Sii­nä on Jee­suk­sen muis­tu­tus, että hänen seu­raa­jan­sa teh­tä­vä­nä on olla suo­la­na ja valo­na täs­sä maa­il­mas­sa. Mitä on tuo suo­la ja valo? Julis­tus­teh­tä­vään kuu­luu pitäy­ty­mi­nen Juma­lan sanas­sa. Sil­loin se sisäl­tää varoi­tuk­sen syn­nis­tä, mut­ta kaik­kein tär­keim­pä­nä lupauk­sen, että syn­nin saa uskoa anteek­si Kris­tuk­sen sovi­tus­työn täh­den. Näin syn­nit anteek­si usko­van sydän­tä saa valais­ta Kris­tuk­sen kas­vois­ta lois­ta­va valo, joka on läh­töi­sin Juma­las­ta. Jokai­nen, jon­ka sydä­men Kris­tus on saa­nut valais­ta, lois­taa myös itse tuo­ta valoa. “Juma­la, joka sanoi: Tul­koon pimey­teen valo, valai­si itse mei­dän sydä­mem­me. Näin Juma­lan kirk­kaus, joka sätei­lee Kris­tuk­sen kas­voil­ta, opi­taan tun­te­maan ja se levit­tää valo­aan.” (2. Kor. 4: 6.)

Kris­tus itse näyt­ti esi­mer­kin sanan julis­ta­mi­seen. Hän kul­ki kan­san kes­kel­lä, julis­ti lähes­ty­väs­tä Juma­lan val­ta­kun­nas­ta, kehot­ti paran­nuk­seen ja armah­ti ihmi­siä. Hän lähet­ti seu­raa­jan­sa jat­ka­maan tätä teh­tä­vää ja roh­kai­si luot­ta­maan Pyhän Hen­gen voi­maan. Jee­sus sanoi: ”Te ette puhu itse, teis­sä puhuu Isän­ne Henki.”(Matt.10:20)

Julis­tus­teh­tä­väs­sä jou­tuu jos­kus koke­maan vas­tus­ta ja saat­taa tul­la hou­ku­tus kät­keä valo ja puhua lai­meas­ti, ihmis­miel­tä miel­lyt­täen. Samal­la kui­ten­kin toi­mii vas­toin lähet­tä­jän anta­maa teh­tä­vää ja puhees­ta hävi­ää näkö­kul­ma ian­kaik­ki­suu­teen: sii­hen, että emme elä vain tätä aikaa var­ten. Sana ehkä läm­mit­tää het­ken tai kau­em­min­kin, mut­tei läm­mi­tä läh­dön het­kel­lä. Jee­sus neu­voi ole­maan kuu­liai­nen lähet­tä­jäl­le ja roh­kai­si tun­nus­ta­maan uskoa. Sil­loin valo saa lois­taa kai­kil­le ihmisille.

Lut­her­kin oli oma­na aika­naan suo­la­na ja valo­na, vaik­ka koki val­ta­vas­ti vas­tus­tus­ta. Hän puo­lus­ti roh­keas­ti Raa­ma­tun ope­tus­ta uskon van­hurs­kau­des­ta eli sitä, että ihmi­nen pelas­tuu yksin uskos­ta, yksin armos­ta, yksin Kris­tuk­sen tähden.

Tämä ope­tus on edel­leen kirk­kom­me perus­ta­na. Kun kuu­lem­me sanaa Jee­suk­ses­ta syn­tiem­me sovit­ta­ja­na, valo yhä lois­taa keskellämme.

Samu­li Ruusu­vuo­ri, vs. seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta