Kuul­laan, mut­ta ei kuunnella

“Niil on pape­rit ja luvat ja val­kiat käjet ja lipe­vä on käyn­ti lär­ven, minä kun niil­le sel­kä­ni kään­sin, ne her­rat vei­vät jär­ven.” Noin lau­laa Mik­ko Ala­ta­lo hit­ti­kap­pa­lees­saan Leuh­kat eväät. Lau­lu tuli mie­lee­ni lukies­sa­ni Ran­ta­poh­jas­sa tänään jul­kais­ta­vaa, Anu Kaup­pi­lan kir­joit­ta­maa jut­tua Itä-Suo­men yli­opis­ton kyse­ly­tut­ki­muk­ses­ta. Sii­nä sel­vi­tet­tiin sitä koke­vat­ko esi­mer­kik­si tuu­li­voi­ma­kun­tien asuk­kaat saa­van­sa äänen­sä kuu­lu­viin, kun alueit­ten luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mis­tä suunnitellaan.

Mitä nämä luon­non­va­rat voi­vat olla. Esi­mer­kik­si aluei­ta, jois­sa tuu­lio­lo­suh­teet ovat hyvät, mal­mie­siin­ty­miä ja mik­sei­pä myös säh­kö­lin­ja-aluei­ta. Jouk­koon on las­ket­ta­va myös vesi­voi­ma, jon­ka raken­ta­mi­nen on vai­kut­ta­nut erit­täin voi­mak­kaas­ti esi­mer­kik­si Iijo­ki- ja Oulu­jo­ki­var­ren ihmis­ten elämään.

Luon­non­va­ro­ja on hyö­dyn­net­ty Ran­ta­poh­jan­kin alu­eel­la run­saas­ti. Ii on tun­net­tu vesi- ja tuu­li­voi­ma­kun­ta, mut­ta tuu­li­voi­maa suun­ni­tel­laan nyt myös syvem­mäl­le maa­kun­taan, esi­mer­kik­si Yli­kii­min­kiin. Perä­me­rel­le Iin edus­tal­le suun­ni­tel­laan meri­tuu­li­voi­maa ja jonain päi­vä­nä Ran­ta­poh­jan alu­een läpi tul­lee kul­ke­maan vety­put­ki. Luon­non­va­ro­jen hyö­dyn­tä­mis­hank­kei­siin voi las­kea myös Oulun kau­pun­gin pyr­ki­myk­sen saa­da poh­ja­vet­tä her­käl­tä Vii­ni­vaa­ran alueelta.

Itä-Suo­men yli­opis­ton kyse­ly­tut­ki­mus tuot­ti pää­tel­män, jon­ka mukaan maa­seu­dul­la elä­vät koke­vat, ettei heil­lä ole todel­li­sia mah­dol­li­suuk­sia vai­kut­taa luon­non­va­ro­jen käyt­töön alueil­la. Hei­tä kuul­laan, mut­tei kuun­nel­la, oli monien vas­taa­jien koke­mus. Kuu­le­mi­siin­han on laki­sää­tei­siä menet­te­ly­jä, mut­ta toi­nen asia on, kuin­ka pal­jon niil­lä on lopul­ta vai­ku­tus­ta esi­mer­kik­si voi­ma­la­hank­kei­den lop­pu­tu­lok­siin. Oma kysy­myk­sen­sä on se, kuka kor­jaa suu­rim­man hyö­dyn luon­non­va­ro­jen käy­tös­tä. Onko se esi­mer­kik­si tuu­li­voi­ma­layh­tiö, jon­ka oikea omis­ta­ja voi olla ulko­mai­nen rahas­to. Alueit­ten asuk­kaat saat­ta­vat hyö­tyä jon­kin ver­ran vero­tu­lois­ta ja voi­ma­la-alueit­ten vuo­kra­tu­lois­ta. Koke­mus voi kui­ten­kin olla se, että hai­tat jää­vät alueil­le ja suu­rim­man hyö­dyn kor­jaa joku jos­sain kaukana.

Suo­mi tar­vit­see var­mas­ti inves­toin­te­ja ja siir­ty­mää koh­ti vih­re­ää ener­gi­aa. Nii­den­kin toteut­ta­mi­ses­sa kan­nat­taa toi­mi­joi­den pitää mie­les­sä syväl­lä suo­ma­lai­ses­sa sie­lus­sa ole­va luon­teen­piir­re: halu toteut­taa ja kokea oikeudenmukaisuutta.